Muita joilla ongelmia parisuhteessa huonon itsetunnon takia?

Itsetuntoni on nollilla ja masennus alkaa iskeä. sillon kun vielä kävin jossain miehen kaa tuli koko ajan vastaan miehen ex-muijia ja jokaikinen oli kauniimpi kuin minä. nyt olen vielä lihonnu raskauden aikana ja vaikka synnytyksestä jo muutama kuukaus niin kilot ei oo hävinny minnekkään. en halua olla alasti ja seksielämä kärsii kun en uskalla tehä mitään. nukkumaankin menen niin et valot on pois ettei näy musta juuri mitään.

tuntuu että miehen taso on laskennu ihan hirveesti. odotan vaan koko ajan sitä päivää kun imetys loppuu ja mun ei tarvi enää syödä mitään. ainakin mulla on kontrollia jostain!!!

jos mieheni jättäis minua nyt niin olisin vaan onnellinen hänen puolestaan. löytyy varmaan miljoonaa parempia naisia hänelle kuin minä.. melkein toivon et hän lähtis..

En halua nähä hänen kavereita (esim. jos tulee kahville) koska en haluu et mua haukutaan selän takia..tyyliin "vähän on löytäny itelleen ällöttävän muijan".

Jos mies lähtee ulos niin olen 100 % varma et etsii uuden. olisi varmaan ollu parempaa pysyä jo aikoja sitten kotona. kaikkee ei tarvii nähä. ei pahemmin auta kun mies mielellään puhuu niistä. ahistaa kuunnella kun mies muistelee miten hineoja muistoja niillä on.

kun vielä kävin ulkona niin olen niin monesti jääny yksin pöytään istumaan kun mies on lähteny jutskailee jonkun kaa. ja sit tuli selityksiä että vaan vaihdettiin muutama sana ja se ja se tarjos mulle shotin.

Miten ihminen oikeesti voi voida näin pahoin kun pitäis olla niin onnellinen. mulla on kaikki mitä olen ikinä halunnu mutta silti tuntuu kuin olisin vahingossa tässä perheessä. ei edes oo ketään kenen kaa vois jutskailla tästä. ahistus vaan kasvaa ja kasvaa..yritän olla reipas ja energinen mutta ei aina pysty..

 

sun kannattais varmaan jutella noista asioista miehes kans,tuskin se sun vierelläs ois jos tosissaan ei haluais!
ja neuvolassa kans kannattais ottaa noita asioita esille,kuulostaa
synnytyksen jälkeiseltä masikselta tai yleensäkin masennukselta
ja se kannattaa aina ottaa vakavasti!!
paljon voimia ja haleja sulle..puhumalla pääsee paljon eteenpäin!

 

heips!

Toi sun tarina kuulosti aika tutulta... Mä ite olin hieman masentunut synnytyksen jälkeen ja todellakin itsetunto oli ihan nollassa.
Mies ei todellakaan ikinä haukkunut minua lihavaksi tai rumaksin, päinpastoin kehuja vain tuli.
Mutta itelläni vain oli tosi ruma ja läski olo synnytyksen jälkeen, mikä on varmasti aika normaalia monella. Ja imetys ei ainakaan helpottanut sitä oloa...
Mutta nyt on synnytyksestä kulunut aikaa 7 kuukautta ja elämää rupeaa taas hieman olemaan kivempaa tai siis nyt alkaa hyväksyä oman kehonsa.
Onhan niit kiloja vielä muutama jäljellä ja mahassa arvet, mutta enää ei tunnu niin pahalta. Imetyksen lopetettua minulla ainakin tuli parempi mieli ja itsetunto... en tiedä mistä se johtuu mutta niin vain oli.
Kyllä se olo sinullakin helpottaa, usko vaan.... ja aika parantaa haavat jos näin voi sanoa.
:hug:

Koitahan pärjäillä!

 

Oletko tosissas?? Varmasti miehes ettii uuden, jos tota jatkat! Kuka tollasta jaksaa, ei kukaan! Mut jos haluatkin ukkos lähtevän, nii ei kai siin sit mitään.. toi on paras konsti tulla jätetyksi.

