muita jotka saaneet kokea uuden rakkauden kypsällä iällä?

Olin 15-v kun aloin seurustella, menimme kihloihin, naimisiin, saimme lapsia, elimme onnellisina. Kunnes alkoi vaikeudet pikku hiljaa, jotka vain kasvoivat ja kasvoivat. Yritin kaikkeni, toinen ei enää yrittänytkään. En enää jaksanut, mutta en myöntänyt sitä itselleni, vaikka kaikki sanoivat, että luovuta jo, kulutat itsesi loppuun. Aloin harkita eroa, puhua siitä, toteuttaa sitä. Vasta kun ero paperit oli kirjoitettu, mies alkoi yrittää, vannoi rakkauttaan, ei halunnut menettää.
Silloin oli liian myöhäistä, olin jo liian loppu. Olimme yhdessä 21-v josta naimisissa 19-v. Nyt olemme olleet 1,5-v erossa. En etsinyt uutta suhdetta, en halunnut miestä elämääni, mutta se vain annettiin minulle. Kun jouduin myöntämään itselleni että olen rakastunut, vasta tajusin mitä rakkaus on. Rakkaussuhteessa annetaan itsestä paljon, mutta siinä myös saa itselleen enemmän. Nyt vasta ymmärrän mitä rakkaus on ja toisen kunnioittaminen. Olen niin onnellinen <3
 
"helli"
Minusta tuntuu,että minulle on käymässä hiljalleen noin. Siis niin,että pitkän suhteen jälkeen taitaa tulla ero.... Minä en enää jaksa olla se,joka tekee paljon parisuhteen eteen ja toinen ei tee mitään. Työ ei riitä selitykseksi ettei muka ole aikaa, kun sitten kaikelle muulle on kumminkin aikaa,kunhan se ei vain liity vaimoon taikka perheeseen.

Uudesta rakkaudesta en edes haaveile,en ikinä enää.
 
Me kävimme perheneuvojallakin joka totesi, että ei osaa auttaa muuten kuin ehdottamalla että hakekaa eroa. Se joko erottaa teidät, tai sitten tulette palaamaan yhteen. Mutta hänkään ei nähnyt muuta valoa tunnelin päässä. Hänen sanansa pelasti minut, sen käynnin jälkeen mies lupasi allekirjoittaa paperit, tosin luullen/toivoen, että palaisimme yhteen. Kävimme yhteensä seitsemän kertaa neuvottelijan luona ja ne käynnit sai minut vakuuttuneeksi että oikeasti haluan eron.
 
vähän ot
Mä oon 33 ja ollut sinkkuna yli 7 vuotta. Lapsia toki on, mutta nuoruuden suhteesta jossa ei ollutkaan molemminpuolista rakkautta pätkääkään. En siis koskaan ole kokenut oikeaa rakkautta. Ja näiden sinkkuvuosien jälkeen alkaa tuntumaan, etten koskaan koekaan. Mua varten vaan ei taida olla ketään, mun kohtaloni on olla koko elämä yksin, ilman toisen aikuisen rakkautta.
Itseni kohdalla en enää edes usko siihen, että koskaan tää mun sinkkuuteni loppuis.
 
"mä"
No mä voin kertoa että juu olen kokenut ns. kypsässä iässä suuren rakkauden, mutta sillä erolla, että se on minun nuoruuden rakastettuni pitkäaikainen aviomieheni, lasteni isä, koko elämäni!!!
 

Yhteistyössä