Toggle sidebar

muita pettäjiä? en tiedä mitä tekisin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnellinen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

onnellinen?

Vieras
Turha alkaa saarnata, tiedän olevani tässä tilanteessa huono ihminen.
Eli, yllätys yllätys, tarina alkaa firman pikkujouluista marraskuulta. Päädyin yllättäen (todellakin!) työkaverini kanssa sänkyyn illan päätteeksi. Olemme molemmat varattuja ja molemmilla on lapsia, naimisissakin molemmat ja täysin tiedossa toisen tilanne.
No, tämän jälkeen olemme jatkaneet viestittelyä ja puheluita päivittäin ja töissä harrastamme seksiä sopivan tilanteen tullen, n.kerran viikossa. Minä saan kaipaamaani hellyyttä, kehuja, huomiota. Hän sanoo myös kaivanneensa kosketusta. Välillä näemme työajan ulkopuolella, mutta tällöin yleensä nautimme vain halailusta, suukoista ja jutustelusta.

Mutta itse mietin kauanko tätä voi jatkua? Niin kauan kun jompi kumpi ei enää halua tai jää kiinni? Minulla menee kotona puolison kanssa hyvin, myös seksiä on riittävästi ja on hyvää. Ainoa, mitä olen usein häneltä pyytänyt vuosien aikana on, että kehuisi ulkonäköäni ja pitäisi hyvänä, muutenkin kuin silloin kun harrastamme seksiä.

Onko muilla vastaavaa tilannetta? Tämä pettäminen tuntuu jotenkin liian helpolta kun olemme jo entuudestaan tuttuja ja toisten tilanteet täysin tiedossa.. Voisin jatkaa tätä tilannetta pitkään kun nyt saan kaiken toivomani, kahdelta mieheltä vaan :/
 
Tiedät että kohtelet koko ajan miestäsi väärin. Mutta miksi? Miksi haluat kohdella häntä tuolla tavalla? Entä jos hän kohtelisi sinua samalla tavalla?

Itsekin petin vuosia vuosia sitten mutta se ei ollut noin suunnitelmallista ja säännöllistä. Kaikki kauheus iski päälle kun jäin kiinni. Olin kerran miehen luona kun vaimonsa oli poissa, ja meidän tuttava näki, kun mentiin asunnolle yhdessä. Mun mies alkoi vähän urkkia asiaa ja kas, kaikki tuli selväksi.

Me erottiin koska mies ei voinut hyväksyä tekoani, enkä ihmettele. Oli kauhea olo molemmilla. 10 vuoden liitto kaatui siihen. Mieti, mitä voit menettää jos vielä jatkat tekojasi.
 
No sepä se.. :/ mutta olisiko sitten paritetapia/ero vaihtoeto kun en saa huomiota omalta mieheltä tarpeeksi? Ja vuosien aikana olen asiasta maininnut.. Nyt huomaan kuinka paljon minuun tämä vaikuttaa. Olen paljon iloisempi, kaikki sujuu paremmin niin töissä kuin kotona. Tiedän todellakin tekeväni väärin. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen?:
No sepä se.. :/ mutta olisiko sitten paritetapia/ero vaihtoeto kun en saa huomiota omalta mieheltä tarpeeksi? Ja vuosien aikana olen asiasta maininnut.. Nyt huomaan kuinka paljon minuun tämä vaikuttaa. Olen paljon iloisempi, kaikki sujuu paremmin niin töissä kuin kotona. Tiedän todellakin tekeväni väärin. :/
Click to expand...

No älä sitten yee väärin, lehmä!
Terapia tai ihan vaan yhdessä miehesi kanssa asian työstäminen voi olla vaihtoehto, tai sitten ei. Kovasti teistä itsestänne kiinni ja onhan se pitkä ja kivulias prosesssi.

Ero sitten, sekin on ehdottomasti oikeampi vaihtoehto kuin pettäminen, katsos kun sitten uusiosinkkuna voit säätää minkä lystäät, kenen kanssa lystäät.

Ero vai terapia, paremmuusjärjestys riippuu sinusta.
 
