muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huoh...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huoh...

Vieras
Onko muita keiden vauvat eivät ole kahden kuukauden ikään mennessä löytäneet MINKÄÄNLAISTA rytmiä syömisen ja nukkumisen suhteen? Ja onko ketään kenen vauva olisi kova itkemään ja vääntelemään, ei väliä onko yö vai päivä...

Meillä ollut alusta asti hankalaa, välillä syödään hyvin, välillä huonosti, välillä pulautellaan kauheasti välillä taas vähemmän, välillä itketään läpi vuorokauden, välillä taas nukutaan läpi vuorokauden...

Tuntuu, että muiden suurin huolenaihe on vain kolmista päiväunista kaksiin siirtyminen tai jotain vastaavaa. Täällä ainakin tämä äiti on NIIIIN sekaisin päästään, kiitos kahden kuukauden univajeen.

Löytyisiköhän ketään kenellä olisi edes aavistusta mistä minä puhun? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia...
 
Tuttua kahden lapsen osalta. Selkeää rytmiä ei tuntunut olevan tuossa vaiheessa ja aina kun muutaman päivä oli tunnistettava rytmi ja olin pääseväni siitä jyvälle, muuttuikin rytmi täysin. Ja sitten molempien osalta yhtä äkkiä kolmen kuukauden tienoilla huomasinkin että lapsellahan on selvä ja pysyvä rytmi : )
 
Tiedän omasta kokemuksesta ettei lohduta sua pätkääkään mutta harva lapsi on vielä noin pienenä vielä missään rytmissä. Meillä oli alku niin päin peetä molempien lasten kanssa että ei ihan tosi. Ja tietenkin vielä ihan eri syistä molemmilla kerroilla ettei voinut edes ekasta kerrasta oppia. Nyt tyttö 3v ja poika 7kk ja hetken olen ollut selvillä miten tää homma oikeesti etenee. Ja just kun luulee jotain tietävänsä... Mikä sun mielestä on pahinta? Univaje? Se ettei tiedä mitä vauva milloinkin itkee? Vai vähän kaikki? Vaikka itse olin välillä kurkkua myöden täynnä hyviä ohjeita mitä muut lateli voin yrittää auttaa jos pystyn.
 
Siis ihan kaikki on kauheinta...Oon alkanut jo pelkäämään esim. seuraavaa syöntiä ihan älyttömästi. Toisinaan vauva tuntuu oksentavan ulos ihan kaiken ja vääntelehtii tuskissaan.

En osaa edes pukea ajatuksia sanoiksi. Vaikka saisi joskus yhden yön nukuttua kohtuullisesti, aamulla alkaa ahdistamaan seuraava yö jne. Ja just toi kun ei tiedä mitä vauva milloinkin itkee, tuntee itsensä tosi huonoksi äidiksi kun ei saa vauvan itkua rauhoittumaan. Kaiken aikaa vaan toivoo, että voi kunpa aika menis nopeesti ja ois vaikka jo joulu, ehkä sillon kaikki hieman helpompaa.

Tää hetki taitaa taas olla niitä pahimpia, ehkäpä huomenna taas hieman valoisampi olo...
 
Joo, tuttua on tai siis oli... Tyttö nyt 6kk ja rytmi on löytynyt! Mutta 2 ekaa kuukautta oli nukkumisen kannalta aikaa hirveetä; päivät toki nukuttiin, mutta yöt valvottiin ja itkettiin...

Itse aloin kanssa pelkäämään öitä ja yöt oli vaan kokoajan mielessä. Jos vauvan sai illalla nukkumaan, ei osannut itse alkaa nukkumaan, kun pelkäs, että milloin itku alkaa...

Meillä helpotti vauvan täyttäessä 3kk ja nyt tosiaan pari kuukautta nukkunut 20.30-8.00, pari kertaa yössä kyllä syö... Sais vielä noi yösyötöt pois :)

Lohduttavaa on se, että ei niitä yövalvomisia edes enää muista :D
 
Hei!

Kuulostaa niin tutulta.

Meillä on nyt jo melkein 7kk poika, joka 4kk asti itkeskeli ties mitä. Ja useimmiten ei itkeskellyt, vaan huusi pää punajuurena. Välillä imetys onnistui kuin vettä vaan ja välillä - siis suurimman osan imetyksistä -poika kiemurteli, huusi, raivosi. Pulauttelu jatkuu edelleen kohtalaisena, mutta pienenä sitä oli tosi paljon. Vatteita vaihtui 5-6 päivässä.

