Muita, joilla useita perättäisiä km:ja?

Eli onko kohtalotovereita, joilla ainakin kolme perättäistä keskenmenoa?

Meillä on kaksi lasta 8 ja 7-vuotiaat, jotka saaneet alkunsa helposti ja eikä ennen heitä tai heidän välissään ole keskenmenoja ollut.

Nyt viimevuoden syyskuussa vauvakuume nosti päänsä ja tulinkin heti raskaaksi, kun yritys aloitettiin. Alusta saakka minulla oli tunne, että kaikki ei ole kunnossa. Kukaan ei ottanut minua tosissaan. Rv 12 todettiin, että vauva vastaa viikkoja, mutta sydän ei enää lyö. Lääkkeellinen tyhjennys sairaalassa kaksi päivää toteamisen jälkeen, vähän ennen joulua.

No siinä meni maaliskuuhun saakka ennekuin ovuloin ja tulin taas samantien raskaaksi (plussatestin tein aprillipäivänä), mutta km tuli vkolla 5+. Lääkäriin ei tarvinnut mennä, koska kaikki tuli itsestään ulos ja vuoto oli kunnollista.

Edellisen km:n jälkeen tulin heti raskaaksi, eli yksiäkään kuukautisia ei tullut välissä. Raskautta seurattiin tarkemmin kuin normaalisti, kävin useassa ultrassa ja lääkärin luona, edellisten km:jen takia. Kaikki meni hyvin rv 15+5 saakka, kunnes todettiin, että sydän ei taaskaan lyö. Taas synnytys, joka oli pidempi ja päätyi kaavintaan istukan takia. Tästä on nyt viikko kulunut.
Hautajaiset on ensi viikolla. Niitä on järjestetty tällä viikolla.
Nyt rupeavat sentään tutkimaan asiaa, koska kolme km:a on takana. Verta on jo otettu putkikaupalla ja lisää otetaan vielä kahteen kertaan. Patologin vastausta odotetaan noin kolmisen viikkoa. Toivottavasti jokin syy selviää. Haluaisin tietää MIKSI näin on käynyt?! Toki tiedän, ettei vastausta välttämättä saada koskaan.

Miten sitä jaksaa, jos ja kun näin käy taas? Onko toivoa enää? Miten muut olette pärjänneet ja jaksaneet? Uskallatteko enää edes yrittää? Olisi kiva saada vertaistukea. Ja myös sellaisilta, joilla km:t on tulleet rv 12 ja sen jälkeen.

 

Mulla myös on tullut tänä vuonna 3. km. Eka helmikuussa ja heti perään uudestaan tulin raskaaksi(testasin myös aprillipäivänä.) Se meni kesken rv7. Sitten pidettiin 1kk tauko ja taas tärppäs heti, joka meni melkein heti kesken. Nyt on myös verikokeet otettu ja odotetaan, että päästäis sairaalaan lisätutkimuksiin.

Teillä on varmasti rankkaa, kun raskaudet on ollut jo noin pitkällä. :hug:

Toivottavasti testeistä löytyisi, jokin vastaus onka voi helposti korjata ettei enää näin kävisi!

 

Pahoittelut ensinnäkin kokemastasi.

Voi sun jutut liippaa niin läheltä mua että oikein pelottaa. Meilläkin kaksi vanhempaa lasta ja syyskuussa alettiin se yritys. Heti natsas, todettiin keskeytyneeksi viikolla 8. Toisen kerran natsas neljännestä kierrosta, ja se taas todettiin viikolla 12 keskeytyneeksi viikolla 8.

Ja tosiaan edellisten kanssa ei ole mitään onkelmia ollut, ovat tulleetkin ihan tilaamatta.

Tavallaan sinun kohdalla ajattelisin, että ennuste lienee kohtalaisen hyvä jatkon suhteen, noi näyttäis olevan ihan eri viikoilla tapahtuneita, ehkä vain huonoa tuuria? Ehkä? Itse kun näin kahden täysin identtisen, päivälleen samana päivänä oireilleen keskenmenon jälkeen olen kovinkin taipuvainen ajattelemaan, että toivon raskautta alkavaksi lähinnä siksi, että se kolmaskin km tulisi. Että katottaisiin miksi. Voiko sattumalta tulla kaksi raskautta, joissa sikiön syke lakkaa samana päivänä?

ei voi tietää, kuin ei myös sinunkaan tilanteesta. Koitan kuitenkin ajatella, että tästä vielä hyvää tulee. Ehkä ei tänä vuonna, ehkä ei ensikään vuonna, mutta joskus..

Tsemppiä sinulle vaikeana aikana!



