Muita vauvakuumeisia, joilla ei vielä "oikea aika" raskaudelle?

En tiedä onko tällästä pinoa jo, koitin etsiä mutten löytänyt.

Itselläni on aivan älytön vauvakuume, mutta taloudellinen tilanne ei anna periksi tällä hetkellä. Minulla on ennestään pojat 4v ja 6kk.

 

Heippa Tällänen oli joskus mut ei oo immeiset pitkään aikaan enää kirjoittanu siellä
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1423732

Onko teillä vielä ihan auki koska seuraavaa..?

 

No varmaan ensi vuoden puolelle menee. syksyllä alkaa työt ja ennen joulua pitäisi saada vakituinen paikka. Jos siihen mennessä saisi tuon isännänkin taivuteltua mukaan.

 

Heips, täällä kans yks kuumeilija. Meillä on ennestään poika kohta 2v ja tyttö kohta 1v. Vauvakuume on ihan mahoton
Vielä pitäis malttaa, syksyllä takaisin työelämään. Niin ja täälläkin isännän taivuttelu vielä kesken.

 

moikka! Täällä kans yks kuumeilija.. Sikäli eri että mieskin olis valmis lapsen tuloon mutta suku ei.. ja olen aikast herkkä tuosta asiasta et kai pitää odottaa.. minä teen sijaisuuksia ja mies pitkäaikais työtön

 

Kiva, että löytyi muitakin.
Mä en käsitä mistä tää vauvakuume nyt yht'äkkiä tupsahti. Kuopus tosiaan vasta 6kk, eli vauvahan mulla on.
Pitää lueskella noita raskaus ja synnytysjuttuja, jotta kuume vaan kasvaa.. :ashamed:

Sansu: Onko susta sitten ihan mahdoton ajatus, että alatte vauvaa yrittämään suvun vastustelusta huolimatta?
Mie oon samanikänen kun sinä (jos toi 86 on sun syntymävuosi), esikoisen sain kun olin 19v ja molemmat miehen kanssa vielä opiskeltiin. Hyvin ollaan pärjätty (anopin epäilyistä huolimatta), nyt ollaan molemmat töissä (tai mä vielä ä-lomalla). =) Tsemppiä! Ja vielä sen verran, ettei mun miehen vanhemmatkaan riemusta hyppineet kun kuulivat raskaudesta, kummasti vaan poika kuitenkin sulatti kaikkien sydämen. :heart:

 

ei kai se mahdotonta ole.. minä olen ollut koko ikäni kiusauksen kohde.. joten olen aikast lailla epävarma itsestäni.. kaveri laukoi hiukan kun kuuli et meil on tämmöisiä suunnitelmia. olemme huonoja ihmisiä ja huonoja vanhempia kun meidän tilanteessa edes harkitsemme lapsen hankkimista.. pahoitin mieleni sen verran et itkin itseni silloin uneen.. ja no periaattes äitillä ei ole varaa sanoa mitään sillä hän on itse saanut ensimmäisen lapsen alle 18 vuotiaana mutta se synty liian aikaisin ja pääsi enkeliksi taivaaseen. toisen lapsen eli minun isosiskon hän on saanut 19 vuotiaana.. et en tiedä.. tekis mieli muuttaa rovaniemel ja haistattaa pitkät suvulle.. isosisko ja eno kyllä ovat sanoneet et siitä sit jos siltä tuntuu

 

Saa nyt sit nähdä siirtyykö tuo ihan muutenkin.. Menen maanantaina työhaastatteluun jossa voin päästä oppisopimuksella laitoshuoltajaksi opiskelemaan. joten siks aikaa tarvii vauva haaveet unohtaa.. kun se jatkuisi siitä sitten vakituisena.. jos sinne nyt edes pääsen.. ja mies on kans moneen paikkaan hakenut.. nyt sit kaikki sormet ja varpaat pystys et meitä vihdoin ja viimein onnistaisi.

