Mun tyttö on nyt 2 v 10 kk ja päätti noin 1-v, että hänen ei tarvitse syödä enää ikinä. Sen jälkeen on tapeltu joka ainoa ruokailukerta, että edes jotain menis kurkusta alas. No, tähän asti kyse on ollut lähinnä siitä, ettei tytöllä oikeasti ole ollut ravinnontarve kovin suuri, ei mitään kasvupyrähdyksiä tms ja pienet ruokamäärät on siis riittäneet. Mutta nyt on tullut oikein roima 3-v uhman nousu ja tää elämä on yhtä "tää on pahaa, hyi yök en syö, näyttää kummalliselta, haisee pahalta, ei oo nälkä, en halua..." Oon ihan helisemässä, että millä saan tuon syömään kun on tosiaan vielä kasvupyrähdyskin menossa eli viime viikkoina on selvästi kasvanut pituuttakin roimasti. Joskus auttaa se, ettei ole kuulevinaan, ei näkevinään mitä likka touhuilee ja monkuu. Silloin saattaa jotain mennä suuhunkin, mutta eipä se paljoa auta... Oon sitten vaan aattellut, että ei se terve lapsi nälkään itseään tapa, jos on ruokaa tarjolla. Kiukutelkoot siis rauhassa, kyllä se joskus taas syö. Ihminenhän pärjää 40 päivää syömättä, jos vaan juotavaa saa, että eiköhän ne yhdet joulunpyhätkin siinä mene sivussa...
.
