Muita yksinäisiä perheellisiä?

["vieras"]

Onko täällä muita yksinäisiä? Mulla on vauva ja mies, mies tekee paljon töitä ja töiden jälkeen käy usein ystäviensä kanssa yhdellä, pelaamassa tai tekevät töissä ruokaa ja viettävät aikaa keskenään eikä siinä mitään, kiva että on kavereita ja muutakin seuraa kuin perhe.
Mä olen kuitenkin itse todella yksinäinen. Ystäviä ei ole, oli ennen mutta kaikilla oli aina niin monta paljon parempaa ystävää kuin minä, että viettivät aina aikaa heidän kanssa ja heillä oli keskenään omat sisäpiirijutut. Niin mä vähän jäin ulkopuolelle, ja lopulta meno oli sellaista että mulle ei koskaan soiteltu, mä soittelin aina vaan ja mulle oltiin vähän väkinäisiä. En sitten viitsinyt väkisin pitää yhteyttä eivätkä hekään sitten pitäneet muhun.

Nyt siis ei ole kerrassaan ketään. Olen kahdestaan vauvan kanssa kaiket päivät ja usein aika surullinen. Haluaisin kyllä seuraa, mutta olen myös aika ujo joten en noin vaan uskalla mennä juttelemaan vieraille. Haluaisin joskus jakaa iloja jonkun kanssa, niinkuin myös suruja. Haluaisin myös juhlia esim. synttäreitä, mutta ei ole ketään kenet kutsua. Tuntuu tosi pahalta, kun en mä ole mitenkään outo tai epänormaali. Olen ihan tavallinen reilu parikymppinen nainen, pidän ulkonäöstäni huolta enkä ole mikään tosikkokaan. Jotenkin vaan harmittaa hirveästi.

 

["uuno"]

missäpäin asut?

 

["aapee"]

pk seudulla

 

["uuno"]

höh, muutama sata kilsaa liikaa välimatkaa, kun innostuin jo pyytäväni teidät kaffelle :/

 

["aapee"]

no voi harmi missäpäin sä asut?

 

["uuno"]

ouluun oon joskus rantautunu enkä osaa enää lähteä pois. tai siis saa aikaseksi

 

["viivi"]

Olin just tulossa kysymää et missäpäin suomea asut kun täälläkin yksi hieman yksinäinen äiti, jolle kelpaisi ystävä

 

["viivi"]

Itse asun Raisiossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25643463]Onko täällä muita yksinäisiä? Mulla on vauva ja mies, mies tekee paljon töitä ja töiden jälkeen käy usein ystäviensä kanssa yhdellä, pelaamassa tai tekevät töissä ruokaa ja viettävät aikaa keskenään eikä siinä mitään, kiva että on kavereita ja muutakin seuraa kuin perhe.
Mä olen kuitenkin itse todella yksinäinen. Ystäviä ei ole, oli ennen mutta kaikilla oli aina niin monta paljon parempaa ystävää kuin minä, että viettivät aina aikaa heidän kanssa ja heillä oli keskenään omat sisäpiirijutut. Niin mä vähän jäin ulkopuolelle, ja lopulta meno oli sellaista että mulle ei koskaan soiteltu, mä soittelin aina vaan ja mulle oltiin vähän väkinäisiä. En sitten viitsinyt väkisin pitää yhteyttä eivätkä hekään sitten pitäneet muhun.

Nyt siis ei ole kerrassaan ketään. Olen kahdestaan vauvan kanssa kaiket päivät ja usein aika surullinen. Haluaisin kyllä seuraa, mutta olen myös aika ujo joten en noin vaan uskalla mennä juttelemaan vieraille. Haluaisin joskus jakaa iloja jonkun kanssa, niinkuin myös suruja. Haluaisin myös juhlia esim. synttäreitä, mutta ei ole ketään kenet kutsua. Tuntuu tosi pahalta, kun en mä ole mitenkään outo tai epänormaali. Olen ihan tavallinen reilu parikymppinen nainen, pidän ulkonäöstäni huolta enkä ole mikään tosikkokaan. Jotenkin vaan harmittaa hirveästi.[/QUOTE]

MLL kahvila, avoin päiväkoti, kaikenlaiset perhekerhot jne. Oletko jo käynyt niissä?

 

["Mini"]

Tuo oli ihan kuin mun kirjoittama.