 

Minäkään en ymmärrä, miten mulla voi olla näin kauhee vauvakuume Meilläkin kaks nuin pientä, joissa kyllä riittää käsityötä. Lisäksi tämä meiän kohta 1v tyttö on kehitysvammainen, joten vuosi on ollu aikamoinen.

Mäkin aina oikein kiusaan ihtiäni lukemalla jotain ihania raskaus-/ synnytys juttuja Ne on vaan niin ihania. Pakkohan tässä on alkaa kohta miestäkin pehmittämään.

Sansulle onnea työjuttuihin.

 

sansulle tosiaan työonnea toivotan! =) Kyllä se vauvankin aika vielä tulee.

Helmiir, mä kans harrastan tuota raskaus ja synnytysjuttujen lukemista. :ashamed:
Varsinkin jos joku kertoo, miten synnytys on tainnut käynnistyä tms. niin mä suunnilleen märisen täällä et mieki tahon.. :xmas:
Mutta kaipa sekin aika vielä koittaa..

 

Heh.. kiitos kannustuksesta. sitä tarvitaan.. mut saa nyt nähdä jollen työhön töihin pääse niin sit varmaan suvusta huolimatta saa vauva tulla. jos saan työn niin sit hiukan ennen kuin saan koulutuksen valmiiks niin alamme yrittämään. kyllä mäkin kovasti haluan et saisin lapsen.. varsinkin kun ystävä on raskaana ja odottaa ensimmäistään.. niin hänen kans keskustellaan enemmän tai vähemmän vauvasta ja muusta.. ja jos mies nyt töitä saisi niin varmaan aikasemmin ruvetaan yrittää.. Huoh.. just kun hihkuin et mihinkään ylimääräiseen ei tarvii rahaa laittaa niin eikös meidän kissa ole ruvennut oksentelee.. jos kauan jatkuu niin tarvii eläinlääkäriin mennä... murr....

 

tähän taidan mäkin kuulua...vauvakuume on ihan älytön!!! mulla on esikoinen 4 v ja kuopus 1 v. nimenomaan taloudellinen tilanne ei nyt ois kovinkaan hyvä kolmannelle lapselle. oon laskenu että sit kun esikoinen menee eskariin niin sit vois taas olla varaa...mutta siihen on vielä kaks vuotta aikaa...ikää mulla on 30 vuotta mutta pco vaivaa, lääkäri sanoi kuopuksen jälkitarkastuksessa että älä odota kovin kauaa jos vielä lapsia tahdot.

 

haastattelu ohi..oli se silleen hyvän kuulosta. pitäis selvittää et onko mun mahdollista olla pari päivää viikos koulus ja loput töissä. talveks ei niinkään olis töitä kauheasti.. kesäl saa tehdä pitkään töitä ja säästää ylityöt sit syksyyn palkalliseen vapaaseen.. en oikein tiedä onko tuo nyt niin järkevää sit.. kun tyks saa sijaisuuksia tehdä koko ajan. siin vaan ei ole mitään intoa.. millä suunnittelet perhettä kun ikinä ei voi tietää miten työt jatkuu

 

Meillä myös on kuumetta, mutta yritys ei ole vielä ajankohtainen... Minulla on opintoja jäljellä vielä 1,5 vuotta ja sen jälkeen jos ehtis olla vähintään sen puoli vuotta töissä ennen vauvan tuloa jotta sais paremmat tuet. Elikkä järkevää meidän olisi yrittää lasta aikaisintaan joskus kahden vuoden päästä, mutta kuume on kova. Toisaalta nopeesti tommonen pari vuotta vierähtää kun on nää opiskelut, valmistumiset ym. Niin ainakin toivon ja kulutan aikaa vauvafoorumeilla

