Muita, jotka tuntee olonsa yksinäiseksi vaikka olisi paljon ystäviä ja sosiaalista elämää?

["vieras"]

Kumma kyllä näin tunnen. Kaipaan samanhenkistä ystävää, jonka kanssa jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Minulla ei tällä hetkellä ole sellaisia ystäviä ja tuntuu, että jotain puuttuu. Ystäväni ovat minulle totta kai rakkaita ja läheisiä, mutta ei ole yhtään sellaista ystävyyssuhdetta, joka olisi riittävän intensiivinen/syvällinen. Ystävää, jonka kanssa olisi sellainen tietynlainen yhteys. Vaikea selittää.

Muita, jotka tuntee samoin? Niinhän sitä kyllä sanotaan, että jokainen ajatteleva ihminen on tässä maailmassa tietyssä mielessä "yksin".

 

[HoitoonVaan]

Tunnen samoin. On ikävä sitä sellasta teini-iässä ja opiskeluaikaan koettua ystävyyttä. Nykyään perhettä pyörittäessä on jotenkin aina niin kova kiire ettei edes ehdi päästä ystävyyssuhteissa sille intensiteetin tasolle kuin nuorempana. Ja toinen on se että se vaatii just sellasta sielunkumppanuutta, ja sellasiin ei heti aina törmää Onneks on oma mies sentään sielunystävä, jolle voi purkautua ja jonka kaa voi jakaa kaiken.

 

["aloittaja"]

En tiedä, ymmärsikö kukaan, mitä ajoin takaa. Minulla on siis hyviä, pitkäaikaisia ystäviä, joiden seurassa viihdyn ja jotka on minulle tosi tärkeitä. Kuitenkin kaipaisin samanhenkistä/samalla aaltopituudella olevaa ystävää, jonka kanssa voi vaikka tuntikausia pulista/pohtia kaikenlaista tylsistymättä tai sitten vain olla. Sellaista, josta on haastetta keskustellessa. Nykyään ei sellaista ystävää löydy. Useimmissa ihmisissä ei oikein ole mitään sellaista "erityistä"...enkä todellakaan sano, että minussa olisi, älkää käsittäkö väärin. En vain tunne "saavani" monista kaverisuhteista mitään.

 

[MillaVanilla]

Onko sulle sama ystävä ja kaveri synonyymeja? Itsellä on vaan 2 ystävää, ja sitten kavereita löytyy kymmenisen kappaletta. Eli nuo ystävät ovat sellaisia joille voi avautua vaikeammistakin asioista, ja kaverit ovat mukavaa ajan tapposeuraa. Harmittaa kun nuo ystävät ovat sellaisia jotka asuvat monen sadan kilometrin päässä. He olisivat luonteeltaan sellaisia joille voi soittaa ja kysyä jos tulisi leffaseuraksi. Toki kavereitakin voi kysyä, mutta koska he eivät ole niin läheisiä, ja mun "en halua häiritä muita ihmisiä, koska niillä on muutakin tekemistä" -asenne vaikeuttaa yhteyden pitoa kavereihin.

 

[HoitoonVaan]

Kyl mä tajusin Sellasissa "tosiystävissä" on ehkä parasta just se että voi olla myös ihan hiljaa ilman että vaivaantuu. Ja sit toisena päivänä taas voi keskustella huomaamatta tuntikaupalla.

 

[MillaVanilla]

[QUOTE="aloittaja";24186565]En tiedä, ymmärsikö kukaan, mitä ajoin takaa. Minulla on siis hyviä, pitkäaikaisia ystäviä, joiden seurassa viihdyn ja jotka on minulle tosi tärkeitä. Kuitenkin kaipaisin samanhenkistä/samalla aaltopituudella olevaa ystävää, jonka kanssa voi vaikka tuntikausia pulista/pohtia kaikenlaista tylsistymättä tai sitten vain olla. Sellaista, josta on haastetta keskustellessa. Nykyään ei sellaista ystävää löydy. Useimmissa ihmisissä ei oikein ole mitään sellaista "erityistä"...enkä todellakaan sano, että minussa olisi, älkää käsittäkö väärin. En vain tunne "saavani" monista kaverisuhteista mitään.[/QUOTE]

Itse olen koittanut laajentaa kaveripiiriäni ja samalla "seuloa" potenttiaalisia ystäväehdokkaita. Uusia tuttuja olen saanut toisten kaverien kautta. Koulut ovat myös hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, ainakin omasta mielestäni.