Sä väität tietäväs, että teet väärin, mutta vierität silti syyn sun miehes niskoille, koska hän ei sitä ja tätä. Ennen kaikkee mua ihmetyttää teidän perheellisten vieraissa kävijöiden lyhytnäköisyys ja omaan napaan tuijotus, koska todellisuuden selvitessä todennäkösesti teidän lapsilla ei enää ole ehjää kotia. Siinäpä sitte selittämään lapsille, että miksei äiti ja isi enää asu yhdessä.
 
Anna sen sivusuhteen olla. Teet väärin.

Pariterapiasta tuohon ei ole apua. Sen on lähdettävä sisimmästä. Pahimmillaan pariterapiassa käy niin, että terapeutti saa väärän kuvan asioista ja alkaa syyttämään miestäsi ja mies luulee syyn olevan totaalisesti hänessä.

Ihmiset monesti luulevat virheellisesti että esimerkiksi psykologi voi parantaa mielisairaan, mutta pohjimmiltaanhan se ei ole näin. Nämä henkilääkärit voivat ohjata pareja tai yksilöitä oikeisiin suuntiin, mutta jos parantuminen ei ala sisältä, ei niistä ole mitään apua.

Sen sijaan jos haluat lapset itsellesi, niin kannattaa miehelle yrittää keplotella perheterapeutin kautta psykologille aika. Se näyttää papereissa aika keljulta siinä vaiheessa kun haet itsellesi lasten täyshuoltajuutta.
 
Olet tilanteessa mielestäni todella itsekäs. Olen ollut vastaavassa tilanteessa mut sinä osapuolena joka sai toisen kiinni pettämisestä. Olen kiitollinen siitä, että puolisoni jäi kiinni heti muutaman kuukauden jälkeen. Jos kiinnijäämiseen olisi mennyt esim vuosia, olisin hänelle todella, todella katkera. Nyt vain onnellinen, että pääsin eroon. Katkeruus olisi johtunut siitä, että hän olisi vienyt minun elämästäni vuosia epttämisellään. Vienyt minulta mahdollisuuden noina vuosina elää onnilesmpaa elämää ja tuona aikana pääsemään yli hänestä.

Tarkoitan siis sitä, että ero tuli nyt ja ero olisi tullut jos olisin saanut tietää pettämisestä vaikka 5 vuoden jälkeen. Jos olisimme eronneet viisivuotta pettämisen jälkeen, olisimme vieläkin yhdessä ja eroaisimme vasta kahden vuoden päästä. Tämä tarkoittaisi sitä, että melko lailla "hukkaan" valehtelevan pettäjän kanssa olisi tuo 5 vuotta minun elämästäni mennyt. Mutta eihän pettäjä olisi siitä välittänyt? Oma fiilikseni olisi ollu - kiitti vitusti!
 
Ei se ole ensimmäinen kerta, kun parisuhteesta puuttuu jotain ja sitä haetaan muualta. Kaipaat hellyyttä, kauniita sanoja ja jos niitä ei omalta mieheltä saa niin muualta voi saada.
Onko siis liitossa oikeasti kaikki hyvin? Jos päätyy kerran panemaan, niin päätyy kerran panemaan, mutta nyt sulla on suhde työkaveriin. Suhde. Ei pelkkä firman pikkujoulupano.
Mene ja tiedä. Joillakin on aika avoimia liittoja ja onhan se "turvallisempaa" syrjähypätä toisen naimisissa olevan kanssa, kun ei ole vaaraa siitä, että se toinen vaatisi jotain vakavampaa.
Loppupelissä sun on tehtävä päätös: panostatko kaiken sen kutkuttavan kivan tähän työkaveriisi vai aviomieheesi. Se ruoho on harvemmin vihreämpää aidan toisella puolen, vaikka se saattaa siltä näyttää.

Pettäminen ei ole ikinä oikein, mutta sitä tapahtuu aika jumalattoman paljon.
Unohda siis työkaverisi ja panosta avioliittoosi. Huuma menee aika nopeasti ohitse, mutta jos vierellä on jo ihminen, jonka kanssa arki tuntuu hyvältä niin satsaisin siihen. Ja luonnollisesti yrittäisin tehdä jotain sen eteen, että se hellyys ja kipinä löytyy sieltä arjenkin keskeltä.