Onhan se sansu86 totta, että jokin ammatti kannattais hankkia toimeentulon turvaksi, vaikka eihän se koulutuskaan nykypäivänä takaa että töitä olisi... Eikö opiskelusta huolimatta voisi vauvan saada? Tokihan siinä valmistuminen siirtyy, mutta jos muuten tuntuu oikealta hetkeltä vauvalle niin ei kai se sitten haittaa

 

Täällä kanssa yks haaveilija ja vauvakuumeilija...Mä oon ollu tosi nuoresta joku krooninen vauvakuumeilija Mutta vihdoin mieskin alkaa näyttämään vihreetä valoa...
Tosin tuntuu, ettei milloinkaan oo sopiva hetki...Ammatti mulla on, mutta lisää haluaisin opiskella..Mies taas haluais vaihtaa työpaikkaa..Mä haluan isomman asunnon ja mielellään oman ja ja ja...Kaipa se raha on se suurin asia, joka tällä hetkellä merkkaa ja laittaa miettimään, että onkohan sittenkää vielä sopiva aika?!? Ku on autolainat yms. ja sit kalliit lainamaksut jos ostetaan oma, niin mites sitte ne maksetaa ku haluan jäädä lapsen kanssa kotiin...En halua ihan pikkusta hoitoon laittaa...Eli ei siis helppoa... :/

 

siis no onhan meil miehen kanssa jo molemmilla suurtalouskokin paperit.. et yks ammatti on plakkaris.. työlistyminen on vain hankalaa sille alalle.ja no voi kai sitä lasta hankkia kesken opiskelun. koitan taas jos kaveri saa mut vakkari virkaan kun sen kummitäti on aika korkeas viras tyksis.Mies on kipeänä.. ulkona melkein 30 astetta lämmintä ja miehel on melkein 38 astet kuumet ja muutenkin heikos hapes.. eli päivystys kutsuu

 

Piti ihan tämän takia rekisteröityä vaikka vuositolkulla oon tuolla taustajoukoissa vaan lueskellut eri palstoja ja kommentoinnut. Mutta tämä vauvakuume on nyt sellanen asia ettei siitä oikeen pysty eikä haluakaan kellekään puhua ja nimenomaan tää keskustelu taitaa valitettavasti olla mun paikka.

Mun taustoista sen verran että lapsia on jo siunaantunut kolme,esikoinen täyttää kohta neljä, keskimmäinen olisi täyttänyt kaksi mutta syntyi kuolleena pienoinen ja lensi taivaaseen huhtikuussa 08. Sen jälkeen tulinkin melko nopeasti raskaaksi ja meitä siunattiin terveellä ja eläväisellä tytöllä helmikuisena pakkasaamuna 2009.

Viimeisin raskausaika oli henkisesti aivan hirvittävän raskas ja melko pian tytön syntymän jälkeen mies sanoi mulle ettei koskaan halua kokea vastaavaa enää uudestaan. Siis pelkoa siitä että toinenkin lapsi menetettäisiin raskausaikana ja sitä jatkuvaa pelkäämistä onko masuvauvalla kaikki hyvin.

Noh, aikaa on nyt kulunut ja jokusien kuukausien kuluttua tytön syntymästä mies ohimennen mainitsi että ei se "yksi vielä" mahdoton ajatus ole. Ja pikkuhiljaa siitä mun vauvakuume taas lähti rullaamaan. Sitä on kummasti hidastanut se että imetän edelleen, nyt viimeisen kuukauden ajan ainoastaan päivisin mutta menkat on ollu kadoksissa. Eivät ota alkaakseen vaikka yöimetyksenkin lopetin.

Ja mies on sitä mieltä että "ehkä sitten joskus" vaikka vielä kuukausi sitten sanoi että "katotaan vuoden päästä".. Noh, jokatapauksessa punaista valoa näyttää ajatukselle vaikka itse olisin enemmän kuin valmis raskautumaan ja saamaan vielä yhden ihanan nyytin tänne joukon jatkoksi.

