Muita ""nalkissa""?

[huhhuh]

Kysäisen vaan huvikseni, että onko täällä muita yhtä totaalisesti kotinalkissa olevia kuin minä?

Tänä aamuna tuntuu vaan siltä että alkaapi vähitellen riittää. Vauva on kohta 8 kk ja nyt pari iltaa sitten isä sai sen ekaa kertaa nukkumaan ilman minun apuani. Yöllä herätään sellainen 4-10 kertaa, vain äiti kelpaa lohduttamaan. Päiväunet on sellaisia puolen tunnin torkkuja ja niitä onkin sitten aika monet päivän aikana mitä edeltää lähes joka kerta väsykitinäsessiot. Poika on kyllä reipas ja kiva ja fiksu ja söpö ja vaikka mitä, mutta tosi vaativa (myös muiden kuin minun mielestäni ;D). Tuntuu etten oikeastaan ikinä ehdi tehdä yhtään mitään muuta kuin touhuta vauvan kanssa, ja aika suuren osan päivästä poika viettää mun sylissä joten kaikenlaisten kotihommienkin tekeminen on tosi hankalaa. Isä on pitkiä päiviä töissä, välillä reissussa, eli minullakin menee sitten aika usein nämä kotihommat ylitöiksi. Omaa aikaa mulla on ollut joku 5 kertaa pari tuntia kerrallaan tässä vauvan syntymän jälkeen. Parin tunnin jälkeen onkin sitten pitänyt sännätä kotiin nukuttamaan poikaa kun isä ei ole enää uskaltanut antaa sen pää punaisena karjua äiti-ikäväänsä ja väsymystään.

Ollaan taidettu onnistua lellimään kaveri ""piloille"". En kyllä tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin (ainakin se loputon lapsentahtisuus silloin alkuaikoina tuntuu osittain olevan syyllinen tähän kierteeseen). Ja minä en ole pitänyt tarpeeksi huolta siitä että mulla olisi myös muuta elämää. Täytyy koittaa nyt tehdä asioille jotain, enää ei oikein jaksa.

 

[Heidi]

Muutkin ovat kirjoitelleet, että n. kahdeksankuiset vauvelit nukkuvat huonosti ja ovat levottomia. Meillä myöskin poika kitisee yöllä ja heräilee useaan otteeseen, välillä nukahtaa itsekseen välillä ei. Yritä totutella vauva päivällä leikkimään enemmän itsekseen ja yöllä älä ihan heti ""ryntää"" lohduttelemaan.(kysy neuvolasta esim. tassuterapiasta) Minä teen kotihommia vaikka poju onkin hereillä, tosin sivusilmällä täytyy koko ajan vilkuilla ja kantaa pois kielletyistä paikoista. (lempipuuhaa on mullan ottaminen kukkaruukuista ja koiran ruokakupeilla ""vierailu"". Joo tiedän, että välillä meinaa hermot mennä, kun ei pysty keskittymään mihinkään hommaan täysin... En oikein osaa muuta neuvoa antaa, kuin että totuttele leikkimään itsekseen, kyllä hän pärjää, vaikkei koko ajan sylissä olisikaan. Kyllä lasten pitää oppia, että ädillä on myös muita hommia. Toivottavasti tästä oli jotain apua...

 

[Siis]

Mulle neuvolatäti sanoi tuohon avuksi sen et pyrkii siirtämään päiväunia vähän. Se voi olla vauvan tapa viestittää et nyt en nuku noin paljon. Eli minä tein näin: Vauva heräsi 7.00 ja alkoi kitistä kl.8.00 väsymystään. Silloin yritin leikkiä ja kantaa siihen kl. 10 ja sillon vauva nukkui kl.12 ja sit hän oli hereillä kl. 15 ja nukkui kl.17. Näin me saatiin virkeämpi ja mukavempi vauva. Meillä tämä toimi. Muuten ois nukkunu vaan 4x30min ja siinä meni äidin hermot.

 

[st]

Meillä alkoi pojalla korvatulehduskierre 8 kk ikäisenä,eihän teillä itkut johdu siitä?

 

[Magge]

Hei, älä loukkaannu, mutta tässä mielipiteeni:

jos vain äiti voi lohduttaa, on silloin isä ollut liian vähän paikalla vauvan elämässä. Kannattaisi keskustella asiasta. Tuolla menolla et nimittäin jaksa, sano mun sanoneen.

Tsemppiä teidän perheelle.

 

[Maisa]

No ei nyt ihan välttämättä noinkaan mustavalkoisesti kannata ajatella. Tiedän kyllä muitakin imettäviä äitejä kuin itseni, joiden vauvat tarvii äidin rauhoittuakseen. Että et ap ole suinkaan ainoa: meidän 8,5 kk vauva vaatii äidin lohduttamiseeen ja nukkumaan laittoon ja herää 4-6 kertaa yössä, toisinaan useamminkin. Ja äitiä ja tissiä tarvitaan silloinkin.
Isät on useimmiten päivisin ja muutenkin pois kotoa eli pakostikin useimmat vauvat kiintyvät alussa enemmän äitiin. En mä ainakaan viitsi tehdä miehelleni niin, että kun hän astuu ovesta sisään työpäivän jälkeen, poistun kotoa loppuillaksi. Tarvitsee hänkin lepohetkensä.
Me äiditkin kyllä voitais otta enemmän omaa aikaa. Kuulun myös mammoihin, jotka käy aika harvoin yksin missään, vaikka mies siihen kehottaakin. Siinä voitais ryhdistäytyä, eiks vaan?
Ja kiitos, en tarvitse kommentteja, että ""ei se tissi sinne suuhun itsestään"" mene. Tiedän sen kyllä muutenkin.

 

[Pikku-myy]

Meillä on ollut isi liian vähän lapsen kanssa, koska alusta asti ei ole rauhoittunut muiden kuin äidin sylissä.
Olen aina ottanut lapsen isin sylistä, kun ""kiukuttelu"" on alkanut, koska ollaan päästy helpommalla..
Isi on sellainen ""helposti hermostuva tyyppi"" ja olen yrittänyt tällä tavalla helpottaa isin oloa..
Olen yrittänyt jutella isin kanssa asiasta, että olisi hyvä kun jaksaisi kuunnella huutoa pitempään niin vauva tottuisi myös siihen, että aina ei äiti ole paikalla vaan myös isin syli on turvallinen ja siihen on hyvä nukahtaa/rauhoittua.
Isi ei ymmärrä, mutta ehkä isikin vielä jonakin päivänä tajuaa miten ihana tunne on kun vaavin saa rauhoittumaan sylissään-tuntee olevansa tärkeä vauvalle..
Me rakastetaan isiä ja yritetään pikku hiljaa..ehkä isi vielä joskus palkitsee äidin ja jaksaa pitempään vauvan kanssa-ainakin sitten, kun neiti on vähän vanhempi.
Nim.Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato..heh!

 

[:)]

Sulla onkin sitten kaksi lasta, isi ja vauva. Toivottavasti isi osaa olla kiitollinen kun vielä jaksatte rakastaa häntä. Tuossa voisi jo äidiltä pinna palaa...

 

[Pikku-myy]

Juu, hyvin sanottu..
Vähän isompi lapsi ja vähä pienempi lapsi..
On se pinna välillä palanutkin, kun on yrittäny hyvällä ja pahalla, mutta kummasti se kyllä venyy..pinna siis.
Yritetään nyt kuitenkin josko isi tajuis..ainakin sen mitä on saanut.

 

[?]

LTO missä nimimerkki??

 

[Pöh]

Voi ristus että jaksetaan nälviä tuota LTO:ta. Joku käyttää hymiötä tmv niin johan luullaan lto:ksi.. Ja mitä sitten vaikka olisikin?? Tuntuu jo aika vainoharhaiselta luulla et bout jokatoinen tääl on LTO..monessa ketjussa sama juttu. Kertakaikkiaan typerää käytöstä.