Tsemppiä! (et todellakaan ole ainoa, joka pettää/on pettänyt - ihmisiä me kaikki ollaan ja joskus tilaisuus tekee varkaan)
 
Jokainen aiempi kommentti näyttäis tulevan "muodokkailta" naisilta jotka saaneet miehensä pettämisestä kiinni.. Katkerana nyt syyllistävät sinua.

Minä sanoisin, että jätä mies ja vaihda parempaa. Ei kannata tuhlata omaa aikaa henkilön kanssa, jonka kanssa suhde ei ole tyydyttävä.
 
Sä elät niinkuin haluat ja itse kannat tekemisistäsi vastuun, älä hae täältä vastausta sille kauanko panosuhteesi jatkuu, kysy sitä sitä mieheltä jota panet, ei me täällä osata vastata.
 
En oo pettänyt eikä mua ole petetty, mutta tää aihe pisti silmään kun parhaan ystäväni mies jäi kiinni toisesta naisesta just sopivasti joulun alla. Ja olkapäänä on saanu olla. Ja homma jatkuu nyt kun arki koitti, asunnon etsimistä, lasten asioiden setvimistä jne. Joo, nää on mun ystävän murheita ei mun, mutta mä autan häntä missä ikinä voin, niin ku hänkin on auttanut mua mun ongelmissa vuosien myötä.

Eli sulle ap sanoisin, että anna palaa vaan ja toivottavasti sullakin on ihmisiä, joille itket sitten kun kaikki hajoaa palasiksi, eikä unelmien prinssi ookaan valmis jättämään perhettään ja rientämään sun lohduttajaksi. Sillon tarviit ymmärtäjiä, mahtaako niitä pettäjälle löytyä???
 
Mä kyllä ymmärrän aloittajaa. Aviomiehen kanssa suhde on arkipäiväistynyt aikoja sitten eikä sitä toisen kehumista ja huomiointia tule samallalailla enää tehtyä kuin ennen, varsinkin jos lapsia on. Eikä sitä välttämättä jaksakaan enää vuosien jälkeen, vaikka toista ei saisikaan pitää itsestään selvyytenä. Sivusuhde on jännittävä, siitä saa sitä kaipaamansa huomiota.

Mulla on ollu vähän samanlaista touhua muutaman vuoden ajan. En ole sekstaillut eikä mulla ole sivusuhteita ollut, mutta aina viihteelle lähtiessä sitä on mielessä jokin "pieni kiva"; flirttailua ja huomion saamista miehiltä baarissa. Oman miehen kanssa ollaan kymmenen vuotta oltu yhdessä ja suhteemme on niin arkinen kuin vaan voi olla. Ei juuri pussailla eikä osoiteta hellyyttä toisille arjessa.

Tässä jokin aika sitten koin kuitenkin herätyksen. Olin baarissa ja juttelin jonkun pintaliitäjä-miehen kanssa, jolla oli neste noussut rankasti päähän ja mies oli niin leuhka kuin vaan voi olla. Tajusin silloin, että mun mies rakastaa mua tällasena ku mä olen. Mun ei tarvi hänelle esittää yhtään mitään. Saan kiukutella, pukeutua miten haluan, olla miten haluan, koska hän mut tuntee ja silti on mun vierellä. Meillä on omat keskinäiset vitsimme, joita muut ei ymmärrä.

Sen jälkeen oon lopettanut nuo typerät flirttailut sun muut. Mies ei niistä tiedä eikä saa koskaan tietääkään, jos se minusta on kiinni. Rakastan miestäni, vaikka arkemme onkin melko tylsää. Mutta tarvitseeko sen arjen ollakaan jatkuvaa romantiikkaa, koskettelua ym? Se on hyvä kysymys myös sulle aloittaja.

Ja joskus on hyvä mennä myös itseensä. Jospa mies ei sinua huomioi, kun et sinäkään häntä? Meillä on se vikana. Mies on suoraan sanonut, että kaipaisi koskettelua ja huomiota. Enpä minäkään sitä anna, joten minun olisi tehtävä "aloite" näihin arjen huomioimisiin. Se on vaikeaa, sillä lapsuudenkodissa ei äiti ja isä toisiaan huomioineet ikinä. Sieltähän ne kaikki elämän perusopit opitaan.
 