 

Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa, jotta saat ajan psykologille. Huonon itsetunnon korjaaminen tosin on aikaa vievä prosessi, jos edes onnistuu?
Itselläni oli suhteemme alussa vaikeaa, koska vertasin itseäni mieheni entiseen tyttöystävään, joka ei mielestäni edes ollut hyvännäköinen (minulla on jokin syndrooma kauneusasioista). Mieheni oli tietysti vielä jotenkin tunnetasolla sidoksissa häneen (minusta ainakin tuntui siltä), koska erosta oli kulunut niin vähän aikaa, ja tunsin itseni "kakkoseksi" mieheni elämässä. Kärsin asiasta suunnattomasti ja vieläkin niiden aikojen muistelu voi tehdä kipeää. Minulla on siis todella huono itsetunto. Nykyään tunnen olevani miehelleni se tärkein suhde, mitä hänellä on ollut, joten en tällä hetkellä kärsi huonosta itsetunnostani, mutta jos meille tulisi ero, elämäni olisi hetkessä päälaellaan, olisin itseinhon syvimmissä syövereissä. Olen aina ollut hoikka, mutta sekään ei auta jos itsetunto on nollilla.

 

HIISI! OLE HILJAA, olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja toi sun inhottava tyyli, ei auta yhtään, se vaan pahentaa, mutta sitä sä ilmeisestikkin toivot. Mutta sinä joka kärsit, tiedän että järkipuheet eivät auta kun tuntuu tolta, mulla se alko kun rupesin odottamaan nuorinta, mutta nyt on pikkuhiljaa ruvennu helpottaa, lapsi on jo 2v, en tiedä mikä mulla rupesi muuttamaan tilannetta, mutta sen tiedän että en tule koskaan täysin hyväksymään vartaloani, pilalla mikä pilalla.

 

\

sun kannattais varmaan jutella noista asioista miehes kans,tuskin se sun vierelläs ois jos tosissaan ei haluais!
ja neuvolassa kans kannattais ottaa noita asioita esille,kuulostaa
synnytyksen jälkeiseltä masikselta tai yleensäkin masennukselta
ja se kannattaa aina ottaa vakavasti!!
paljon voimia ja haleja sulle..puhumalla pääsee paljon eteenpäin!

Moi!! Joo itelläni oli ihan vähän aikaa sit tuo et kaikki meni vähän per.......n heikon itsetunnon takia, parisuhdekin kärsi, sit rohkasin mielen ja puhumalla puhuin mieheni kanssa, hän oli ihmeissään, että miten voin edes kuvitella sellaista, etten kelpaa jne jne. puhuminen tosiaan autto!

 

Lue hei uudestaan toi sun teksti.
Mä olen kanssa ollut samassa tilantessa, mutta en sentään ihan noin syvällä itsesäälin tahmeaakin tahmeammassa suossa.
Lakkaa säälimästä itteäs ja nouse ylös! Voithan sä liikkua vaikka imetätkin.
Jos syöt terveellisesti vauvasi saa kaiken tarvitsemansa, ja voit silti laihtua 500g-1kg viikossa.
Sitten kannattaa tosiaan puhua neuvolassa tosta huonosta itsetunnosta/masennuksesta...
Apua kyllä saa mutta kyllä sen on lähdettävä susta itsestäs.
Mahtaisko sun mies muuten loukkaantua jos lukis ton sun tekstin?
Jos toi olis mun laittama ja näyttäisin sen mun miehelle, se suuttuis ihan tosissaan että noinko matalasti ajattelen hänestä.
Ja jos joku sanois mun miehelle että oletpa löytänyt ällättövän muijan ittelles, se löis sanojaa turpaan. Se on VISSI! ( painan muuten enää vaan 93kg)

Tsemppiä, mutta lakkaa kierimästä itsesäälissä, loukkaat helposti läheisiäsi ja ajat heidät pois, etkä edes itse tajua sitä...
:hug: <br><br>

 

Onko sulla jokin kokemus menneisyydessä, joka on vaikuttanut sun itsetuntoosi? Onko joku esim. haukkunut sun ulkonäköä joskus? Yleensä nuorena muodostunut identiteetti näkyy aikuisiällä.

 

AP vastaa hieman!

Kiitti Hiisi; oli mukavaa lukee sun viestisi.

Mun mies tietää mun ongelmista ja ei vaikuta ajattelevan niistä yhtään mitään. mies on joskus muutama vuos sitten (ennen kuin tavattiin) ollu a-luokan pettäjä joten ehkä sekin vaikuttaa siihen että en luota ihan 100% mun mieheen. tehny juttuja mitä en olisi halunnu tietää.

olen myös jo monta vuotta sairastanu syömishäiriöitä (nuorempana anoreksiaa) ja uskon etten täysin parane koskaan. ehkä joku muu kuin minä ymmärtää millasta on olla väärässä kehossa, laiha läskin kehossa.

haluaisin vaan vetäytyä pimeyteen yksin.

kai olen tarkotettu olemaan onneton.