Selkeä rytmi alkoi muotoutua vasta n. 4,5kk, mutta se muuttuu koko ajan. Sitä ennen myös minä pelkäsin seuraava yötä, syöttöä, automatkaa......

Edelleen poika on temperamenttinen. Välillä itkeä tihruttaa tosi paljon ja välillä on kuin aurinko. Syötöt ovat edelleen arvoitus. Välillä sose uppoaa hetkessä, välillä ei millään ja päiväunet on mitä on. Yöt onneksi nukutaan melko hyvin.

Ja tuohon itkemiseen vielä......minäkään en edelleenkään läheskään aina tiedä mitä vauva itkee. Väsyitku illalla on ihan selvä, mutta päiväitkut ovat arvoitus. Olemme mieheni kanssa yrittäneet ja yrittäneet ""kuunnella"" vauvaamme parhaan kykymme mukaan, mutta kello on kaikesta huolimatta ollut paras apu kun olemme miettineet onko lapsella nälkä vai väsy tai kenties joku muu vaiva. Monesti vaan on täytynyt kokeilla, että mikäli lapsi ei suostu syömään, sen täytyy olla väsy jne.

Voimia tosi paljon! Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa.
 
juuh, jos sinulla lapsi vasta 2kk niin ole ihan rauhassa ""rytmittömänä"". Meillä meni ainakin tuohon 2kk saakka aika lailla äärirajoilla, just itkun ja rytmittömyyden vuoksi. Siitä se alko pikkuhiljaa helpottamaan ja 4kk kohdalla jaksoi jo äippä ajatella muutakin kuin vauvaa.
Muutenkin noista rytmeistä on vähän sillätavalla tyhmä puhua kun ei meillä ainakaan nukuttu samalla kellonlyömällä juuri koskaan vaikka ne päikkärien lukumäärä oli sama. Päikkärien pituudet ja paikat vaihteli niin ettei yhtään tiennyt suunnitella menoja mitenkään. Sitten kun on isompi jo jotain 8-10kk niin hommaan tulee enempi tolkkua.
 
Minua helpotti jotenkin se, että laitoin ylös kellonaikoja milloin söi ja uniajat+pituudet. Välillä tuntui ettei päivissä ole mitään rytmiä, mutta kun selasi muutaman päivän taaksepäin vihkoa huomasi että yhtäläisyyttä löytyi.
 
Mä suosittelen myös aikojen ylös kirjoittamista. Joskus kun oli tosi väsynyt ja pää sekaisin ei ollut varma oliko syöttänyt tunti vai vartti sitten. Syökö ap:n vauva tissiä vai pulloa? Jos pulloa niin määrää on helppo seurata ja jos tissiä syöttöväli antaa hieman viitteitä itkun syystä. Jos on pullovauva onko kokeiltu eri korvikkeita? Meillä ei tyttö vetänyt tuttelia mutta nan kelpasi. Poika syö molempia ja velliä jota neiti ei syönyt. Neidille jos antoi tuttelia tai velliä niin puklut tuli kaarella. Oletko kokeillut kantoliinaa tai rintareppua? Yöllä voit yrittää nukkua korvatulppien kanssa. Vauvan kaikki yninät ei riko unta mutta varmasti herää jos tarvitsee. Me nukutaan koko perhe samassa huoneessa ja mä käytän tulppia että saan varmemmin nukuttua kaiken mahdollisen ajan. Tässä nyt muutama vinkki. Toivottavasti auttaa edes vähän. Kysy lisää jos voin olla avuksi.
 
Meillä oli ihan samanlaista. Eka rytmiä muistuttava asia oli se, kun jossakin vaiheessa (oisko ollut noin 3kk iässä) päätin ruveta nukuttamaan tytön vaunuihin pihalle joka päivä kello 12, ja jos ei heti nukahtanut niin vaunuttelin niin kauan että nukahti. Olin ehkä ollut huomaavinani, että usein nukkui yhdet päiväunet siihen aikaan (tosin kaikki oli silloin sen verran sekavaa, etten ole tästäkään ihan varma...) Mutta aika pian ne yhdet päiväunet löysivät paikkansa ja pitenivät. Helpottaa jo paljon, että on edes yhdet unet tietyssä paikassa. Kyllä ne rytmit vielä muuttuvat moneen kertaan, mutta silti.
 

Yhteistyössä