Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:NeitiNasulle: mitä toi vaimouteen ja mieheen hukkuminen (vai mitä verbiä käytit?) tarkoittaa käytännössä?
Hukannut otteen vaimouteen ja mieheen...
Sitä, että mä en ole mun miehen kanssa. Mä en puhu sille muutakuin välttämättömät ja nekin lehden luvun lomasta. En keskustele sen kanssa, paitsi nyt talokaupoista. Koskakohan ennen eilisiltaa oon katsonut sitä kohti ylipäätään...?? En taida muistaa. Iltaisin kun nähdään, jos nähdään, mä olen niin kypsä ja väsynyt ja usein pahalla päällä, että mies katsoo parhaaksi pysyä toisessa huoneessa kokonaan, tai ainakin pois jaloista.
Oikeastaan vika niitti oli toissa iltana: meille tuli riita, ja mä mouhosin jostain äärettömän mitättömästä asiasta, tai siis asiasta joka silloin tuntui suurelta. Ja tajusin että nyt menee metsään ja pahasti, kun suruansa itkevä mies ei edes säälitä mua enää, ei tuntunut missään. Joten tähän on saatava pikainen parannus kyllä, muuten me ollaan viidessä vuodessa avioero tilastoissa.
Tuo kuulostaa ihan normaalilta perhe-elämään totuttelevalta pariskunnan käytökseltä, ei kannata huolestua.
Ja mitä tuohon esikoisen ärsytykseen tulee, niin on hyvin yleistä että esikoinen alkaa ärsyttää äitiä kun tulee uusi vauva - luonto on sen niin järjestänyt, ja se menee aikaa myöten ohi. Itsellä oli samanlaisia tuntoja toisen lapsen synnyttyä, esikoinen ärsytti mua pelkällä läsnäolollaan, ja vaikka vieläkin on sellaisia hetkiä, on ne kuitenkin vähenemään päin.
Koittakaa kestää, ei pikkulapsiaika kestä kuin vähän aikaa ja siitä kun selviää, ollaankin jo vahvoilla!
Niin joo, meillä on ollut uusi vauva nyt vuoden, joten eipä tätä nyt parhaalla tahdollakaan voi laittaa enää pikkuvauva-ajan piikkiin.
Mulla on neitin kanssa tosi vaikeaa tällä hetkellä, se ärsytys on ollut ja mennyt jo ajat sitten joka oli uudesta vauvasta seurausta. Nyt on vaan vaikeaa muuten.
Kauan meidän pitää totutella perhe-elämään sinun mielestäsi, jotta tää menisi ohi?