Muita joilla päiväkodin aloittaminen on yhtä tuskaa?

[epätoivoinen,]

Meillä alkaa hoito päiväkodissa aivan näinä päivinä. Lapsi on siis vasta kaksi vuotias. Olemme olleen tutustumassa päiväkodissa nyt kahden viikon aikana useasti ja muutaman kerran olemme jättäneet hänet sinne tunniksi kerrallaan. Tuntuu vain, että joka kerta on yhtä huutoa ja jalassa roikkumista. Lapsi ei halua leikkiä muiden kanssa ja muutenkin tykkää olla enemmän omissa oloissaan. Heti kun joku yrittää tulla lähelle alkaa huutamaan. Nyt pelottaa jättää hänet sinne koko päiväksi. Kuinka kauan muilla on kestänyt tämä aika? Onko niitä, joiden lapsi ei ole sopeutunut ollenkaan päivähoitoon? En tiedä miten tähän asiaan pitäisi suhtautua.....

 

[..,,]

Ei tuo ole erikoista, että leikkii omissa oloissaan. Tuon ikäinen ei vielä välttämättä ota kontaktia muihin lapsiin ja leikkii vaan ehkä heidän rinnallaan muttei heidän kanssaan. Muuten en osaa asiaasi sanoa mitään.

 

[kärsivällisyyttä tarvitaan]

No, jos on parivuotiaaksi asti elellyt äidin kanssa päivisin(hyvä asia!), on luonnollista, että varsinkin äidin läsnäollessa roikkuu jalassa ja huutaa. Lapset ovat myös yksilöllisiä, toisilla sopeutuminen päiväkotiin kestää kauemmin. Kyllä alkuun voi mennä kuukausia, ennenkuin todella sopeutuu. Asiat vievät aikansa.

 

[entinen tarhantäti]

Ihan tuttua! Yleensä alun eroahdistus kestää parisen viikkoa, sitten tilanne alkaa helpottaa. Lapsikin huomaa että tarhassa on ihan mukavaa ja siellä on turvalliset tädit/sedät hoitamassa.

Äidille sanoisin että koita hillitä oman tuskasi näyttämistä. Ole sinä reipas ja lähde tilanteesta positiivisella asenteella pois, lapsen on helpompi luottaa uusiiin tilanteisiin ja näin radikaaliin elämänmuutokseen kun ei lue äidin kasvoilta hätää ja ahdistusta.

Sanoisin että suurin osa lapsista kokee ikävää alkuun kun tarhan aloittaa. Älä kanna siitä turhan suurta huolta, lapsi sopeutuu ja lopulta tykästyy. Meillä oli päiväkodissa usein tilanteita kun lapsi ei halunnut enää lähteä kotiin kun päiväkodissa oli niin kivaa.

 

[Toisaalta ja toisaalta]

No, jos on parivuotiaaksi asti elellyt äidin kanssa päivisin(hyvä asia!), on luonnollista, että varsinkin äidin läsnäollessa roikkuu jalassa ja huutaa. Lapset ovat myös yksilöllisiä, toisilla sopeutuminen päiväkotiin kestää kauemmin. Kyllä alkuun voi mennä kuukausia, ennenkuin todella sopeutuu. Asiat vievät aikansa.

Meillä lapsi on käynyt osapäivähoidossa reilu vuoden ikäisestä ja siltikin nyt 2 vuotiaana on alkanut jalassa roikkuminen ja huutaminen. Aikaisemmin on hoitoon jäänyt tyytyväisenä. Taitaa olla eroahdistusta, mikä käsittääkseni huipentuu n. 2 v iässä. Vaikka sillä hetkellä tuntuu tosi pahalta ja itkettääkin, niin silti on helpottavaakin huomata, että lapsi reagoi "normaalisti" (kai...)

 

[epätoivoinen,]

Olipas huojentava kuulla, että myös teillä joilla on ollut jo hoidossa lapsi, saattaa eroahdistus tulla. Mä olen syyllistänyt itseäni siitä, että en ole aiemmin vienyt lastani muualle kuin muskariin . Huominen tarhapäivä jännittää jo niin paljon, että vatsa on ihan kipeenä....

 

[amkk]

Meidän lapsi, silloin 1v 9kk kerkesi olla hoidossa kaksi ja puoli kuukautta ennen kuin jäin uudelleen äitiyslomalle, ja hän ei sopeutunut pph:lle sinä aikana, joka ikinen aamu jäi huutamaan sydäntäsärkevästi ja jo kotona ilmoitti ettei halua mennä hoitoon=( Oli todella kurjaa, ja vielä kun itesekin olen pk:ssa töissä.. Päivät siellä pph:lla sujuivat vaihtelevasti, onneksi pääsääntösesti kai ihan kivasti..

 

[Niimi]

Itse on ollut päiväkodissa töissä ja jouduin laittamaan poikani 2v toiseen päiväkotiin. Ekat 2vk oli jotain järkyttäviä ja siitä seuraavat 3kk itkettiin. Sitten hieman tottui ajatukseen, kunnes tuli eka sairasloma ja sen jälkeen oli taas huutoa ja ettei halua päiväkotiin. Onneksi sitten äitiylomani alkoi. En aijo viedä poikaani, kun vasta eskariin.

Ehkä lapsesi sopisi paremmin perhepäivähoitoon?

 

[ap.]

Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta perhepäivähoitajalle, koska käytämme eri kunnan palvelua ja siellä on ostopalveluna ainoastaan yksityinen päiväkoti. Mutta nyt olen hieman positiivisemmalla asenteella. Tänään lapsi jäi itkemään perään, mutta päivä oli mennyt ihan hyvin (tosin vain 3h). Huomenna taas uus yritys.

 

[pakon sanelema juttu]

Lapset ovat niin erilaisia luonteiltaan; toinen sopeutuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin nopeammin kuin toinen ja on suuressa ryhmässä kuin kala vedessä.

Meillä poika oli 2v 3kk aloittaessaan tammikuun alussa päivähoidon, ja monta viikkoa oli vaikeaa. Hän on aina ollut luonteeltaan arempi ja uusissa tilanteissa tarkkailee mielellään aluksi tilannetta sivusta. Hoitovapaalla ollessani kävimme joka viikko kerhossa, kyläiltiin ja oltiin ihmisten (myös outojen) kanssa tekemisissä, eli missään peräkammarissa ei todellakaan eletty. Mutta siitä huolimatta on aina ollut vähän lahkeeseen tarttuvaa tyyppiä. Nyt on aikalailla sopeutunut pk elämään, mutta pitkän kesäloman jälkeen opettelu alkoi uudelleen hirveän huudon kanssa, ja äiti pala kurkussa juoksi töihin... Mutta näin me kaikki olemme yksilöitä. Itse olisin halunnut valita perhepäivähoidon ryhmän koon vuoksi, mutta kunnassamme ei ollut siihen mahdollisuutta.