Muita, joilla ei rytmiä päivissä?

[Huoleton äiti]

Tai ei kovin tarkkaa rytmiä lasten kanssa ja silti päivät etenevät ihan mukavasti?

Meillä on kaksi koululaista ja kaksi nuorempaa. Kaksi nuorempaa saavat mennä nukkumaan suunnilleen milloin heillä tarve on - menevätkin itsenäisesti yleensä, kun alkaa väsyttää. Koululaisille on lähinnä jokin aika milloin viimeistään pitäisi olla nukkumassa - sen mukaan miten aamulla koulut alkavat. Ruokailuajat meillä ovat suurin piirtein jossain tietyssä kohtaa, mutta sujuvasti niistä poikkeamme.

Olemme yrittäjiä ja työskentelemme kotona, joten aamuisin meidän ei ole välttämätöntä nousta työn tahdittamana, mutta toki koululaisten mukana heräämme.

Joskus olen miettinyt, että kun tuota rytmiasiaa on aika paljon viime vuosina painotettu mediassa asiantuntijoiden voimin, niin joillekin vanhemmille siitä onkin tullut peikko. Yritetään ehkä väkisin pitää kiinni tarkoista rytmeistä, vaikka lapset eivät olisikaan niihin valmiita aina - syystä tai toisesta. Aina silloin tällöin törmää tapauksiin, joissa vanhempi tuskailee esim. sitä, kun lapsi ei MILLÄÄN illalla nukahda, ei vaikka istuisi vuoteen vieressä joka ilta tunnin-pari ja kaikkensa yrittää.

 

[lakaisukone]

Ei viitsis aina vääntää näistä rytmeistä. Joillekin se tyyli sopii ja tosille ei. Itse olen rutiini-ihmisiä, huojentaa kun päivänkulussa on runko ja tietää milloin on vapaa ja millon varattu tekemään jotain. Mut jos joku haluaa tehdä toisin niin ei se mua rassaa.

 

[jehmmm]

Meillä ei ole mitään kovin tarkkaa rytmiä. Kyllä pyritään syömään suunnilleen samaan aikaan, mutta nukkumisaikojen kanssa ei olla älyttömän tiukkoja - toki mennään nukkumaan niin että saadaan kunnolla unta ennen aamua.

 

[muuten kyllä]

Muuten ihan sama miten kukin asiansa järjestää, mutta minusta on rääkkäystä pakottaa lapsi olemaan tuntikausia sängyssä, vaikka häntä ei väsyttäisi yhtään. Yllättävän yleistä on tuollainen, että sitä pidetään ihan normaalina ja hyväksyttävänä asiana, vaikka siinä ei oikeasti ole mitään järkeä.

 

[MorbidMama]

Meillä on myös melko rytmitön elämä ja haasteena on joskus se, että (ihan oikeasti ) pysyvätkö lapset ruoassa ja juomassa. Eli jos ei ole selkeätä rytmiä, lasten nälkäkiukku saattaa tulla yht'äkkiä yllätyksenä, juuri kun olen uponnut johonkin omaan hommaan..katson kelloa ja tajuan, no niin siis niillähän on nälkä! Etenkin kesällä mökillä kun olen puutarhassa möyrimässä on äärimmäisen tuskastuttavaa lopettaa omat jutut ja mennä tekemään sapuskaa...
Jos olis rytmi olis myös helpompi ennakoida ja jaksottaa, niitä omia tekemisiä.

 

["vieras"]

Kroonisesti sairaan lapsen vanhempana meillä on pakko olla säännöllinen ruokarytmi ja se sanelee samalla myös muun rytmin aika säännölliseksi

 

[Oisku]

Varmaan joillekin sopii mutta meillä se helpottaa elämää kun lapset suunnilleen tietää mitä tulee milloinkin. Mitään minuuttiaikatauluja ei ole, mutta asiat tehdään kohtuullisen samoin joka päivä. Herätään, aamupala ulkoilu/kauppa, kotiin, ruoka, päiväunet jne.

