Muita, joilla ei ole mitään kiintopistettä lapsuuteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksi teistä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksi teistä

Vieras
Minulla ei ole enää olemassakaan lapsuudenkotia, ei mummoloita eikä mitään. Vanhempani ovat eronneet ja isäni luokse ei ole menemistä ellen kysy paria päivää aikaisemmin lupaa. Äitini juo vain, hänen luokseenkaan ei ole menemistä. Meillä oli mummon omistama mökki jossa vietin lapsuudenkesiä, mutta mummon kuoltua se meni tädilleni ja sinnekään ei minulla enää ole asiaa.

Ainoa paikka joka on vielä pystyssä ja jonne saan mennä on ikivanha kirkko jossa joskus lapsena kävin. Sen ohi kun joskus ajaa, tulee tippa linssiin. Sitä niin kaipaisi jotain pysyvää elämäänsä.
 
Sitä pitää luoda itse jotain, mikä on pysyvää.

Kyllähän sitä menneisyyttä joskus haikailee, millaista silloin oli. Mutta mennyt on mennyttä. Itselle on jäänyt hyviä muistoja lapsuudesta ja niitä välillä muistelee.
 

Yhteistyössä