muita tulevia yh:ta??

tuli tässä mieleen etten tätä maininnu olleskaan, et minä nakkasin ukon pihalle kun ei siitä ollutkaan isäksi. ensin oli ja sit ei ollutkaan, olisihan se pitänyt arvata, kait olin niin rakkauden sokaisema mutta kun äijä kävi mun kimppuun muutama kuukausi sitten niin päätin että minullehan hän ei keskenmenoa hommaa. ja sehän ois voinu tehä sitten lapsellekkin ties mitä.neuvolassa kehuttiin mun päätöstä ja suorastaan vielä varmistettiin etten varmaan ole enää ukon kanssa väleissä. alkoholiakin sillä äijällä tuntuu kuluvan suht koht paljon. muist aineist puhumattakaan. en ymmärrä miks ees olin niin naiivi(perus luonteen piirteeni?) että uskoin että hän olis ollu tosissaan, että hän ois "muuttunu" isäksi sen myötä kun plussaa näyttää testi. mutta ite halusin kovin lasta ja oon tosi iloinen tästä lahjasta (=

 

joo kuullostaa tutulta...mulla kans mies kävi kimppuun vaikka tiesi jo mun olevan raskaana.siinä sitte oltiin silmä mustana yli viikon...ja toit viinakin maistuu aika hyvin..saattaa olla 2-3 päivää reisussa ja tulee sit kotiin lepäilee kun on ollu rankka ryyppyreissu...kerran jäi kiinni et oli vähän muutakin piristeitä otettu...nyt hieman rauhottunu...mut aina saan pelätä et millon se taas jää muutamaks päiväksi juomaan johonki...4vk sit olin hänen mukana kun hänen piti vain kävästä kaveriden luona ja siinä samassa ottaa vain vähän viinaa...no se meni taas överiksi ja lopulta mulla meni hermo ku kuulin koko ajan vaan #&%£$!* et onko kivaa kattoo kännisiä ja juoda kokista!!??lähin sit kotiin ja ukko jäi tietty ryyppäämään!vaikka oltiin sovittu et lähetään viim 02.00 yhdessä kotiin. tuli sit sunnuntai-illal ja ihmetteli miks oon vihane...ei kuulemma mitn syytä.ja tos pari vk sit meni maksaa laskui ja tuli sit seuraavana päivänä krapuloissaan. taaskaa ei syytä olla vihanen.tällästä se on melkeen aina!!!!mä en kyllä sais tehdä noin.se on jotenkin muka eri asia!???ukko vetää aina herneen nenää ku yritän puhua täst asiat ja sanoo vaan et älä vingu siinä!ei kai mielestään tee väärin sit.jos mä tekisin noin ja hän oottais kotona maha pystys ni sehän olis ihan kauheeta!!saa nähdä loppuuko tollanen ja alkaako raksuttaa jo pikkuhiljaa...sitä ootan innolla et osallistuuko ukko vauvan hoitoon.yritän jaksaa uskoa parast mut aina se ei tunnu mahdolliselta....saa nähdä nyt tuleeko mustkin yh vai paraneeko tää elämä tästä..rakastan kyllä miestäni mut sekään ei riitä/kestä kaikkea.. -äippä ja masukki rv31-

 

höh.. :'( kuulostaa tosi kamalalta sua kohtaan.ei tommosta kyl varsinkaan raskaana olevan naisen pitäs joutua kestämään, mut ei kyl kenenkään. kannattaa jutella ihan vakavasti sen ukkos kans et #&%£$!* tajuis et miltä susta tuntuu. ja jos ei tajuu ni ei siin auta kyl mikään sit.

 

Voi kamala, voi kamala...

Onpa teillä tilanteet! Sääliksi käy lapsianne, todella. Tähän maailmaan ei tarttis syntyä yhtään enempää isättömiä lapsia. Kamalaa, kun perheet hajoo. Vielä kamalampaa, kun ne hajoo ja voi pahoin jo heti alkuunsa, kun perhe vasta on muodostumassa!

Itselläni oli sentään murrosikäiseksi saakka kokonainen ja hyvä perhe, mutta olen kärsinyt vanhempieni avioerosta (johon EI liittynyt väkivaltaa eikä alkoholismia) aikuisikäiseksi saakka, eikä tuskat tunnu loppuvan vieläkään. Toivoisin, että aikuiset kantaisivat vastuunsa. Kenelläkään ei ole oikeutta itsekkäistä syistä pilata lapsensa elämää. :/

 

\

Voi kamala, voi kamala...

Onpa teillä tilanteet! Sääliksi käy lapsianne, todella. Tähän maailmaan ei tarttis syntyä yhtään enempää isättömiä lapsia. Kamalaa, kun perheet hajoo. Vielä kamalampaa, kun ne hajoo ja voi pahoin jo heti alkuunsa, kun perhe vasta on muodostumassa!

Itselläni oli sentään murrosikäiseksi saakka kokonainen ja hyvä perhe, mutta olen kärsinyt vanhempieni avioerosta (johon EI liittynyt väkivaltaa eikä alkoholismia) aikuisikäiseksi saakka, eikä tuskat tunnu loppuvan vieläkään. Toivoisin, että aikuiset kantaisivat vastuunsa. Kenelläkään ei ole oikeutta itsekkäistä syistä pilata lapsensa elämää. :/

Entäs sitten jos ei itellä oo mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan???? Mä ainakin oisin halunnu että pojalla koknainen perhe, mutta minkään en sille mahtanu että mun rakkaan elinpäivät päätty jo 15päivää ennenku meidän suuresta rakkaudesta alkunsa saanu poika synty :'( .

 

\

\

Voi kamala, voi kamala...