Mun pitäs syksyllä alottaa koulukin että siinä mielessä ajoituskin mättää.. auto pitäs vaihtaa ja asuntokin on pieni ja kaikkea tuollasta tylsää. Vaikka aina olenkin ajatellut ettei noilla asioilla juurikaan ole merkitystä jos vaan rakkautta riittää. Kyllä sitä vielä riittäis.. mutta ei silti taida olla aika sille. :'(

Sitten vielä hölmönä suurinpiirtein jokaisen harvan seksikerran jälkeen alan kummasti saada oireita ja herättelen toiveita että entäpäs jos.. ja kahteen kertaan oon nyt saanutkin ekaan testiin plussan(joskaan en ihan sen testiajan puitteissa.. :headwall: :headwall: :headwall: ) ja seuraaviin sitte tyylipuhtaita negoja. En oo ees miehelle kehdannu sanoa näistä. Mutta kyllä tää viimeisin harmitti niin että itku tuli.

Sitä vaan yrittää siirtää ajatuksensa johonkin muuhun mutta kaikkihan tietää kuinka helppoa se on..

terkuin Maritii

 

mulla on menkat seitsemän päivää myöhäs. olen kaks negatiivistä testiä tehnyt. mut olo ei ole raskautunut eikä sellainen et menkat alkais. omituista

 

Täällä myös yksi aivan mahdottoman vauvakuumeinen. Lapsia on 4v ja 2v, sekä mies jonka mielestä tää olis nyt tässä... eli käännyttämine vielä alkuvaiheissa sen "viimeisen" eli pikkukolmosen suhteen.
Aika ei tätä kuumetta ole parantanut, se vaan pahentuu kuukausi ja vuosi vuodelta. Töihin olis paluu kun nuorempi täyttää kolme. Olis kiva olla raskaana kun työt alkaa. Mutta en tiedä onko turha toive.
Viimesin kokemus on "vahinko raskaus" ja siitä km v2008. Joten syli kaipaa edelleen sitä elävää vauvaa kotiin tuomisiksi.
Tinttuli

 

:hug:
Itse sain oman puolisoni vihdoinkin suostuun yhteiseen lapseen 2,5vuodenh taivuttelun jälkeen yritys piti aloittaa nyt kesällä. Hain opiskeleen ja pääsin diettikokin erikoisammattitutkintoon joten prjokti siirtyi hieman että pääsen opinnoissa alkuun. Koulu kestää onneksi vain puoli vuotta.
Puolisoni sai nyt hiemanb itselleen lisä aikaa...
Vauva kuume on kova ei jaksaisi odottaa enään,kun hän kerran on suostunut.
Itse täytin 30-v ja esikoinen olisi haaveissa. Sanoi vaan minulle lohdutukseski kyllä jaksat pari kuukautta ooottaa...

 

mäkin kai sitte kuulun tänne B) tosin yrityksen aloitus ei olis enää kaukana, syyskuussa otatan kierukan pois. ennestään 2 lasta, 4- ja 2-veet. töihin lähdin kokopäiväsesti vuoden alusta useamman kotonaolovuoden jälkeen.

 

No heei kaikki! Täällä on myös yksi joka ehkä kuuluis tänne? (jos oikeen tosissaan alkaa järkeilemään).

