Muita jotka haluaisivat toisen lapsen / lisää lapsia, mutta eivät syystä tai toisesta uskalla?

["Maikki"]

Mä en tiedä mikä mulla on, mutta kauheasti haluaisin toisen lapsen, katselen jo valmiiksi kaikkia lastentarvikkeitakin tulevaa silmällä pitäen, mutta sitten kuitenkaan en saa ratkaisevaa askelta otettua eli ehdotettua miehelle vakavissani et miten ois. Ja mies ei uskalla olla aloitteellinen, koska esikoisen vauva-aika oli erityisesti mulle tosi raskas (meinasin pimahtaa), joten odottaa että minä varmasti olen valmis.

Mutta jotenkin en vaan pysty. Nyt kun ollaan taas saatu elämä järjestykseen, niin tuntuisi kauhealta ne kaikki yöheräämiset ja hysteeri-itkut jne. Ja nyt kun on toi esikoinenkin (kohta 3 vuotta) kaitsettavana, niin pitää vähän sitäkin miettiä, et jaksaisiko kuitenkaan kahta. Mutta toisaalta, olishan se ihanaa...

Muita jotka samoissa aatoksissa?

 

["Aapee"]

muita?

 

[Mep]

No en halua myöskään elää vauva-aikoja uudelleen, sen verran rankka alku meillä oli (keskonen) ja sairastin samalla itsekin.

Haaveilen kyllä joskus pirteänä päivänä, millaista olisi jos poika saisi sisaruksen, mutta työnnän ajatuksen realismilla pois. Haluan lullutella tuttujen vauvoja kyllä, mutta ne muistuttaa hyvin myös vauva-ajasta....rätti olkapäällä koko ajan eikä hetken omaa rauhaa.

 

[InkeriIisakki]

minä haluisin kolmannen. mutta jätän toistaiseksi haaveilut myöhemmäksi. Laitatan kierukan ens kuussa.
meillä taloudellinen puoli tulee vastaan että ainakin 5 vuotta menee ennenkuin tilanne paranee niin paljon, ja omakotitalokin ois kiva ennen sitä. ja esikoinen kouluun.
mies ei halua kolmatta ollenkaan.

 

[narikka83]

joskus käy mielessä että vielä yks mutta. kohdunkaulan syöpä muutti nuita haaveiluita ainaki hetkeksi. nämä kaks pikku riiviötä riittää mutta tilaa ois viellä kolmannella. haluan saaha pari puhasta tulosta papa kokeesta ja koepaloista enn ku uskallan etes harkita. ja taloudellinen tilanne on nyt aika kehno.