Muita, jotka ei sopeudu.

[vi###tu]

Synnytin 4 viikkoa sitten terveen tyttövauvan, än on ihana ja muutenkin osoittautunut helpoksi, MUTTA minä en vain sopeudu taas aloittaa vauvanhoitoa alusta. Minulla on myös 2 vanhempaa lasta, leikki-ikäisiä. Elämä oli ihanaa ja kaikki kunnossa, mutta nyt ahdistaa hoitaa vauvaa, olla kotona vaan ja murehtia.....Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun tällaisia tunnen. En voi sille mitään, et suoraan sanoen kaduttaa että tehtiin 3. lapsi. Tiedän, että joskus kiitän luojaa tästä lapsesta, mutta nyt ketuttaa, pelottaa.... onko muilla ikinä tällasia tunteita ? miten kestän, miten saan ajan kulumaan ja itseni nauttimaan? 2 vanhempaa lasta olin jo saanut hyvään ikään, olin jo vähän ns. vapaampi menee liikkumaan jne. Nyt huoli ja vastuu painaa taas erilailla.

 

[Rieputarallaa]

Kuulostaa baby bluesilta, synnytysen jälkeiseltä masennukselta tai joltain. Ota neuvolaan yhteyttä, niin saat apua pahaan oloon.

 

[pintelin]

Mä kans heikkona hetkenä mietin miks tuli tehtyä toinen lapsi aikoinaan. :snotty: Nyt olis jo niin helppoo ton ekaluokkalaisen kanssa. :ashamed:

 

[...]

Yritä alkaa etsiä hyviä puolia elämäntilanteestasi eikä huonoja.

 

[Viblsp]

Voi että, monta päivää ollut, että katunut kaksosia ja isompiakin. Mutta niin, kun mietin että antaisinko ne OIKEASTI jonnekin pois, en helvetissä. Meillä temperamenttinen nelikko ja vanhemmat myös.

Kyllä usein tuntuu siltä että voi kun olisi vain yksi vauva, olisi helppoa. Ja ei, en yhä antaisi kumpaakaan kaksosista pois.

 

[vieras]

Mulla oli neljännen kanssa sellaista. Meni ohi kun vauva oli jotain 3kk ja siihen sai luotua hyvän suhteen. Jotain masennuksen tapaista kai se oli, vaikka muuten pirteä ja hyväntuulinenkin olin.