Joo siis esikoinenhan nyt 1v ja vauvakuume on pukannut siitä asti kun esikoinen täytti 4kk. Eli sillon kun se todella OLI VAUVA VAUVA.
Mulla oli aivan mahtava raskaus aika. Siis mä suorastaan kukoistin koko raskausajan (näin ainakin moni sanoi) ja koin ehdottomasti niin itsekin. Mulla on samalla kauhee raskaus kuume ja vauvakuume. =)
Mutta opiskelemaan pitäisi mennä vuoden päästä =( Tai siis JATKAMAAN opiskeluita. Vaikka niin olisin haaveillut kahdesta PIENESTÄ lapsesta ja jos nyt opiskelemaan juoksen niin saapahan ainakin suht pieni ikäero unohtua. Miehelle toinen lapsi ei ole ongelma, miekkonen on vaan sitä mieltä että tulee jos on tullakseen ja näin. Että ei siis mitään super yrittämis stressejä halua, mutta katsotaan mitä suodaan.
Mutta mulla on kans sama juttu mikä painaa takaraivossa; SUKU. Nimittäin kun koulukin on kesken nii mm. isäni on sitä mieltä että kouluun niin nopesti kun suinkin. Kyllä se painaa omaa mieltä tosi paljon, vaikkei se perjaatteessa pitäisi. Omaa elämäämmehän me tässä vaan eletään. Niin se vaan on että kun kaikki muut painostaa opiskelemaan ja pettyy mikäli niin en toimi niin totta hitossa se vaikuttaa. Itse olen sitten tietysti myös miettinyt sitä että mikähän laita on näissä opinto-oikeus jutuissa? Että jos on tauolla opiskeluista tarpeeksi pitkään niin heivaako koulu mut sieltä ulos? Olen sopinut opinto-ohjaajan kanssa että otan keväällä yhteyttä kouluun ja ilmoitan jatkostani. Eli nyt ainakin (1,5 vuoden jälkeen) minulla vielä olisi mahdollisuus palata sinne.
Ja sitten vielä mikä mietityttää; miten pärjätä kahden lapsen kanssa? Onhan se välillä raskasta yhdenkin kanssa, mutta miten radikaalisti se sitten muuttuu kun kyse on kahdesta.

Aaaaw, liian paljon taas mietittävää.. :x

 

Täällä myös kohta 29v tytsy, jolla jonkinlaista vauvakuumetta havaittavissa..Tai ennemmin on vaan ehkä sellainen olo, että nyt olis aika! Kello tikittää..vasta viime aikoina on pientä kuumetta ollut havaittavissa ku työkaverit ja muut tutut lisääntyy..Mutta jo n.5v olen ajatellut että kohta pitäis jo lapsia saada, jotenkin vaan ikä tulee vastaan :/ Ja aina ajtellut, että alle 30v haluaa lapsia, muttei elämäntilanne ole aiemmin antanut periksi..

Nykyisen miehen kanssa ollaan ehditty olla vasta n.2v. yhdessä, mutta ollaan kauemmin tunnettu, kun samasta kaveriporukasta ollaan. Ja toisekseen ei asuta vielä yhdessä..mies asuu opiskelijakämpässä ja mulla on oma asunto ja tarkoituksena olisi ostaa rivarikolmio(?), kun mies valmistunee nyt syksyllä/loppuvuodesta..siinäpä syitä miksei vielä ole aloittamaan yritetty.

Ja muutenki koko lapsi-asia on vasta sellaisella mietintä-asteella..ollaan tosi hitaasti edetty suhteessa, kun alku oli sellasta vähä epämääräistä ees taas jahkailua. Mutta nyt on mies oma-alotteisesti puhunut, että jos n. puolen vuoden päästä alkaisi yrittämään =) Itse olen jo aiemmin vähä heitellyt ilmoille vauvahaaveita ja herättänyt keskustelua, ja aluksi oltiinkin ehkä vähän eri aikatauluissa menossa mutta kummasti nuo miehet innostuu kun antaa niiden rauhassa sulatella asioita

Ja samanlaisia epävarmuuden poikasia itselläkin liikkuu päässä, mitä tässä ketjussa muillakin..kuitenki vielä melko uusi asia tosissaan alkaa lapsia miettiä, mutta jotenkin vaan nyt tuntuu siltä, että on pakko Ja lisäks mulla on myös kauhea raskauskuume, olis vaan niin kiva olla raskaana (saas nähä kuin kivaa se sitten oikeasti on)

 

Tää ketju vois olla just mulle.. avasin tän Kaksplussan kun tuli yhtäkkiä "ikävä" vauvakuumeiluaikaa ja ajattelin kurkata tänne kuumeilijoihin. Poika on nyt 14kk eikä vielä ole varsinaista vauvakuumetta ollut, tai on ollut sellainen olo ja tunne että ehdottomasti haluaisin (sama miehellä) toisen lapsen enkä haluaisi kovin kauaa enää odottaa, mutta ei mitään kiirettä vielä.. nyt ihan viime päivinä olen enemmän asiaa alkanut ajattelemaan! Töihin olen jo palannut ja vakipaikka on joten siinä mielessä tilanne hyvä.. Mies haluaisi varmaan vielä odottaa (ei olla vakavasti asiasta puhuttukaan vielä). Meillä on hiukan hankala järjestää lasten hoito - se ehkä on suurin ongelma nyt. Raha-asioita aina toki mietitään, työpaikat on mutta kummankaan firmoilla ei mene hirmu hyvin joten mistä sitä tietää!

Esikoisen vauva-aika on ollut ihana, olemme nauttineet älyttömästi vaikka raskastakin on ollut. Tuntuu että elämä on nyt viimeisen reilun vuoden aikana ollut "sitä mitä sen pitääkin", en oikein osaa selittää.. Ja toisaalta haluaisin vielä nauttia ajasta ihan vaan pojun kanssa, toisaalta tekisi mieli jo toista nyyttiä. Mullakin ikää jo hiukan reilu 30v. Täytyy kai alkaa puhumaan miehelle tosissaan asiasta että ainakin saisi jotain viitettä josko ja milloin!

Ihania haaveiluja kaikille.. kai se oikea aika joskus tulee! Ja jos ei tule niin laitetaan tulemaan!

 

Moikka! Mulle tää yhtäkkinen kuumeilu toisesta lapsesta on tullut vähän puun takaa, vaikka ennen tytön(1v4kk) syntymää ajattelinkin haluavani 2-3 lasta, jos onnistuu. Mutta, kun raskaus oli suht vaikee(leikattiin umppari ja jalat alta vievää iskiaskipua, tosi voimakasta turvotusta yms..), synnytys kamala(repesin tosi pahasti), ja ensimmäiset 6kk vauva-ajastakin helvettiä( tosi vaativa vauva, joka ei nukkunut kun pikku pätkiä), olin sitä mieltä, että saa jäädä ainooksi lapseksi.
Mutta siis mitä tää nyt on!!!??? :snotty: Kai naiset on sit vaan tehty sillai, et kuume (useimmille) nousee vaikeittenkin kokemusten jälkeen..
Miehelle ilmotin jo heti, kun asia mulle alkukesästä valkeni, että toisen lapsen haluan sittenki joskus. Mies siihen, että hän ei vielä tiedä haluaako, ainakaan vielä ei halua. Mutta nyt mulla vaan kuume nousee ja nousee... Kohta on varmaan pakko alkaa miestä käännyttämään
En tosin haluis pakottaa, koska mies yrittäjä, niin haluisin kuitenkin, että olis yhteinen päätös, ettei lapset jää siten vaan mun vastuulle yksin, tyyliin; kun mähän toisen lapsen vaan halusin :|
Ikää meillä kummallakin yli 30 vuotta ja mulla vielä kohdussa pari myoomaa, niin sen takia en ihan kauheen kauan haluis odottaa. Toisaalta, oon menossa nyt syksyllä takasin töihin ja ois aika ihana nauttia ns. omastakin ajasta jonkun aikaa eka Mutta rankkaakin se tulee olemaan, koska tyttö valvottaa edelleen öisin..
Mutta kiva ku tällanen ketju on olemassa, ni voi käydä täällä välillä purkamassa tuntoja, jos kuume yltyy massiivisiin mittoihin =)