:heart: :heart:

 

Kiitokset teille vastauksistanne ja :hug: menetystenne johdosta.
Siunaustilaisuus oli kaunis ja pappi puhui kauniisti meidän koululaiset huomioiden. Tuhkat on siroteltu ja hautausmaalla olen käynyt meidän Toivoa tervehtimässä.
woodoo meidän seuraavan raskauden km% on yli 50. Kolme katsotaan huonoksi tuuriksi, mutta sen jälkeen riski kasvaa. Ja meille annettiin yli 50% km-riski seuraavassakin raskaudessa.
Näissä keskenmenoissa minua mietityttää kovasti se, että pienet on kehittyneet täysin viikkoja vastaaviksi, mutta sitten yht'äkkiä lopettaneet kehittymisen ja sydän on lakannut lyömästä. Nyt viimeisessäkin ultrattiin 6 kertaa ja viidellä kerralla kaikki oli hyvin, ei mitään ongelmaa missään ja sitten seuraavaksi mikään ei ole hyvin. Katsotaan tuleeko kokeissa jotain syytä ilmi. Patologin vastausta odotan myös.
Periksi en kuitenkaan tässä vaiheessa voi antaa. Haluan pienen tuhisijan, vauvakuume kovenee vaan koko ajan. Toisaalta pelottaa kovasti uusi raskaus, miten sen raskausajan selviää henkisesti? Miten jaksaa, kun koko ajan odottaa km:a tulevaksi ja kun ei uskalla kiintyä pieneen, koska se sattuu vähemmän, kun km taas tulee.
Sain lähetteen psykologille ja ajattelin siellä käydä ainakin kerran. Jos käynti on ok, voin käydä siellä toistekin. Sitä odotellessa otan iisisti ja juttelen niille jotka jaksavat minua kuunnella.
Töihin paluu on ensi viikolla. Odotan kauhulla sitä miten jaksan. Sen näkee sitten.
Paistaa se päivä risukasaankin, pidetään lippu korkealla :attn: .

 

Mulla takana neljä peräkkäistä km:a. Ei noin tiheästi, kun teillä muilla, koska meillä myös raskaaksi tuleminen on ongelma. Meillä on pojat 09/00 ja 07/03. Nuorempi on clomiraskaus. Sen jälkeen clomeja, pari luomua, yks IVF ja yks PAS. Ensimmäinen km oli 7/06 rv 6+0. Kaikki tyhjeni kotona. Seuraava oli 1/07 rv 10, mut sikiön ikä 6+6. Lääkkeellinen tyhjennys. Kolmas oli 12/07 rv 13. Puolitoistavuorokautta aikaisemmin kuulin vielä neuvolassa sykkeen :'( Kovimmat kivut oli kotona yhtenä yönä, sit uusi vuosi sairaalassa lääketyhjennyksessä ja tammikuussa vielä takas sairaalaan kaavintaan, en ollutkaan tyhjä. Viimeisen km oli nyt heinäkuun lopussa. Kans rv 10, mut sikiö vastas rv 7+4. Lääkkeellinen tyhjennys.

Sairaalan lääkäri sanoi, että pitäisköhän nyt miettiä jo tämän touhun lopettamista. Itkin sitä kaks päivää, kunnes tajusin, että mun jaksamisestahan tässä on kyse. Jos mä jaksan vielä jatkaa, niin sit jatkan. Ja edelleen sen vauvan haluan, jopa vielä enemmän!

Toisen km:n jälkeen vielä hoettiin, et on vaan huonoa tuuria ja että kolmannen PERÄKKÄISEN jälkeen sit tutkitaan. Eipä tutkittukaan, kunnes neuvolasta vaativat mulle tutkimuksia, koska olin niihin oikeutettu. En itse jaksanu siinä tilanteessa valittaa ja kerjätä. Otettiin verikokeita, mitään syytä ei löytynyt. Nyt neljännellä kerralla otettiin vähä lisää niitä verikokeita. Uutena oli kromosomiverikokeeet sekä multa että mieheltä. Vastaukset vielä saamatta. Tosin lapsettomuuslääkäri epäili, ettei niistä mitään löydy, koska meillä jo on kaks tervettä lasta. Ei ne oikein muuta syytä tarjoa noihin km:ihin kuin kehityshäiriöt, koska ne yleensä päättyy noilla viikoilla. Se rv 13 oli ilmeisesti etisen istukan takia.

Nyt kun km:ja on näin paljon, ei kukaan enää jaksa kuunnella/ymmärtää, sillä hulluhan heidän silmissä olen, jos vielä tätä jatkan.

Voimia teille kaikille. Toivotaan ja rukoillaan, että saadaan vielä se kauan kaivattu nyytti syliimme ja sitä ihanaa vauvantuoksua neniimme :heart:

 

Tuomenmarja olen kovin pahoillani menetyksistäsi :hug: :hug: . Minun viimeinen keskeytynyt km todettiin heinäkuun lopulla. Ja siitä toipuminen on edelleen kesken (lähinnä henkinen). Meillä alkoi heti samana päivänä tutkimukset, kun tämä kolmas murhetapahtuma todettiin. Hyytymistekijät otetaan vielä kuukauden päästä. Onko sinusta otettu hyytymistekijöitä? Vielä joitain kokeita otetaan, kun kuukautiset alkavat. Niitä odotellaan, pms-oireet on kyllä mahdottoman kamalat, joten kohta ne kai alkaa.
Minulla oikeastaan taistelutahto vaan kasvaa ja haluan pienen tuhisijan syliini. Periksi ei anneta :attn: .
Oletko käynyt juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Minulle tarjottiin heti psykologin aikaa, mutta silloin en sitä tarvinnut. Hae rohkeasti jutteluapua, äläkä kuuntele muiden panettelevia puheita. Tarve saada lapsi (vaikka lapsia olisi jo ennestään) on meihin luotu ja iskostettu.
Voimia jatkoon :hug: ja päivä kerrallaan :heart: .

*muokkasin hieman tekstiä*