Hyvät ja huonot puolensa on pitkässä ja lyhyessä ikäerossa =)
Esikoisen sain nuorena,21v ja esikon ja kakkosen välillä tuli ikäeroa 1v2kk ja risat.Hyvin meni,niin hyvin että kolmaskin tuli siihen syssyyn 1v8kk ikäerolla.Eli esikko oli 2v10kk kun kolkku syntyi=)Yhä kaikki hyvin ja tunsin jaksavani hyvin!Neljäskin tuli suht pienellä erolla,tasan 2v kolmanteen.
Sitten välit vähän pitenivät viitoseen väliä 2v11kk ja kuutoseen 2v7kk.
Ihan kivat ikäerot nekin!Mutta toisaalta tykkäsin kun ekat kolme oli niin saman ikäisiä ja samoissa "hoitovaiheissa".Nyt oli jo niin eri ikäistä-eri tarpeissa olevaa lasta...Mutta hengissä ollaan B)
Seiska haave nosti pään ja olin ajatellut parin vuoden ikäeroa.Kuitenkin tärppäsi taas ekasta pelistä(en olis uskonut että jokainen,paitsi kolmas,tosiaan saa alkunsa ensi yrityksestä)ja ikäeroksi tulee näillänäkymin 1v8kk.
Ikää mulla on silloin 33v ja mietittyttää oma jaksaminen,kun edellinenkin nukkunut yönsä vasta muutaman kk ajan hyvin.Mutta eiköhän tästäkin selvitä kunnialla :heart:
Kirjoituksellani halusin vaan tuoda sen ilmi että jos tuntuu että jaksaa,niin antaa mennä vaan!!Mutta jos mietityttää hiukankin,ei se isompikaan ikäero hassumpi ole!