Muita joita kotona olo on alkanut masentamaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
Kohta vuoden olen ollut lapsen kanssa kotona, ihan kivasti on mennyt. Lapsi on todella helppo tapaus joten ei käy hermon päälle.
Nyt on alkanut ahdistumaan, kaikki päivät on samanlaisia, käymme kerhossa, kävelyllä, syömme ja nukutaan aina samaan aikaan eli aina vaan samaa.
Viikonloppuna mies tapaa lapsiaan edellisestä liitosta joten ei meidän kanssa ehdi tehdä mitään kivaa. Tässä sitä taas ollaan ja kellosta kattelen, että kohta olisi välipala-aika ja sitten leikitään ja sitten nukutaan/käydään kaupassa ja sitten ja sitten...

Itkettää..
 
No joo, kyllähän joskus kyllästyttää. Meidän arkea piristäisi, jos olisi kyläilypaikkoja, mutta ei oo. Sellaistahan se pienen lapsen kanssa on, rutiineja ja toistuvuutta :) meidän tyttö nyt 1v8kk.
 
Mä oon ollu kotiäitinä 12 v :D ja tottakai välillä tuntuu että pää hajoaa. Tsemppiä ap, pidä vireys yllä ja keksikää kivaa tekemistä ja tekemistä ja yritä kuitenki pyytää kavereita kylään. Jos liikaa jää kotiin kökkimään niin takuulla alkaa masentaa ja hyvä kyllä se että te liikutte.
 
Olen huomannut. Omat kaverit ovat jo palaneet töihin, meille syntyi toinen joka nyt on 1,5v. Olen ollut kotona kohta 5votta ja tosiaan riittäisi jo. Tämä riittää jo tunne tuli vasta toisen synnyttyä ja ehdin hakea hoitovapaata tämän vuoden loppuun kerralla. No kestän vielä sinne saakka, mutta toooosi tylsää ja masentavaa on välillä. Muutettiinkin tässä jokun aika sitten, eikä täällä juuri ole ainakaan puistoissa lapsiperheitä. Pinnani on paljon lyhyempi ja itken paljon enemmän kuin normaalisti. Opin tässä itsestäni paljon, kaipaan päivittäistä aikuista seuraa, muitakin kuin mieheni. Kavereita pyydän perheineen usein kylään tai jonnekin retkelle ja tulevatkin usein. Mutta tuntuu että minä joudun olemaan aina se aloitteentekijä. Siksi mietin, mahtavatko olla minusta/meidän perheestä kuitenkaan kiinnostuneita. Pitisi kai olla välillä pyytämättä, näkisi ottavatko yhteyttä itse. Mutta toisaalta tulisin höperöksi kun en sitten juuri ketään näkisi. Perhekerhossa täällä tuntuu olevan pienet piirit johon uuden aikuisen on vaikea mennä mukaan. Että Jooo, masentaa väliin aika paljonkin!
 
Minusta kuulostaa kurjalle että mies touhuaa vain edellisen liiton lapsien kanssa vapaa viikonloppuina, ettekö ole kuitenkin perhe aikaisempien lasten ja uuden lapsen kanssa. Ja olisi erittäin tärkeää mieheltä pyhittää aikaa myös sinulle ja lapsellenne, tiedän kokemuksesta että vaikka koko porukka on tärkeää olla, niin äitipuoli tarvitsee aikaa myös "oman porukan " kanssa. Kun ei jaa kuitenkaan samanlaisia fiiliksiä muita lapsia kohtaan, vaikka toimeen tuleekin. Jokainen pitäisi ottaa huomioon tuossa tilanteessa.
 
Todellakin! Mun tyttö on nyt 9kk ja oon palaamassa töihin kun likka on 1v 1kk eikä kannaltani yhtään liian aikaisin. Asun miehen kotipaikkakunnalla joka on siis pieni kyläpahanen enkä juurikaan tunne täältä ketään. Itse siis kotoisin ihan muualta ja kaikki omat kaverit levinneet ympäri Suomea. Ja voin sanoa että jos yhtään pidemmäksi aikaa jäisin kotiin niin kyllä ennen pitkää olisin niin masentunut että varmaan koettelis jo parisuhdettakin...ei se kotiäitiys oo vaan kaikkien juttu.
 
Miksi edellisen liiton lapset eivät voisi tulla teille viettämään yhteistä aikaa? Minustakin vaikuttaa ikävältä, että mies pyhittää viikonloput kokonaan vanhemmille lapsilleen :(

Ja sitten. Onko sinulla omia harrastuksia? Mies voisi viikolla hoitaa lasta iltaisin, niin pääsisit harrastamaan? Ehkä voisit jopa harkita avoimen yliopiston kursseja? Mun pää hajoais, jos en pääsisi säännnöllisesti tallille tuulettamaan aivoja kodin ympyröistä.
 