[QUOTE="akka";30546821]Sä elät niinkuin haluat ja itse kannat tekemisistäsi vastuun, älä hae täältä vastausta sille kauanko panosuhteesi jatkuu, kysy sitä sitä mieheltä jota panet, ei me täällä osata vastata.[/QUOTE]

Juuri näin.

Minulla on pisin sivusuhde kestänyt nyt 1,5 vuotta ja vähän alkaa hiipumaan. Taitaa olla aika hankkia uusi, kun ei enää löydy alun intohimoa.
 
Pysähdypä hetkiseksi miettimään itseäsi. Oletko aidon oikeasti onnellinen tilanteessasi? Seikkailet kahden miehen välissä mutta loppujen lopuksi - kumpi on tärkeämpi, kuka sinua oikeasti kannattelisi? Vai kannattelisiko kumpikaan? Kumman kanssa sinä jatkaisit päiviäsi eteenpäin vai olisitko mieluummin yksin? Mitä sinä loppujen lopuksi saat tästä sivuhypystäsi? Kerran kotonakin muutoin sujuu hyvin - on seksiä, on arjen vastuuta, on läheisyyttä...

Puhuit, että kaipaat mieheltäsi kauniita sanoja, sanallista huomioimista enemmän. Ja että ikään kuin tuon sanallisen hellyttelyn ja kehujen puuttuminen on ajanut sinut tähän, missä olet - kahden miehen välissä näennäisen onnellisena ja tyytyväisenä. Miten itse huomioit arjessanne miestäsi? Kehutko komeaksi ja vahvaksi? Kerrotko että hän on haluttava? Ei kaikille suinkaan ole ollenkaan helppoa tuollainen sanoittaminen, vaan se näkyy sitten aivan muulla tavoin - kuten varmasti teillä niin, että mies on todella mukana kanssasi perheenne arkea jakamassa ja teitä kaikkia tukemassa. Ja kehuuhan hän sinua kauniiksi, kun vietätte kahdenkeskistä laatuaikaanne.

Loppujen lopuksi mun mielestä tämä tilanteesi avautuu siten, että sulla ei toisaalta ole minkään valtakunnan suurta ongelmaa kotonasi. Eteesi vain avautui sopiva tilaisuus hetken hurmiolle - ja sitähän se on. Vain pelkkää pikaista seksiä ja jotain pientä flirttiä, mutta - niin hurjan katoavaista. Ennen kuin olet ihan palasina ja todella vaikean tilanteen edessä, kun huomaat että ei tämä "sivutoimi" kannata, aukaise oikeasti silmäsi ja tee oikea ratkaisu. Panosta perheeseesi :). Oletko muuten ajatellut, että miten voit olla töissä enää sen jälkeen kun tämä "kuhina" on ohi väliltänne - miten se vaikuttaa sun työpersoonaasi ja -panokseesi? Ja sitä kautta perhe- elämääsi... Aika isosta palasta olet jollain tapaa valmis luopumaan tämän leikin välityksellä, riskibisnestä. Vai oletko sittenkään?

Mutta vielä kun voit niin - tee täys käännös perheesi ja miehesi puoleen :). Sillä siinä on sinulla se tuki ja turva, mikä kantaa ja mistä saat voimaa. Tiedät sen itsekin. Jos koet, että teillä on kuitenkin jotain parisuhdepulmaa, niin mikään ei estä hakemasta siihen ulkopuolista apua - ei uuden seksikumppanin muodossa - ammattilaisen toimesta. Käy vaikka itse puhumassa asioista, jos miehesi ei sille näe mitään tarvetta. Ja - laita se kaikki energia ja flirtti ja ilo ja ennen kaikkea se rakkaus perheellesi ja miehellesi. Avaa silmäsi ja sydämesi huomioimaan miehesi pienetkin teot sinun eteesi ja arvosta niitä. Herää huomaamaan, että hän on valintansa jo tehnyt ja hän haluaa jatkaa kanssasi eloa eteenpäin tuollaisena kuin olet. Hän ei ole sinua vaihtamassa kehenkään toiseen, riität tuollaisenaan hänelle hyvin :heart:.

Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi ja tee ratkaisusi. Sun käsissä on onnesi avaimet. Osaa käyttää niitä oikein. Voimia ja rohkeutta :hug: :)!
 
Minä taas olen ihastunut mieheni isään. Tiedän, et tää on ihan hullua jo sen takia et hän on yli kuusikymppinen jne. Mut kesän jälkeen olen ollut ihan omissa maailmoissani hänen takiaan sen jälkeen kun hän suuteli mua joskin humalassa mut en saa ajatuksiani pois tästä jutusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joku Vaan ...:
Jokainen aiempi kommentti näyttäis tulevan "muodokkailta" naisilta jotka saaneet miehensä pettämisestä kiinni.. Katkerana nyt syyllistävät sinua.

Minä sanoisin, että jätä mies ja vaihda parempaa. Ei kannata tuhlata omaa aikaa henkilön kanssa, jonka kanssa suhde ei ole tyydyttävä.
Click to expand...

Ohhoh. Mua ei tietääkseni ole koskaan petetty, ja siihen luotan täysin niin kauan kun ei ole syytä epäillä muuta. En ala ripustautumaan mieheen, se jos mikä saa ahdistumaan. Annan miehelle vapauden tehdä ihan yksinään tai kavereiden kanssa jotain, mutta siitä huolimatta tuo näyttää useimmiten mielellään tulevan kotiin. Enkä itse ole koskaan pettäny.

Mitä tulee tuohon "muodokkaaseen" niin ymmärtäisin sillä tarkotettavan lihavaa ja rumaa, elämään tympääntynyttä ja katkeroitunutta naista. Omalta kohdalta voin sanoa, että en todellakaan oo missään mallin mitoissa, mutta ilmeisesti sen verran löytyy ulkonäköä että yllättävän usein saan positiivisia kommentteja ulkonäöstäni ja mua yritetään pyytää treffeille. Enkä mä harrasta baareissa käymistä tai muuta vastaavaa missä yleensä törmää vonkaaviin miehiin.
 
[QUOTE="Nimetön";30547016]Minä taas olen ihastunut mieheni isään. Tiedän, et tää on ihan hullua jo sen takia et hän on yli kuusikymppinen jne. Mut kesän jälkeen olen ollut ihan omissa maailmoissani hänen takiaan sen jälkeen kun hän suuteli mua joskin humalassa mut en saa ajatuksiani pois tästä jutusta...[/QUOTE]

No hyi! Ei toi ikä, mutta se että APPIUKKO tekee tommosta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joku Vaan ...:
Jokainen aiempi kommentti näyttäis tulevan "muodokkailta" naisilta jotka saaneet miehensä pettämisestä kiinni.. Katkerana nyt syyllistävät sinua.
Click to expand...

Voi ei.. tottakai se katkeroittaa jonkun verran jos petetään. Eikä se liity omaan ulkonäköön.

Ja meitä kauniita ja hoikkiakin naisia petetään mennen tullen. Pettämisen syy harvoin on kumppanissa, vaan syy on usein pettäjässä itsessään ja hänen omissa kriiseissään. Oma mies petti minua lapsemme syntymän aikoihin. Tottakai se oli iso shokki ja olin katkera. Ja nämä korvikenaiset ei kyllä mitään upeita ilmestyksiä olleet... Terapian jne kautta selvisi pikkuhiljaa ne syyt pettämiseen, eikä se ollut vaimon rupsahdus. Mies vaan koki ettei saanut suhteessamme enää ihailua ja huomiota minulta, vaan lapsi vei sen kaiken. Jotain tämän suuntaista näyttäis ap:llakin käyneen. Itsekästä kyllä lähteä tuossa tilanteessa pettämisen tielle. Ensinnäkin sun pitäisi lopettaa sen odottaminen että muut (mies, rakastaja jne) tekee sinut onnelliseksi, kyllä se onni lähtee itsestä. Tuo onni sivusuhteen kanssakin tulee olemaan katoavaista, kun taas kyllästyt ja odotat että joku pönkittää egoasi taas vähän enemmän ja enemmän. Puhu miehesi kanssa, mieti miten itse voisit kohdella häntä paremmin jotta hän jaksaisi panostaa sinuun enempi.
 
