Muita reissutyöläisen puolisoja täällä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana.a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jaana.a

Vieras
Ihan mielenkiinnosta kyselen miten muilla on menny, ja miten ero on kestetty?

Itsellä tilanne on nyt se, että mies on kuukauden poissa ja kuukauden kotona, ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olen puolessavälissä raskaana. Mies oli tuossa sitten vuoden kotona ja nyt alottaa uudestaan reissutyön. Tällä kertaa neljän viikon ero tuntuu ihan kamalalta ja hirvittävältä, tulee jotenkin hirveän lohduton ja tyhjä olo edes ajatuksesta, että oma rakas on niin kauan pois.
Varmaan tätä tunnetta tietenkin tehostaa se kun on raskaana ja niin herkkänä muutenkin, ja sitten kun mies olikin kotona yhtäkkiä niin pitkän aikaa, ja se oli niin mukavaa...

Miten teillä on hellittäny tuo murehtiminen, lähteekö se ajan kanssa pois? Mulla menee eka päivä kyllä ihan siihen että itkeskelen ja olen sydän raskaana, sen jälkeen sitten hellittää, mutta silti välillä iltaisin tulee itku kun on yksinäinen olo.

Kuitenkin kaiken järjen mukaan mun pitäis olla jo "tottunut" tähän, kun mies on jo 5 vuotta noita hommia tehnyt, ja ennen reissut kesti pidempään 7-9 viikkoa, tämänhän pitäisi olla jo suorastaan juhlaa kun reissu onkin vain 4 viikkoa, mutta tuntuu että paha mieli ja ahdistus tuosta asiasta voimistuu...
 
raskastahan se on lun toinen on reissutöissä. Helposti etääntyy kun jää se yhteinen arki jakamatta, ja elämä on aika repivää, joka kerta kun tulee lähtö ja on ikävä, niin sitä ikävöi hetken, lopulta tukahduttaa tunteet, kun arkea on kuitenkin jatkettava... Pikkuhiljaa sitä sitten tulee välinpitämättömäksi jne... Meillä ainakin myös epätietoisuus rasitaa, kun ei pysty suunnittelemaan mitään. ukon reissut eivät siis ole tiedossa etukäteen, vaan lähtö reissuun voi tulla lyhyelläkin varoitus ajalla.

Luulen kyllä ettei se murehtiminen ikinä mene ohi, ja jos menis niin se olisi varma merkki rakkauden lopahtamisesta.
 
Ikävähän sitä on toista, mutta kaipa tähän on vaan niin tottunut. Ekat ja vikat päivät yksin on varmaan ne pahimmat, väliaika meneekin sitten arkea pyörittäessä. Miehelle tää raskaampaa on. Mulla on ikävöitävänä vaan hänet, hällä koko perhe. Lapset vielä niin pieniä, etteivät kunnolla osaa isäänsä kaivata.

Etköhän sä taas hommaan totu, vaikka varmasti on raskaampaa, kun olet jo päässyt sitä "normielämää" maistamaan. Ja raskaus varmasti nostaa tunteet vielä enemmän pintaan.
 

Yhteistyössä