Ja kyllä aivan varmasti laitetaan lapset nukkumaan ennenkuin itse menevät. Noilla kun ei ole sellaista vaistoa joka käskisi nukkumaan vaan menee kiukkuamiseksi ja ihan hullumyllyksi kun väsyvät liikaa. Eivätpä ole koskaan kiekuneet sängyissään tuntikausia, eikä ole nukutellakaan tarvinnut. Toisaalta eivät myöskään nukahtele ruokapöytään, vessanpytylle tai muihin vastaaviin paikkoihin. Lapset siis 3v 9kk ja 1v 7 kk.

 

["Female"]

Jonkinsortin rytmi kyllä helpottaa elämää aika lailla.

 

["Piaf"]

Minusta osviittaa antava rytmi auttaa arjessa kummasti, sen avulla voimme vähän tulkita 1 vee ipanamme mielenliikkeitä, että jaa nyt sillä on varmaan väsy, nyt nälkä. Mutta kello kaulassa emme elä, päivän toiminnoilla on tapana elää tunti pari suuntaan jos toiseenkin. Jos illalla ei uni tule yhdeksän aikaan kohtuullisessa ajassa, poika saa tulla hetkeksi leikkimään ja yritämme vaikka puolen tunnin päästä uudestaan. Ja koska lapsen päikkäreidenkin pituus hieman vaihtelee, on ihan luonnollista että muukin rytmi elää. Nukkumisesta ei minusta saa tulla hampaat irvessä suoritettavaa pakkoa, mutta jonkin verran sitkeyttä meilläkin tarvitaan kun tuo on sellainen energinen kieppuja joka kamppailee unta vastaan vaikka silmät puoliummessa.

 

[isoäiti mölykylästä]

mä en jaksa pilata elämääni tarkalla sekunnilleen laaditulla aikataululla. riittää kun kaikki tulee tehtyä.

 

["vieras"]

Rytmi on tärkeää lapsen turvallisuuden tunteen kannalta. Lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kun on säännölliset ruokailu- ja uniajat. Sekunnilleen laadittuja aikatauluja ei tietenkään tarvitse olla, mutta jonkin asteinen säännöllisyys kyllä.

 

[7oikein]

Meillä ei ollut lapsena minkäänlaista säännöllistä rytmiä, kotiintulo- tai ruoka-aikoja. Vaikka oli rakastava vanhempi ja isovanhemmat, en pidä sitä jälkeenpäin katsottuna kovin hyvänä asiana, varsinkaan turvallisuuden tunteen kannalta. Omassa perheessä on nyt aika säännöllinen, muttei mitenkään kiveen kirjoitettu rytmi. Ja koitan olla ja tehdä paljon asioita yhdessä lasten kanssa.

 

["vieras"]

Me herätään silloin, kun on pakko, syödään, kun on nälkä, ulkoillaan silloin, kun huvittaa jne... Koululaisia ja tarhalaisia talossa. Diabeetikkokin mahtuu joukkoon. En jaksa mitään rytmejä. En ole rytmi-ihminen.

 

[Snoopy]

Mä olen ihan varma, että jotkut lapset tosiaan tarvitsevat sitä säännöllistä rytmiä elämäänsä enemmän kuin toiset. Vaikka totuttaisi miten. Jotkut taas mukautuvat helpostikin epäsäännölliseen rytmiin.

 

[Seanna]

Ruokailut on aina tiettyyn aikaan ja nukkumaanmenoajasta en jousta vaikka lapset onkin jo kaikki koululaisia. Muuten päivät on aika joustavia nykyään. Kun muksut oli pienempiä oli päivärytmistä pidettävä kiinni, muuten lasten adhd:t olisi ottanut ylivallan ja elämä olisi ollut vielä pahempaa kaaosta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24749683]Me herätään silloin, kun on pakko, syödään, kun on nälkä, ulkoillaan silloin, kun huvittaa jne... Koululaisia ja tarhalaisia talossa. Diabeetikkokin mahtuu joukkoon. En jaksa mitään rytmejä. En ole rytmi-ihminen.[/QUOTE]

Entä jos joku lapsistasi onkin rytmi-ihminen?

Huvittaa, että nämä rytmittömät jotenkin kuvittelevat, että jkärkevän säännöllinen elämä olisi sama asia kuin natsikuri. Eihän se niin ole. Mutta meillä lapsi ainakin vielä kolmevuotiaana kyseli päiväunille mennessään, että onko nyt yö vai päivä. Eli ei ainakaan meillä voinut luottaa mihinkään luontaiseen sisäiseen rytmiin. Eri asia varmaan olisi, jos asuisimme taivasalla ja eläisimme muutenkin täysin luonnonvaraisina. Mutta nykymaailmassa olen sitä mieltä, että arjen ennakoitavuus tuo turvallisuuden tunteen lapselle. Harvassa perheessä näitä asioita varmaan kellon kanssa mennään.