Eli tutustut uusiin ihmisiin, niin varmaan löydät sellaisen mukavan keskustelutoverin jonka kanssa löytyy puhuttavaa tarvittaessa vaikka puutarhaletkusta

 

["aloittaja"]

Tunnen samoin. On ikävä sitä sellasta teini-iässä ja opiskeluaikaan koettua ystävyyttä. Nykyään perhettä pyörittäessä on jotenkin aina niin kova kiire ettei edes ehdi päästä ystävyyssuhteissa sille intensiteetin tasolle kuin nuorempana. Ja toinen on se että se vaatii just sellasta sielunkumppanuutta, ja sellasiin ei heti aina törmää Onneks on oma mies sentään sielunystävä, jolle voi purkautua ja jonka kaa voi jakaa kaiken.

Juurikin tuollaista "sielunkumppanuutta" hain takaa. Sillä en tarkoita, että pitäisi olla samanlainen/kaikesta samaa mieltä, mutta on toki hyvä, jos löytyy samankaltaisia arvoja. Sellaista sielunkumppania, jonka kanssa on tavallaan samantyylisiä ajattelumalleja ja jonka kanssa syntyy pitkiä keskusteluja niin elämän merkittävistä kysymyksistä kuin henkilökohtaisista asioista. Sellaisen ihmisen seurassa voi olla täysin oma itsensä, "kuin kotonaan" eikä ikinä ole tylsää. Voi nauraa tai itkeä. Parhaimmassa tapauksessa tällainen ihminen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja tiedät, ettei ystävyys tule ikinä katkeamaan. Sen vain tietää. Voit luottaa, että ystävä elää kanssasi niin iloissa kuin suruissakin. Ja jutut jatkuu pitkienkin taukojen jälkeen, siitä mihin on viimeksi jääty. Se ihminen tuntuu aina tutulta ja turvalliselta.

Hienoa, että koet miehesi kanssa tällaista!

 

["aloittaja"]

Onko sulle sama ystävä ja kaveri synonyymeja? Itsellä on vaan 2 ystävää, ja sitten kavereita löytyy kymmenisen kappaletta. Eli nuo ystävät ovat sellaisia joille voi avautua vaikeammistakin asioista, ja kaverit ovat mukavaa ajan tapposeuraa. Harmittaa kun nuo ystävät ovat sellaisia jotka asuvat monen sadan kilometrin päässä. He olisivat luonteeltaan sellaisia joille voi soittaa ja kysyä jos tulisi leffaseuraksi. Toki kavereitakin voi kysyä, mutta koska he eivät ole niin läheisiä, ja mun "en halua häiritä muita ihmisiä, koska niillä on muutakin tekemistä" -asenne vaikeuttaa yhteyden pitoa kavereihin.

Ei ollenkaan. Ystävyyssuhde on paljon syvällisempi. Kavereiksi lasken sellaiset, joiden kanssa voi pitää hauskaa ja viettää aikaa, mutta heidän seuransa ei ole sellainen "henkireikä" eikä heidän kanssaan tule pohdittua asioita niin syvältä. Heitä ei ikävöi, kuten ystäviä.

 

["vieras"]

Itse olen koittanut laajentaa kaveripiiriäni ja samalla "seuloa" potenttiaalisia ystäväehdokkaita. Uusia tuttuja olen saanut toisten kaverien kautta. Koulut ovat myös hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, ainakin omasta mielestäni.

Eli tutustut uusiin ihmisiin, niin varmaan löydät sellaisen mukavan keskustelutoverin jonka kanssa löytyy puhuttavaa tarvittaessa vaikka puutarhaletkusta

Joo, harrastukset/opiskelupaikat on hyviä paikkoja löytää uusia ystäviä. Mä olen sellainen, että tunnen usein isoissakin porukoissa oloni yksinäiseksi ja saatan olla ihan omissa ajatuksissani. Vaikka olen toisaalta hyvin sosiaalinen tyyppi.

 

["vieras"]

up

 

["vieras"]

Tuollaisia ystäviä ei usein löydy. Joskus vain kerran elämässä.