Muita luulosairaita paikalla?

[vieras]

Mitä tauteja pelkäätte ja onko teillä aina ns. jokin pelko päällä vai vaihteleeko ne kausittain? Miten käsittelette asiaa? Puhutteko asiasta paljon miehellenne tai jollekin muulle läheiselle? Miten he vastaavat yleensä näihin pelkoihin?

Mulla on lapsesta asti ollut ihosyövän pelko. Sen lisäksi saattaa olla vaihtelevasti jokin muu pelko, lähinnä tulee jos lukee sattumalta jostain sairaudesta ja sitten tietysti tunnistaa ne oireet itsessään. Pelko tulee satunnaisesti eikä sitä ole siis aina. Saattaa mennä tosi pitkiäkin aikoja, yli vuosi, ilman oikeastaan mitään ihmeempää ja sitten iskeä kauhea paniikki jostain nypystä tai näppylästä. Nyt aikuisena se on sikäli erilaisempaa, että tietää ihosyövästä netin takia enemmän kuin lapsena ja kun se pelko tulee niin sitä on aivan varma siitä löydöksestään.

Jos teillä on antaa jotain vinkkejä miten käsitellä näitä pelkoja niin otan kiitollisena vastaan. Itse yleensä järkeistän asiaa. Eli sanon vaikka ihan ääneen itselleni, että "mietis nyt, se luomi oli vuosi sitten aivan samanlainen ja sinä tiedät sen itsekin".

 

[Orion-]

En oo luulosairas noin muuten mutta ihmisten suhteen olen. Mä aina luulen että musta ajatellaan vaan pahasti...

Uskotko edellisiin elämiin?

 

[ap]

En oo luulosairas noin muuten mutta ihmisten suhteen olen. Mä aina luulen että musta ajatellaan vaan pahasti...

Uskotko edellisiin elämiin?

En osaa sanoa. en ole kauheasti ikinä miettinyt tuota asiaa ja se mitä olen miettinyt niin en kyllä ole tullut mihinkään tulokseen. Toisaalta se tuntuu helpottavalta ajatukselta, toisaalta taas ahdistavalta. Entä sinä?

 

[Eestlanna Savanna]

no minäkin sitten olen :/ mä pelkään jos joku lapsista sairastu vakavasti :/

 

[luulosairas]

Mä olen pahasti luulosairas. Pelkään milloin mitäkin tauteja. Syöpä tietty on "suosikkipelko"ja siitähän riittää vaihtoehtoja, googlettamalla saa kätevästi itselleen diagnoosin kuin diagnoosin. On mullakin ollut välillä sellasia kausia etten ole niin pahasti oireillut luulosairauttani. Eipä mullakaan juuri muita keinoja kuin tuo järkeistäminen ole ollut tilanteen rauhoittamiseksi. Miehelleni olen puhunut peloistani aika paljon. Hän rauhoittelee yleensä, mutta alkaa olla aika kyllästynyt tähän niinkuin itsekkin olen jo ihan täynnä näitä ainaisia pelkojani. On se kumma miten sitä tuhlaa elämäänsä turhaan pelkäämiseen, vaikka järjellä tietää miten hullua se on ja ettei se muuta mitään suuntaan eikä toiseen eli mitä tahansa voi sattua milloin vain ajattelipa tai pelkäsipä mitä hyvänsä.

 

[Orion-]

En oo luulosairas noin muuten mutta ihmisten suhteen olen. Mä aina luulen että musta ajatellaan vaan pahasti...

Uskotko edellisiin elämiin?

En osaa sanoa. en ole kauheasti ikinä miettinyt tuota asiaa ja se mitä olen miettinyt niin en kyllä ole tullut mihinkään tulokseen. Toisaalta se tuntuu helpottavalta ajatukselta, toisaalta taas ahdistavalta. Entä sinä?

Uskon edellisiin elämiin.
Lukenuki vähä näistä asioista, ja ihan suoraan on tullu vastaan, että monet pelot johtuu jostain edellisessä elämästä koetusta traumasta. Esim jos on vaikka hukkunu edellisessä elämässä, niin saattaa nykyisessä pelätä/aristella vettä eikä keksi sille pelolle mitään "oikeaa" syytä (tästä elämästä).