Muita munasolun luovuttajia?

Heippa!

En tiedä onko tämä oikea paikka tälle keskustelulle mutta aloitan tammikuussa 2013 munasolun luovutushoidon ja haluaisin tiedustella onko tätä aluetta lukemassa joku jo luovuttanut? Jos on niin mitä voit kertoa toimenpiteistä. Tiedän sen mitä lääkäri minulle kertoi mutta haluaisin luovuttajien omakohtaisia kokemuksia. Päätökseni pitää tuli millaisia kokemuksia tahansa mutta mielenkiinnosta kyselen

Mieheni tukee minua tässä. Mummoni ei pidä ajatuksesta lainkaan. Ei sitten yhtään mutta minunhan tämä keho on. Ja jos saan vain mahdollisuuden auttaa lapsettomia perheitä niin tottakai olen valmis. Olen seurannut läheisiäni jotka ovat kamppailleet lapsettomuuden kanssa ja halu auttaa saman kokeneita on suuri. En ajattele että luopuisin omasta lapsesta vaan että annan muille mahdollisuuden omaan rakkaaseen lapseensa.

Olen terve nainen ja minulla on itselläni 2-vuotias ihana tytär. Minun pitää kulkea melkein 200km luovutuksiin ja lääkäriin mutta matkakorvauksen ainakin saan. Rahallinen pieni korvaushan on myös tulossa mutta en sen vuoksi todellakaan luovuta vaan silkasta auttamisen halusta. Toivottavasti lahjoittajia tulisi enemmän koska jonot ovat todella pitkät kuulemma jokaisella klinikalla Suomessa.

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

 

En asiasta mitään tiedä, mutta olet ihanan lämmin sydäminen ihminen kun haluat antaa muillekin mahdollisuuden raskauteen!

Hyvää joulua sinulle!

 

Luovutin aikanaan kuusi munasolua yhdelle perheelle yksityisen klinikan kautta ( Oli aikanaan Diacorin tiloissa ) ja tiedän vain sen että raskaus lähti jo eka yrittämällä onnistuneesti käyntiin. Silloin vain laki oli se etten saa koskaan kohdata näitä lapsia ( enkä vanhempia ) vaikka he itse tahtoisivat. Nykyään kun luovuttaa soluja niin lapsilla oikeus täysi-ikäisenä selvittää biologinen luovuttaja.
Minua hieman surettaa ettei lapsi/ lapset saa koskaan tietää minusta mitään

Ajattelin tosin että aikanaan etsin sivun jossa ihmiset voivat suomessa etsiä biologisia sukulaisiaan jotka ovat syystä tai toisesta kadottaneet. Laitan sinne yhteystietoni ja asiani vuosilukuja myöten, sitten hyvällä tuurilla minuun otetaan yhteyttä.

Muuten kokemus luovuttamisesta oli vain hyvä ja nykyään hoidot ovat kevyitä verrattuna jopa niihin joissa itse olin vuosia sitten.

Nykyhoidot= Ensin ultrakäyntejä. Vain lähes kivuttomia mini-pistoksia pari viikkoa + pari ultrakäyntiä, punktio jossa munasolut kerätään klinikalla puudutuksessa ja pari tuntia lepoa. Joskus lepoa tarvitsee kuitenkin pari päivää jos särkee alavatsaan punktion jälkeen.

 

Olen luovuttanut kolme kertaa. Kaikki kerrat ovat olleet varsin kivuliaita, joten haaveet viidestä luovutuskerrasta supistui lopulta vain kolmeen. En kertakaikkisesti pystynyt luovuttamaan enempää, sillä olin aina niin kipeä. Mutta se, että minä olen ollut kipeä, ei tarkoita sitä, että sinä olisit. Tunnen useammankin luovuttajan, eikä kenenkään kroppa ole reagoinut samalla tavalla, kuin omani. Heillä luovutukset ovat olleet joko täysin kivuttomia, tai lähes kivuttomia.

Ensimmäisen luovutuskerran soluit eivät valitettavasti tuottaneet lopulta tulosta. Raskaus kyllä alkoi, mutta se meni kesken. Toisestakin kerrasta on raskaus alkanut, mutten ole tiedustellut sen mahdollisesta jatkumisestal. Kolmannesta luovutuksesta en ole kysynyt mitään, eli en tiedä onko siitä lähtenyt raskautta aluilleen.

Pistokset olivat kaikki kivuttomia, eli niitä ei tarvitse ainakaan pelätä. Välillä epäilin jotenkin pistäneeni harhaankin, koska en tuntenut piikkiä lainkaan vatsanahassani. Punktio oli itselleni helpotus, sillä punktioon mennessä olin niin kipeä, että itku melkein pääsi. Kun munarakkulat oltiin imetty tyhjiksi, olo helpottui. Mutta valitettavasti rakkulat täyttyvät uudelleen ja kivut palasivat takaisin. Eivät onneksi yhtä kovina, mutta kahden viikon ajan kivut rajoittivat ikävästi elämää. Mutta kuten jo sanoin, olin poikkeus.

Luovutuksesta on jäänyt todella hyvä mieli. Kyllä se silloin meni itkuksi, kun kuulin ensimmäisen raskauden keskeytyneen, mutta ainoa asia joka nykyään harmittaa on se, etten pysty luovuttamaan enempää. Mutta ehkä sieltä edes yksi, tai ehkä jopa kaksi vauvaa onnekkaille vanhemmille tuli?

 

minä luovutin fertinovalla ensimmäisen kerran marraskuussa ja raskaus lähti heti käyntiin toivovat minua sinne takaisin, mutta työn puolesta en voi ainakaan vähään aikaan lähteä uudestaan.
pistokset ei tuntuneet miltään, enkä saanut niistä mitään oireita. punktio sattui enemmän kuin oletin, mutta se oli siedettävää. pää meni lääkkeistä aika sekaisin ja verenpaine laski yhtäkkiä. jouduin keräilemään itseäni reilun tunnin unimaassa ennen kuin lähdin kotiin. alavatsa oli kipeä pari-kolme päivää ja sen johdosta käveleminen hidasta ja istumaan meno vaivalloista.
olen todella iloinen sen pariskunnan puolesta, jotka saavat nyt odottaa lasta ja mielelläni suon sen jollekin toisellekin. harkitsen palaavani asiaan kesäloman myötä.