 

[Snoopy]

Pakko vielä kommentoida tuohon ap:n nimimerkkiin

En koe että päivärytmin mukaan eläminen olisi jotenkin stressaavaa. Päinvastoin Usein kun rytmitön elämä mielletään huolettomaksi ja rennoksi ja päivärytmin kanssa elävät ovat vastaavasti nuttura piukalla eläviä stressipeikkoja. Jos väkisin änkeää itsensä johonkin epäsopivaan rytmiin eikä ikinä jousta mistään elämä varmaan sellaista onkin. Muuten on aika vapauttavaa kun tietää itsekin että tietyt asiat tapahtuvat suunnilleen samaan aikaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24749712]Entä jos joku lapsistasi onkin rytmi-ihminen?

Huvittaa, että nämä rytmittömät jotenkin kuvittelevat, että jkärkevän säännöllinen elämä olisi sama asia kuin natsikuri. Eihän se niin ole. Mutta meillä lapsi ainakin vielä kolmevuotiaana kyseli päiväunille mennessään, että onko nyt yö vai päivä. Eli ei ainakaan meillä voinut luottaa mihinkään luontaiseen sisäiseen rytmiin. Eri asia varmaan olisi, jos asuisimme taivasalla ja eläisimme muutenkin täysin luonnonvaraisina. Mutta nykymaailmassa olen sitä mieltä, että arjen ennakoitavuus tuo turvallisuuden tunteen lapselle. Harvassa perheessä näitä asioita varmaan kellon kanssa mennään.[/QUOTE]

Huvitu ihan vapaasti sielä. =) Meillä on turvallista, meillä on säännöllistä, mutta ei rytmejä. Minä teen vuorotyötä, mies pelkkää yötyötä, lapset sopeutuu ja mukautuu. Tämä sopii loistavasti meille.

Tänään (mun vapaapäivä ) oli vasu-keskustelu päiväkodilla, jonka jälkeen hain koululaiset ostamaan pipoja, josta vein yhden harrastamaan ja toisen elokuvakuvauksiin ja muut paineli ruokakauppaan, josta kotiuduttiin puoli kasin aikaan. Nyt on saunottu, luettu satu, pesty hampaat ja lapset on huoneissaan leikkimässä/lukemassa.

Välipala tarjottiin autossa, yhdistetty päivällinen ja iltapala vasta puoli kasilta. Hyvin meni. Tehtiin kaikki, mitä piti ja nyt on mun oma aika. Mies meni ennen kahdeksaa nukkumaan, koska tarvii pätkäunet ennen töitä.

 

["Piika-äiti"]

Meille yrittäjille joilla on lapset kotihoidossa eikä säännöllistä työaikaa tuo sopii.

Mutta ajattele itse jos sinun pitää olla aamulla seitsemäksi töissä ja hoitaa illalla lasten harrastusrumbaa ja kaikkia niitä velvotteita mitä itse kullakin on. Kyllä sellaisessa tilanteessa rytmi, rutiini ja toistuvuus on iso apu ja hyvä renki.

Mutta ei kai kukaan elä ja luo rytmiä sen takia että sellainen kuuluu olla?

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";24754579]Meille yrittäjille joilla on lapset kotihoidossa eikä säännöllistä työaikaa tuo sopii.

Mutta ajattele itse jos sinun pitää olla aamulla seitsemäksi töissä ja hoitaa illalla lasten harrastusrumbaa ja kaikkia niitä velvotteita mitä itse kullakin on. Kyllä sellaisessa tilanteessa rytmi, rutiini ja toistuvuus on iso apu ja hyvä renki.

Mutta ei kai kukaan elä ja luo rytmiä sen takia että sellainen kuuluu olla?[/QUOTE]

Täydellinen palstakotka luo sen tuntemattomalle perheelle halki Suomen virtuaalisesti ja väkipakolla. Ihan vain hyvää tarkoittaen. =)