V
"vieras"
Vieras
En oikeasti ole työkunnossa, ja silti mulle tulee aina hirmuinen huono omatunto kun joudun soittamaan töihin etten pääse. Miten saisi vähän kovetettua itseään ettei olis niin tunnollinen!
Mä olen saikulla myös, menin eilen lääkäriin hakemaan lääkkeitä silmätulehdukseen ja lääkäri sanoi, että en ole työkunnossa. En olekaan, mutta ärsyttää kun tiedän, että mun poissaolon takia muilla on rankempia työpäiviä.
Jos olis huonot työkaverit, niin ei olis niiden puolesta niin kurja olo.
Jos olis huonot työkaverit, niin ei olis niiden puolesta niin kurja olo.
V
"vieras"
Vieras
Täällä toinen. Etenkin lasten sairallessa tulee huono omatunto vaikka vähän olen lasten ja itsenikin takia olemaan töistä poissa. Meillä sijaisten saaminen kiven takana ihan siksi kun sopivia sijaisia on vähän niin siksi itellä sitten stressiä pukkaa jos joutuu olemaan pois.
Tänään viimeksi jouduin aamulla soittamaan esimiehelle etten pääse töihin kun lapsi kipeenä. Kyllä oli jotenkin vaikeeta soittaa. Mulla tilannetta vielä pahentaa että lasten isä voisi periaatteessa hoitaa lapsia(on joutilaana kotona, mutta emme asu yhdessä vaan olemme eronneet) mutta tissuttelee kaljaa ja on muutenkin vähän sellainen "tuulella käypä" niin en oikein mielelläni hänelle tosi kipeitä lapsia vie. Siis jos ovat esim kunnolla kuumeessa tai oksentelevat, toipilaita kyllä hoitaa sit paremmin. Tänäänkin mulla ois ollut iltavuoroon meno ja lapset ois ollut muuten isällään mut kun nuorempi kipeä (kuumeessa) ilmoitin sit et en tuu töihin.
Tänään viimeksi jouduin aamulla soittamaan esimiehelle etten pääse töihin kun lapsi kipeenä. Kyllä oli jotenkin vaikeeta soittaa. Mulla tilannetta vielä pahentaa että lasten isä voisi periaatteessa hoitaa lapsia(on joutilaana kotona, mutta emme asu yhdessä vaan olemme eronneet) mutta tissuttelee kaljaa ja on muutenkin vähän sellainen "tuulella käypä" niin en oikein mielelläni hänelle tosi kipeitä lapsia vie. Siis jos ovat esim kunnolla kuumeessa tai oksentelevat, toipilaita kyllä hoitaa sit paremmin. Tänäänkin mulla ois ollut iltavuoroon meno ja lapset ois ollut muuten isällään mut kun nuorempi kipeä (kuumeessa) ilmoitin sit et en tuu töihin.
A
aivan
Vieras
samoissa fiiliksissä täälläkin! On syyllinen olo olla poissa, vaikka olen oikeasti tosi kipeä enkä myöskään pidä siitä, että ihmiset tulevat sairaina töihin tartuttamaan toisia, mut silti. Toisekseen on syyllinen olo myös siitä, että vein omat lapseet hoitoon, vaikka itse olen kotona. Mut jos he olis kotona, menis sairasloma hukkaan enkä saisi yhtään levätä.
Q
"qwerty"
Vieras
Täällä sama juttu. Yöllä vatsaa väänsi ja maha on ihan sekaisin. Aamulla soitin töihin ja ilmoitin olevani sairas. Huomenna aion kyllä mennä. Lapset vein hoitoon. Voi jestas, kuinka syyllinen olo on, vaikken nyt varsinaisesti mitään väärää ole tehnyt. Helpompi olisi olla töissä, kuin potea syyllisyyttä kotona.
S
samoin...
Vieras
Mua ei haittaa olla lasten takia pois, mutta omat sairastamiset on ihan kamalia. Nyt on oikeassa kädessä joku tulehdus, hermo puristuksissa tai jotain, mutta sairaslomalla en "voi" olla. Syyllisyys on niin kamala. Siksipä olen töissä, ja olin töissä, vaikka olis ollut sairaslomaa. Ja pahintahan on, että kukaan ei tee mun töitä sillä aikaa, joten jos oon parikin päivää pois, tursuaa sähköposti tekemättömiä töitä, ja menee toiset pari päivää siihen, että saan rästityöt tehtyä. Sairaslomaa on ollut kaikkiaan lääkärin mielestä kolme ja puoli viikkoa, ja kotona olin siitä 5 päivää...
Oli ennen,sitten tuli huomattua ettei sen kultaisempaa kruunua saa.
Päinvastoin mulla oli aivan sairas ja mielivaltainen pomo.
Viime syksynä sairastuin vakavammin ja sinnikkäästi olin töissä tähän kevääseen saakka,kunnes mut leikattiinkin 2 vkon varoajalla kun tilanne meni niin pahaksi.
Nyt olen oppinut laittamaan itseni etusijalle!
Päinvastoin mulla oli aivan sairas ja mielivaltainen pomo.
Viime syksynä sairastuin vakavammin ja sinnikkäästi olin töissä tähän kevääseen saakka,kunnes mut leikattiinkin 2 vkon varoajalla kun tilanne meni niin pahaksi.
Nyt olen oppinut laittamaan itseni etusijalle!
