Muita temperamenttisia?

En tiedä mitä pitäisi tehdä, masentaa oma käytös. Saan nimittäin ihan älyttömistä asioista raivareita.

Ne eivät sinänsä kohdistu lapseen, vaikka toki tuon 2-vuotiaan touhutkin välillä nostaa verenpainetta ja sitten (kun kiusallaan revitään verhoja, väännetään stereoiden ynnä muiden teknisten vempaiden nappeja, rimpuillaan ihan älyttömästi pukiessa jne.) tulee ehkä vähän tavallista ronskimmin otettua kiinni, tyyliin "nyt tehdään niin kuin äiti sanoo eikä vääntelehditä".

Mutta muuten saan tosissaan aggressioita aina välillä. Tänään viimeksi, kun isovanhemmat seisotti poikaa rakennustyömaan laidalla "katselemassa" touhua ja siellä oli ihan älytön meteli (koneista). Huusin isovanhemmille (onneksi edes omat vanhemmat kyseessä), että kuinka tyhmiä voi ihmiset olla, että kuulovaurio tulee lapselle jne... :ashamed:

Siis eihän varmasti siitä pienestä hetkestä (käsittääkseni muutama minuutti) vielä vaurioita tule, mutta kun olen niin hirveän tarkka itse kaikista lapseen liittyvistä asioista.

Olen diagnosoinut, että juuri näistä syistä saan tällaisia turhautumis / agressiokohtauksia: olen äärimmäisen tarkka ihminen, otan paineita lapsenhoidon onnistumisesta, ainoa lapsi on kultaakin kalliimpi, olen vähän "heikkohermoinen" aina ollut, minä teen aina kaiken oikein ja jos en tee, saan hirveän stressin....

Tähän päälle vielä se, että olin vähän masentunut lapsen syntymän jälkeen (parisuhdekin oli ihan syvältä) ja ilmeisesti nyt vasta, kun olisi oikeus relata (lapsi on jo isompi ja kaikki on mennyt hienosti) olenkin jotenkin vähän loppuunpalanut enkä tunnu kestävän oikein mitään.

Anteeksi tämä sekava sepustus. Tuntuu vaan niin syylliseltä, haluaisin olla tasapainoinen ja rauhallinen. Mutta välillä vaan näen punaista. Miten ihmeessä selviän, kun lapsi menee tarhaan? Jos siellä esimerkiksi sattuu jotakin, niin kuinka pystyn kohtaamaan rauhallisesti hoitajat?

 

Kyllä tempperamenttia löytyy, mutta sen olen ottanut ohjenuorakseni etten lapselle ääntäni korota. Seuraavalla kertaa saan korottaa vielä enemmän...

Kyllä se sullakin siitä laantuu kun saat muutakin elämääsi kuin se lapsi, eli ajattelin että olet töihin menossa, kun lapsi tarhaan?

se että miten reagoit jos lapselle sattuu jotain? Kyllä minä ainakin näin punaisen kirjavia tähtiä kun tyttöä hain varapaikasta ryhmiksestä ja lähes joka päivä jotain oli sattunut, kaatunut vessassa, kaatanut syöttötuolin... oli neljä päivää kyseisessä ryhmiksessä eikä sinne enään mene. Varahoidon sain siirrettyä myös pph, meillä muutenkin pph. Sain pidettyä suuni kiinni vaikka likeltä kyllä meni ettei sanainen arkku auennut, äitini oli pph joten liian tuttuja nämä hoitajat että olisi sanonut sen kummempaa kuin että sattuuhan sitä. Ei ole sattunut vakihoidossa???

 

MEILLÄ ON POIKA AIKASMOINEN TEHOPAKKAUS! VÄLILLÄ KYLLÄ TOIMII IHAN NÄTISTIKIN! YRITÄN HILLITÄ ITSENI..

 

Kun meinaa mennä hermot, asetun hetkeksi tilanteen ulkopuolelle ja katson tapahtumaan sieltä kun joku tirkistelijä jota asia ei sinäänsä kosketa.Toimii jos ei ole liian väsynyt ja vihainen sisäisesti jo valmiiksi.
Koetan välttää lapselle suuttumista turhista asioista, kun siitä tulee itselle niin paha olo jälkeenpäin.Jos on aihetta kyllä lapselle pitää sanoa että nyt äitiä suututaa kun teit noin.Parempi sanoa ääneen kuin puhista hiljaa sillä lapsi kyllä vaistoaa äidin vihaisuuden. Sen sijaan läheisilleen(miehelle) sitä sitten rähjää älyttömistä, kun johonkin pitää purkaa väsymystään.Jälkeenpäin on hyvä pyytää anteeksi ja sanoa että väsyttää. Tärkeetä olisi saada omaa aikaa ainakin kerran viikossa.