Onpa teillä tilanteet! Sääliksi käy lapsianne, todella. Tähän maailmaan ei tarttis syntyä yhtään enempää isättömiä lapsia. Kamalaa, kun perheet hajoo. Vielä kamalampaa, kun ne hajoo ja voi pahoin jo heti alkuunsa, kun perhe vasta on muodostumassa!

Itselläni oli sentään murrosikäiseksi saakka kokonainen ja hyvä perhe, mutta olen kärsinyt vanhempieni avioerosta (johon EI liittynyt väkivaltaa eikä alkoholismia) aikuisikäiseksi saakka, eikä tuskat tunnu loppuvan vieläkään. Toivoisin, että aikuiset kantaisivat vastuunsa. Kenelläkään ei ole oikeutta itsekkäistä syistä pilata lapsensa elämää. :/

Entäs sitten jos ei itellä oo mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan???? Mä ainakin oisin halunnu että pojalla koknainen perhe, mutta minkään en sille mahtanu että mun rakkaan elinpäivät päätty jo 15päivää ennenku meidän suuresta rakkaudesta alkunsa saanu poika synty :'( .

lisäämpä vielä että kumpi oikeastaa on lapsen elämänpilaamista? se, että lapsi kasvaa tasapainoisessa yhden (myöhemmin kenties kahden) vanhemman perheessä, vai se, että lapsi katselee koko elämänsä mallia alkoholisoituneesta, väkivaltaisesta isästä? saa vääristyneen mallin perhe-elämästä ja parisuhteesta, toistaa samaa omassa perheessään, tai vaihtoehtoisesti koittaa niin rankasti olla jotain muuta, että palaa loppuun täydellisyyden tavoittelussaan.... ei tajua että parisuhde käsittää myös normaaleja riitoja ja lapset ei aina ole kiltisti, kaikki ei mene niinkuin pitää eikä välttämättä koskaan opi kestämään vastuun tuomaa painetta.
tässä tietenkin kaks ääripäätä, mutta näinkin voi käydä, ja siinä tapauksessa mä ainakin mielummin kasvataisin lapseni yksin, jos he sillä saavat paremmat ja terveemmät eväät elämään.

 

Puolison kuolemallehan kukaan ei tietenkään mitään voi, se on AIVAN ERI JUTTU!

Niin, ja edelliseen viestiin: joskus voi todella olla viisaampaa kasvattaa lapsi yksin. Esim. mainitsemassasi väkivalta ym. tilanteessa, tottakai!

Enemmänkin tarkoitin, että kannattaisi ensin panostaa siihen parisuhteeseen ja kypsään aikuisuuteen, ennen kuin alkaa leikkiä kotia. En halua syyllistää ketään teistä kun en tunnekaan, mutta usein nuoret lapsellisuuksissaan hankkiutuvat paksuksi ihan ihmeellisissä olosuhteissa, ja huomaavat sitten ikävä kyllä tosi pian, että eihän tästä mitään tulekaan.

 

\

Puolison kuolemallehan kukaan ei tietenkään mitään voi, se on AIVAN ERI JUTTU!

Niin, ja edelliseen viestiin: joskus voi todella olla viisaampaa kasvattaa lapsi yksin. Esim. mainitsemassasi väkivalta ym. tilanteessa, tottakai!

Enemmänkin tarkoitin, että kannattaisi ensin panostaa siihen parisuhteeseen ja kypsään aikuisuuteen, ennen kuin alkaa leikkiä kotia. En halua syyllistää ketään teistä kun en tunnekaan, mutta usein nuoret lapsellisuuksissaan hankkiutuvat paksuksi ihan ihmeellisissä olosuhteissa, ja huomaavat sitten ikävä kyllä tosi pian, että eihän tästä mitään tulekaan.

Kiitos... Tota just tarkotin, että kun ei sille mitään voi ja tosiaankaan EN olis halunnu pojan isää menettää... Ja mä kun en tosiaan oo ees mikään nuori (27) ni mielestäni kyllä kypsä äidiksi ja poika oli tosi haluttu ja suunniteltu lapsi vaikka tosi äkkiä tulinkin raskaax sen jälkeen ku päätettiin lapsi haluta .

 

\

Puolison kuolemallehan kukaan ei tietenkään mitään voi, se on AIVAN ERI JUTTU!

Niin, ja edelliseen viestiin: joskus voi todella olla viisaampaa kasvattaa lapsi yksin. Esim. mainitsemassasi väkivalta ym. tilanteessa, tottakai!

Enemmänkin tarkoitin, että kannattaisi ensin panostaa siihen parisuhteeseen ja kypsään aikuisuuteen, ennen kuin alkaa leikkiä kotia. En halua syyllistää ketään teistä kun en tunnekaan, mutta usein nuoret lapsellisuuksissaan hankkiutuvat paksuksi ihan ihmeellisissä olosuhteissa, ja huomaavat sitten ikävä kyllä tosi pian, että eihän tästä mitään tulekaan.

noita tapauksia löytyy kyllä vanhemmistakin pareista ja äideistä ettei sitä ihan noinkaan voi yleistää mutta eipäs takerruta siihen.....
toi on ihan totta, tiedän itsekkin tapauksen jossa äidistä tuli yksinhuoltaja lähinnä sen takia, että se pari päätti hankkia lapsen miettimättä loppuun asti. tai siis mies varmaan oli miettiny että elämä jatkuu entisellään hänen osalta, ja äiti kattoo muksun perään mutta....... no, loppu on selvillä.
onneks löytyy suurin osa sentään niitä ihan tavallisia perheitä ikäluokkiin katsomatta.
=)

 

Hyvä N-E-X!!!! Viisas päätös laittaa äijä kävelemään. Ja onnea odotukseen. =)