Mun appiukko oli siis vähän sekaisin avioerostaan ja humalassa. Täytän itse huomenna 35v ja hän on yli kuusikymppinen, mut olen silti tässä syksyn mittaan huomannut olevani ihastunut häneen... Tiedän et tää on ihan hullua!
 
[QUOTE="Nimetön";30547252]Mun appiukko oli siis vähän sekaisin avioerostaan ja humalassa. Täytän itse huomenna 35v ja hän on yli kuusikymppinen, mut olen silti tässä syksyn mittaan huomannut olevani ihastunut häneen... Tiedän et tää on ihan hullua![/QUOTE]

Että kun ite on humalassa ja eronnu niin voi mennä nuolemaan miniää?!
 
Minusta tuntuu, että yrität nyt etsiä oikeutusta teollesi noista miehesi (vähäisistä) puutteista. Sinänsä ihan inhimillistä, mutta koita nyt järjellä ajatella. Ei ulkonäkökehujen vähäisyys/puute voi olla pätevä syy heittää toimivaa liittoa, jossa on vieläpä lapsia, romukoppaan!

Oman kokemukseni valossa ymmärrän myös suhteen jatkamisen tuossa tilanteessa. Nimittäin itse ainakin pystyin syyllisyyden jättämään taka-alalle niin kauan kuin suhde kesti, se suhde itsessään vei ajatukset pois omista vääristä teoista. Ja olipahan kanssasyyllinen, sillä hänelläkin elämäntilanne sama. Minä en tosin pitänyt liittoani silloin hyvänä, vaan olin harkinnut eroa jo ennen sivusuhdetta ja suhteen aikana ajatukset vahvistui. Minulla vaan kävi asiassa niin, että tajusin ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan tuo toinen mies olisi ollut kumppaniksi kelvoton. Minä kun en hakenut vain seksiä, vaan rakkautta, jonka koin omasta parisuhteestani puuttuvan. Suhde lopetettiin yhteisymmärryksessä, eikä se koskaan kummankaan puolisolle paljastunut. Asiasta on jo vuosia ja olen sen jälkeen pysytellyt kaidalla polulla, tosin heti suhteen päätyttyä oli ihastumisia ja pientä vaaraa lipsua samaan jonkun toisen kanssa. Sittemmin parisuhteeni on kuitenkin parantunut, eikä ero tai toiset miehet ole mielessä, ainakaan säännöllisesti. Syyllisyys oli kovinta jonkin aikaa suhteen päättymisen jälkeen, vuosien kuluessa jäänyt jo taka-alalle.

Nuo "ajattele, miltä sinusta tuntuisi, jos mies tekisi samaa", ei olisi minulla ollenkaan auttaneet, sillä itse silloin nimenomaan toivoin, että miehelläkin olisi toinen/toisia ja yritin jopa häntä siihen kannustaa. En ole muutenkaan mustasukkaista tyyppiä ja tuossa tilanteessa toisen sivusuhteet olisi vain omaa oloa helpottaneet.

Mutta aloittajalle, kannattaa lopettaa heti tuo. Kyllä te muuten jäätte kiinni siitä työpaikalla sekstailusta ennemmin tai myöhemmin ja siinä voi sitten hajota perheet ja mennä kaikki arvostus työyhteisössä. Onko muka sen arvoista?
 
Meillä kotona on kaikki hyvin, ollaan oltu jo 15 vuotta yhdessä, mies rakastaa mua, kertoo kuinka kaunis ja haluttava olen, lähes päivittäin. Arki sujuu, seksi sujuu, voidaan puhua lähes kaikesta, paitsi siittä, että mulla oli suhde muutaman vuoden ajan, rakastuin häneen ja hän minuun. Yrittänyt olen monesti katkoa välejä, eikä sängyssä olla oltu enää vuosiin, mutta silti edelleen perhoset lepattaa kun näen hänet tai kun häneltä tulee edes viesti. Olen valinnut mieheni, mutta silti en yrityksistä huolimatta kykene unohtamaan tätä toista, eikä hän minua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa