H
hermoilija
Vieras
toi aihe pyörii koko ajan mielessä. turhaan,ei se auta vaikka kuinka suren jos tauti kerran on tänne tullakseen keväällä ja ehkä lapsemme kuolee tms...oon ihan sekoomisen partaalla,pelkään niin hirveesti etten tiedä pystynkö nauttimaan rakkaan lapsemme seurasta kun koko ajan on hirveä menettämisen pelko. taidan kuulostaa hoidon tarpeessa olevalta mutta oikeesti,onko muita jotka kokevat yhtä voimakkaasti asian? lohduttavia faktojakin saa toki esittää...