Olin nuorena pitkään kotiäiti ja jälkeenpäin ymmärsin, että tapahtui jokin loppuunpalaminen kotirutiineihin. Nyt olen vuosien kuluttua muusta syystä kotona ja ahdistaa ainaiset kotityöt. Lapset isoja jo.
Ei sitä silloin ymmärtänyt, miksi väsytti. Pyrin täydellisyyteen silloin.
 
Miehen ex vaimo ei anna lasten olla osa meidän perhettä hän ei halua minua kuuluvan heidän elämään. Olisi mukavaa jos voitaisiin viettää aikaa yhdessä, mutta ei voi kuin kunnioittaa toisen toivetta.
 
[QUOTE="vieras";28903565]Olin nuorena pitkään kotiäiti ja jälkeenpäin ymmärsin, että tapahtui jokin loppuunpalaminen kotirutiineihin. Nyt olen vuosien kuluttua muusta syystä kotona ja ahdistaa ainaiset kotityöt. Lapset isoja jo.
Ei sitä silloin ymmärtänyt, miksi väsytti. Pyrin täydellisyyteen silloin.[/QUOTE]

Mullakin päivä koostuu jatkuvasta siivoamisesta ja ruuan laittamisesta, pakko olla täydellistä koko ajan.
 
Harrasta, käy kyläilemässä, tapaa ihmisiä, kierrä kirppareita, käy salilla/jumpissa, tee eri asioita jotta arki ei jatkuvasti toistu samanlaisena.

Onhan sinulla illat kun miehesi tulee töistä kotiin ja tehkää kaikki yhdessä viikonloppuna jotain?

Älä jumitu paikalleen, silloinhan ne seinät kaatuvat päälle, varmasti jokaisella.
 
Juuri tuosta syystä palasin töihin heti äitiysloman loputtua ja mies sai jäädä hoitovapaalle.

On muuten ihan älyttömän helppoa olla työssäkäyvä vanhempi, kun toinen vanhemmista on kotoa!
 
Totta kai kyllästyttää, kyllä vähän päälle vuosikkaan voi laittaa tarhaan ja mennä töihin. Koko perhe voi paremmin.
Jotkut viihtyvät notkumassa kotona, toiset keksivät tekemistä lapsen kanssa muualla, jotkut menevät töihin.
 
[QUOTE="aapee";28903663]Miehen ex vaimo ei anna lasten olla osa meidän perhettä hän ei halua minua kuuluvan heidän elämään. Olisi mukavaa jos voitaisiin viettää aikaa yhdessä, mutta ei voi kuin kunnioittaa toisen toivetta.[/QUOTE]

Älkää antako ex-vaimon määrätä elämässänne. Ei hänellä ole minkäänlaista päätäntävaltaa siitä, kenen kanssa isä ja lapset on ja ketä tapaa. Tai siitä, kuka nukkuu isän vieressä. Ei minkäänlaista päätäntävaltaa. Kysykää nyt vaikka hyvänen aika sossusta, jos ette tätä tiedä. Jos annatte vaimon vielä jatkaa pomottamista, niin hän pomottaa vielä 17 vuoden päästäkin... Mitäpä ap itse luulet, jos ex vaimolla olisi uusi mies, olisiko sinulla tai sinun miehelläsi oikeus sanoa, että uusi mies ei saa tulla hänen luokseen silloin kun lapset on?

Tsemppiä! Olen itsekin samassa tilanteessa ollut ja vaikeat vuodet takana. Ja erittäin hankala miehen ex. Ja se kiusanteko tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Yrittäkää lopettaa se ennen kuin on liian myöhäistä.
 
[QUOTE="aapee";28903663]Miehen ex vaimo ei anna lasten olla osa meidän perhettä hän ei halua minua kuuluvan heidän elämään. Olisi mukavaa jos voitaisiin viettää aikaa yhdessä, mutta ei voi kuin kunnioittaa toisen toivetta.[/QUOTE]

Jos ei lähestymiskieltoa ole hankittu, niin kyllä voi! Ei sillä exällä ole mitään sananvaltaa siihen, kenen kanssa mies lapsineen on. Jos siis tervepäisistä ihmisistä kyse. Todella oudolta kuulostaa, onko miehellä sitten kaksi asuntoa?
 
[QUOTE="vieras";28904397]Jos ei lähestymiskieltoa ole hankittu, niin kyllä voi! Ei sillä exällä ole mitään sananvaltaa siihen, kenen kanssa mies lapsineen on. Jos siis tervepäisistä ihmisistä kyse. Todella oudolta kuulostaa, onko miehellä sitten kaksi asuntoa?[/QUOTE]

Ikävä kyllä tämä on arkipäivää ja todellisuutta. Meillä myös miehen ex-vaimo yrittää määräillä jokaista liikettämme. Myös sitä, sainko minä alussa tavata lapsia vai en. Ja miehen oli puolittain pakko siihen suostua ekan vuoden, koska exä uhkaili muutolla 600 kilsan päähän. Ja niin hankala ihminen on että varmaan olis voinut uhkauksen toteuttakin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä