Muita kohtukuoleman kokeneita

[mia]

Elämäni kauhein kokemus, innolla ja suurella rakkaudella odottamamme lapsemme menehtyi rv.21+3. Onko täällä muita saman kokeneita joiden kanssa voisi jakaa tätä surua .

 

[innoM]

:hug: Ei ole kokemusta. Itselläni eilen todettiin kkm :'( Kovasti voimia sinne!

http://www.enkelisivut.net/ Kurkkaa tuonne.

 

[Dollyjolly]

:hug: voimia sinulle !
Tuolla odotuspuolen keskenmenofoorumilla varmasti vertaistukea :heart:

http://kaksplus.fi/keskustelu/c27

 

[Minä myös]

:hug: Pari keskenmenoa takana rv7 ja rv12. Voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen.

 

[minulla]

Meidän poika todettiin kuolleeksi viikolla 18. Tästä on 6 vuotta aikaa, suru on muuttanut muotoaan. Opimme elämään sen kanssa, että perheestämme puuttuu yksi lapsi.

 

[Vieras]

Elämäni kauhein kokemus, innolla ja suurella rakkaudella odottamamme lapsemme menehtyi rv.21+3. Onko täällä muita saman kokeneita joiden kanssa voisi jakaa tätä surua .

Mulla menehtyi juuri samoilla viikoilla kuin sullakin. Streptokokki oli päässyt kohtuun. Jouduin synnyttämään kuolleen poikani ja kova paikka oli. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten suru on vaimentunut - ei tuo kuitenkaan unohtunut ole.

 

[Miia]

Täällä, rv 22 huomattiin. Vastasi kokoa 18+4.... Tästä 5 vuotta aikaa ja vieläkin mielessä miltei päivittäin...

 

[vauvahaaveita]

ei ole kokemusta, mutta kovasti voimia :hug: :hug: :hug: :hug: :heart:

 

[suru]

voimia koko perheelle! Mekin menetimme kaksosraskaudessa toisen vauvamme viikoilla 23 ja toisen synnytin 24viikolla. Tästä on kuitenkin aikaa jo 8 vuotta. Se oli todella raskasta aikaa ja hautajaisten järjestelykin oli jotakin aivan kamalaa mini arkkuineen. Ajan kun antaa kulua pystyy asiaa ajattelemaan jotenkin järkevämmin ja ylipäätänsä ymmärtää mitä kamalaa perheelle onkaan sattunut. Minulla suru oli ensin aivan kamalaa pahaa oloa, sitä vain suri, suri ja suri. Asian hyväksyminen oli mahdotonta. Nyt vuosien päästä säännöllisin ajoin huomaan miettiväni sitä aikaa, mutta se asia ei horjuta enään maailmaani.

 

[Maine Coon/]

rv 20+4 lokakuussa -09.Raja viikoissa on 22 tai sitten sikiön painon mukaan.Papereissa lukee kohtukuolema.

Voimia :hug: :hug:

 

[ap]

Tämä tapahtui siis kesäkuussa, koko kesä on mennyt sumussa. En pysty edes normaaleja asioita hoitamaan. Nyt ensimmäistä kertaa lähdin johonkin edes "puhumaan" asiasta.
Mies ehdotti jo uutta raskautta, mutta jouduin ajatuksen tyrmäämään kun en tosiaan ole saanut edes omaa elämänhaluani takaisin. Ensi viikolla alkaisi työt mutta voi olla että joudun vielä hakemaan lisää sairaslomaa

 

[Maine Coon/]

Tämä tapahtui siis kesäkuussa, koko kesä on mennyt sumussa. En pysty edes normaaleja asioita hoitamaan. Nyt ensimmäistä kertaa lähdin johonkin edes "puhumaan" asiasta.
Mies ehdotti jo uutta raskautta, mutta jouduin ajatuksen tyrmäämään kun en tosiaan ole saanut edes omaa elämänhaluani takaisin. Ensi viikolla alkaisi työt mutta voi olla että joudun vielä hakemaan lisää sairaslomaa

Aikansa se ottaa :hug: Mä toivuin yllättävän nopeasti.Paras lääke oli puhua ja puhua sekä kirjoittaa ja selvittää asia omassa päässään.Sairaanhoitaja, kun soitti kotio, niin totes, että hänestä tuntuu, että olen selvittänyt menetyksen omassa päässäni hyvin ja siksi toipuminen on ollut nopeata.

Kaksi ekaa viikkoa olivat kotona kaikkein pahimmat ja itkuherkät.Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi oli menetys ja pikkuinen mielessä.Ikinä en unohda, eikä tarviikaan, mutta asian kanssa oppii elämään ja sen oppii hyväksymään.Meidän pikkuinen on haudattu naapurikaupungin muistolehtoon.

 

[suru]

Elämäni kauhein kokemus, innolla ja suurella rakkaudella odottamamme lapsemme menehtyi rv.21+3. Onko täällä muita saman kokeneita joiden kanssa voisi jakaa tätä surua .

Mulla menehtyi juuri samoilla viikoilla kuin sullakin. Streptokokki oli päässyt kohtuun. Jouduin synnyttämään kuolleen poikani ja kova paikka oli. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten suru on vaimentunut - ei tuo kuitenkaan unohtunut ole.

Minullakin streptokokki pääsi kohtuun, jonka vuoksi toinen lapsi menehtyi. Toisen saimme pidettyä kohdussa elossa viikolle 24 ja sitten synnytin. Olin tosin itsekin kuolla ,kun koko vereni oli myrkyttynyt kyseisen bakteerin vuoksi ja se huomattiin tosi, tosi myöhään.

 

[bella]

kaksi vuotta sitten rv24 kohtukuolema joka johtui istukan verenkierto ongelmista. Menin ultraan kun en tuntenut liikkeitä. Sanoivat että tuskin siellä mitään on ja että tule huomenna näyttämään uudestaan jos liikkeitä ei vieläkään tullut. Menin seuraavana päivänä ja lapsi todettiin kuolleeksi. Oli vaikeampi toipua surusta kun päälimmäisenä tuntemuksena oli katkeruus ja syyllistäminen itseä ja hoitohenkilökuntaa kohtaan. Kun pääsin näistä yli niin pystyin vasta käsittelemään surua. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun mietin miltä lapsi näytti ja että miksen saanut tuoda häntä kotiin elävänä ja onnellisena niinkuin toiset äidit, vaan me jouduimme viemään mukanamme pienen, pienen arkun ja laskemaan sen hautaan... Pahinta tässä on se että kohtuni jouduttiin poistamaan pian synnytyksen jälkeen ja meillä ei ole mahdollisuutta kokea uutta raskautta ja saada omaa biologista lasta koskaan...