Täällä olisi yksi esikoistaan odottava nuori nainen vailla vertaistukea samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Olen odottanut yksin, ja tulen lapsen kasvattamaan yksin. Lapsen isän (eksäni) kanssa ei olla missään väleissä, raskaus selvisikin vasta eromme jälkeen.
Käyn kyllä mammatapaamisissa sun muissa, mutta jokaisessa olen ainut yksinodottelija. Inhottaa, kun puhun tilanteestani avoimesti ja ihmiset katsoo säälien ja kyselee miten ihmeessä pärjään... Kummiskin itse olen sinut koko asian kanssa, enkä vois kuvitellakkaan kasvattavani lasta muuten kuin yksikseni. Lähipiirissäkään ei yhtään yksinhuoltajaa ole, ainoastaan semmoista ihanteellista perhearkea elävää väkeä.
Löytäiskö täältä kenties juttuseuraa?
Käyn kyllä mammatapaamisissa sun muissa, mutta jokaisessa olen ainut yksinodottelija. Inhottaa, kun puhun tilanteestani avoimesti ja ihmiset katsoo säälien ja kyselee miten ihmeessä pärjään... Kummiskin itse olen sinut koko asian kanssa, enkä vois kuvitellakkaan kasvattavani lasta muuten kuin yksikseni. Lähipiirissäkään ei yhtään yksinhuoltajaa ole, ainoastaan semmoista ihanteellista perhearkea elävää väkeä.
Löytäiskö täältä kenties juttuseuraa?