 

\

HIISI! OLE HILJAA, olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja toi sun inhottava tyyli, ei auta yhtään, se vaan pahentaa, mutta sitä sä ilmeisestikkin toivot. Mutta sinä joka kärsit, tiedän että järkipuheet eivät auta kun tuntuu tolta, mulla se alko kun rupesin odottamaan nuorinta, mutta nyt on pikkuhiljaa ruvennu helpottaa, lapsi on jo 2v, en tiedä mikä mulla rupesi muuttamaan tilannetta, mutta sen tiedän että en tule koskaan täysin hyväksymään vartaloani, pilalla mikä pilalla.

Oletko koskaan kuullut, että kroppa muuttuu iän myötä. Oli mullakin kiva kroppa vielä kolmekymppisenä, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin huomaan, että kaikki ei ole enää niin kuin ennen, eikä ole tarkoituskaan.

Helpompaa on, kun hyväksyy sen ettei ole enää mikään teini ja kroppa muuttuu vähitellen. Mikään ei ole niin irvokasta, kuin joku nelikymppinen jossain lantiohousuissa ja samanlaisissa vaatteissa ja hiuksissa kuin teini-ikäinen tyttärensä. Tsori :xmas:

 

katti; ihan hyvä pointti mutta olen "vaan" 22 v joten elämä pitäis vielä olla edessä.

t: ap.

 

Katti, muuten ihan hyvin sanottu, mutta kun tulin raskaaksi jo 16v, eli enpä ole saanut koskaan "nauttia" vartalosta, jota ei tarvi hävetä, olen nyt jo 31v ja on ollut aikaa sopeutua tähän vartaloon jo todella kauan, mutta en usko että ikinä sopeudun, ei ole kivaa kun vartalo meni pilalle teiniiässä. Joku tuolla aikasemmin sano jollekkin et pitäis kertoo miehelle ajatuksista, mun mies tietää kaikki mitä mun päässä pyörii omasta ulkonäöstäni, ei ole raivonnut ja käynyt kimppuun, sillä on vaan paha mieli mun puolesta.

 

meillä on sama ongelma mutta huono itsetunto on mun miehellä,ja se heijastuu sen käytökseen mua kohtaan hirveenä mustasukkasuutena ja epäilyksinä ja pelkona että petän sitä tms.

Eli ilmanmuuta tosta ongelmasta kannattaa pyrkiä eroon tai parisuhde saatta pyrkiä pikkuhiljaa eroon..Eli soittoa psykolokille tai vierailua neuvolaan..

Huono itsetunto näkyy ulospäin,vaikka olisikin muutama kilo ylimääräistä,mutta naamasta näkyy että on itsevarma ja pitää itsestään,ihminen on uskomattoman hyvän näkönen! :hug:

ps.meidän suhde vetää viimesiään juuri kyseisen asian takia. :/

 

Harkitse vakavasti ammattiauttajaa :hug:

 

Terppistävaan!

Mä itse elin 5 vuotta miehen kanssa joka ei hyväksyny mua sellasena kuin olin. Hän halus mun olevan ihan mallin mitoissa...joo muuten hyvä mut ku oon 160 cm ni ei oikein onnistunu ja slloin painon 48kg elikä en kovinkaan paljon. Siltikään en kelvannut. Meikkiä olisi pitänyt aina käyttää vaikka menikin vaan kauppaan...muuten sieltä tuli et oisit voinu pikkasen kattoo minkä näkösenä lähdet liikkeelle... Eli nyt olen ollut erossa kyseisestä ihestä melkein 3 vuotta ja silti tuntuu aina välillä että olen ruma läski ja tyhmä niinku hänellä oli tapana mulle sanoa....Oen osittain pilannut nykyisen parisuhteen sillä huonolla itse luottamuksella...mutta kun nykyinen mieheni osaa sanoa rakastaa ja piää minusta juuri sellaisena kuin olen... Puhu miehellesi asiasta ja varaa aika ammattiauttajalta niin minäkin tein ja nyt tupee olo tuntumaan paremmalta....
Pidä mielessä mä oon mä ja ylpeä siitä muut ajattelee mitä haluaa....

 

itselläni myös itsetunto on aika nollissa,johtuneet kai 35kg ylimääräsestä kilosta.mieheni saa aina itsetuntoni alas,yksin ollessani lapsen kanssa tunnen itseni ihan norm ihmiseksi.miehen silmissä olen kävelevä norsu,mitä en itseni mielestä ole,haluaa loukata aina vaan millä sanoilla tahansa,vaikka laihdutan niin silti haukkuu,silti rakastan miestäni vaikka haukkuu,on hyviäkin hetkiä,mutta oon sanonu miehelle että mitäs sit kun olen taas omassa painossa niin kyllä sanasto muuttuu,mutta minä voin muuttua veemäiseksi kohtelun takia.

 

AP täällä. kiitoksia teille jotka ymmärtää ongelmaa ja vastas asiallisesti!

Olen kertonu miehelleni mun ongelmistani. sanoi ymmärtävän ja että ei oo syytä huoleen. en silti usko.

Mun mies ei oo sanonu ikinä pahasti mutta hänen sukulaiset sanoo. vitsejä heitetään mun painosta ja kahvipöydällä "ottakaa nyt lisää pullaa..paitsi -piip-. se ei kyl tarvi enää" ja miehen serkku sanoi "tolla menee kyllä 100 rikki". mieskin vaan nauraa niille "vitseille". nauraks mä???

en haluu enää mennä ulos..leikkipuisto en jo iso juttu. onneks siellä on kaikenlaisia tyyppejä. siellä mua ei tuomita ja arvioidaan. saa olla niin kuin on vaikka onkin tyytymätön itteensä.

ahistaa todella paljon olla vanki omassa kehossaan. kalterit ällöö sitkeetä periksiantamatonta läskii ja nahkaa...

 

\

ei ole kivaa kun vartalo meni pilalle teiniiässä.

Ei vartalo mene pilalle lasten samisesta, se muuttuu. Ajattele hei, miltä lapsistasi tuntuu, kun äiti sanoo, että minäkin olisin hyvännäköinen jos nuita lapsia ei olisi. Löytämällä oma liikuntamuoto, josta todella pitää löysät kyllä lähtevät. Edellyttää tosin sitä, että liikuntaa ei seuraa "hyvällä omallatunnolla" herkuttelu.

AP, minäkin neuvoisin kääntymään neuvolan puoleen, kuulostaa hyvinkin synnytyksen jälkeiseltä masennukslta. Sen kanssa ei ole leikkiminen ja mitä aikaisemmin sitä alkaa hoitamaan, sitä nopeammin kuntoudut ja hoitoennuste on hyvä. Puhu asiasta rohkeasti ammattilaiselle!

 

\

\

ei ole kivaa kun vartalo meni pilalle teiniiässä.

Ei vartalo mene pilalle lasten samisesta, se muuttuu. Ajattele hei, miltä lapsistasi tuntuu, kun äiti sanoo, että minäkin olisin hyvännäköinen jos nuita lapsia ei olisi. Löytämällä oma liikuntamuoto, josta todella pitää löysät kyllä lähtevät. Edellyttää tosin sitä, että liikuntaa ei seuraa "hyvällä omallatunnolla" herkuttelu.

AP, minäkin neuvoisin kääntymään neuvolan puoleen, kuulostaa hyvinkin synnytyksen jälkeiseltä masennukslta. Sen kanssa ei ole leikkiminen ja mitä aikaisemmin sitä alkaa hoitamaan, sitä nopeammin kuntoudut ja hoitoennuste on hyvä. Puhu asiasta rohkeasti ammattilaiselle!

Tässä on järkevän ihmisen puhetta

 

Heippa!
Tuolla aikaisemmin Tiituli kirjoitti että on saanut lapsen 16v, täällä ihan samoin, ja ajatus on sama, vartalo meni "pilalle" jo nuorena...
Siitä ajatukesta ei vaan pääse niin irti, vaikka kuinka yrittäisi, olen jo yli 30 vuotias ja nyt saanut liikunnalla ja ruokavaliolla itseni normaalipainoiseksi 161cm ja 56-57kg painoa ja silti tuntuu että olen kamalan näköinen, tissit roikkuu ja on selluliittiä...Mutta kuitenkin yritän tsempata itteeni et lopettaisin ton kun kuitenkin saan ihan mukavaa kommentia ympäristöstä. On se ihmisen mieli kummallinen kun ei mikään tunnut olevan koskaan täysin hyvin. Osaltaan nämä ajatukset kyllä entisen miehen kommentteja jotka silloin nuorena syöpyivät mieleen...