Tieteellinen tieto istukan syömisen mahdollisista ravitsemuksillisista, hormonaalisista, kipua lievittävistä ja mielialaa kohentavista eduista on toistaiseksi melko vähäistä. Kuitenkin esim. rottakokeet osoittavat, että istukan syöminen kohottaa kipukynnystä. Lisäksi istukan tiedetään sisältävän monien vitamiinien (esim. B6 ja B12), hyödyllisten hormonien (estrogeeni, keltarauhashormoni jne.) ja mineraalien (mm. rauta) lisäksi kortikoliberiinia, joka on niin ikään hormoni, mutta myös aivojen välittäjäaine. Tällä saattaa olla merkitystä synnytyksen jälkeisen masennuksen ja stressin ehkäisyssä.
Yleensä istukan syönnin eduista mainitaan 1) raskauden aikana ja synnytyksessä menetettyjen ravintoaineiden korvaaminen, 2) maidontuotannon tehostuminen, 3) synnytyksen jälkeisen masennuksen torjunta ja 4) synnytyksen jälkeisen verenvuodon hidastaminen. Kaikille näille väitteille on olemassa anekdotaalista ja arkikokemuksesta peräisin olevaa evidenssiä, sekä osittain myös tieteellistä suoraa ja epäsuoraa (eläinkokeet) näyttöä. Vahvin näyttö ihmisillä liittyy tehostuneeseen maidontuotantoon imetyksen alkuvaiheessa.
Ihmiskunta on harjoittanut istukan syöntiä useissa perinnekulttuureissa ympäri maailman, ja vanhimmat tiedot asiasta ovat käsittääkseni muinaisesta Egyptistä. Joissakin perinnekulttuureissa istukan on nauttinut nimenomaan synnyttänyt nainen, joissakin kulttuureissa taas joku muu perheenjäsen (usein myös lapsi itse esim. osana jotain juomaa). Usein näissä perinnekulttuuriyhteyksissä asiaan liittyy rituaalista toimintaa. Aasiasta on viime vuosikymmeniltä havaintoja, joiden mukaan tietyissä maissa (kulttuureissa) kätilöt ovat syöneet terveiden asiakaittensa synnytyksestä jääneitä istukoita. Länsimaissa istukan syöminen on yleistymässä, joskin edelleen marginaalista.
Käytännössä varaisin istukan aina synnyttävälle naiselle, sillä hänelle omasta kehosta tulleen istukan syömisen tuottamat mahdolliset edut ovat suurimpia, esimerkiksi ravintolisänä ja vaikkapa istukan syömisen aiheuttaman tehostuneen oksitoniinin erittymisen kautta. Kun istukan syö synnyttänyt nainen itse, eivät myöskään mahdolliset veren mukana tarttuvat taudit voi siirtyä henkilöstä toiseen.
Kypsentäminen eri tavoin vähentää istukan ravintoarvoa ja vaikuttanee myös sen sisältämien endogeenisten opiaattijäämien tuhoutumiseen. Istukka pilaantuu siinä missä mikä hyvänsä muukin lihatuote. Tämä pitää huomioida säilytyksessä ja kuljetuksessa.