V
"vieras"
Vieras
Eli taas tässä räntäsadetta ikkunasta katsoen, taas ajatus lentää jonnekin kauas.
Tällä hetkellä vaan ei ole mahdollista lähteä mihinkään, ehkä joku pikainen Ruotsin reissu olisi mahdollinen vielä tämän vuoden puolella. Kauemmas mahdollisesti ensi keväänä tai kesänä.
Muita ketkä ovat samanlaisia haaveilijoita? Jotain kulkurinverta minussa vissiin virtaa, no nyt olen ollut jo seitsemän vuotta Suomessa. Sitä ennen, perheettömänä, asuin seitsemän vuotta mm. Englannissa, Irlannissa ja Kreikassa. Pidempiä reissuja olen tehnyt Afrikkaan ja Jenkkilään.
Kaikki on täällä hyvin, arki rullaa neljän lapsen kotiäitinä, meillä on ihana talo ja rakkautta.
Mutta silti sitä aina miettii että mitä jos.. Jos taas ottaisi ja lähtisi, muuttaisi Suomesta pois. Mies on vaan niin kovin jalat maassa tyyppi, toisaalta hyvä, ja yksi syy miksi häneen aikanaa rakastuin.
Itse mielelläni pihistelisin ja reissaisin enemmänkin. Mies on todella sidottu työhönsä, yrittäjänä ei juurikaan lomia voi pitää. Eikä hänellä (toisaalta onneksi) ole tällaista samanlaista sisäänrakennettua kaipuuuta jonnekin.
Muita samanhenkisiä? Miten teillä ratkaistaan elämä sujuvan arjen, haaveiden ja toteutuvien reissujen suhteen?
Tällä hetkellä vaan ei ole mahdollista lähteä mihinkään, ehkä joku pikainen Ruotsin reissu olisi mahdollinen vielä tämän vuoden puolella. Kauemmas mahdollisesti ensi keväänä tai kesänä.
Muita ketkä ovat samanlaisia haaveilijoita? Jotain kulkurinverta minussa vissiin virtaa, no nyt olen ollut jo seitsemän vuotta Suomessa. Sitä ennen, perheettömänä, asuin seitsemän vuotta mm. Englannissa, Irlannissa ja Kreikassa. Pidempiä reissuja olen tehnyt Afrikkaan ja Jenkkilään.
Kaikki on täällä hyvin, arki rullaa neljän lapsen kotiäitinä, meillä on ihana talo ja rakkautta.
Mutta silti sitä aina miettii että mitä jos.. Jos taas ottaisi ja lähtisi, muuttaisi Suomesta pois. Mies on vaan niin kovin jalat maassa tyyppi, toisaalta hyvä, ja yksi syy miksi häneen aikanaa rakastuin.
Itse mielelläni pihistelisin ja reissaisin enemmänkin. Mies on todella sidottu työhönsä, yrittäjänä ei juurikaan lomia voi pitää. Eikä hänellä (toisaalta onneksi) ole tällaista samanlaista sisäänrakennettua kaipuuuta jonnekin.
Muita samanhenkisiä? Miten teillä ratkaistaan elämä sujuvan arjen, haaveiden ja toteutuvien reissujen suhteen?