muita, joilla ei laajaa

tukiverkostoa ympärillä? Meillä isovanhemmat, jotka voisivat hoitaa reilun vuoden ikäistä asuvat kaukana, vierasta hoitajaa en oikein raaskisi ottaa...ei siis mitään pakottavaa tarvetta päästä mihinkään ja toki mieskin pojan perään paljon katsoo, mutta tuntuu että monilla tuttavat/sukulaiset "kilpailevat" kuka saa lapsen hoitoon, eikö tuo äiti jo menisi johonkin jne. Meillä siovanhemaat kyllä tosi mielellään olisivat pojan kanssa, mutta asuvat tosiaan kaukana...

 

Meillä ei ole kun äitini, joka hoitaa reilua 1-v poikaa tarpeen vaatiessa. On kyllä kovin auttava, mutta en viitsi olla jatkuvasti häntä hyödyntymässä. Miehen vanhemmat asuu kaukana ja muiden sukulaisten kanssa olla "joulukortti" tuttuja. Eli et ole ainoa jolla ei ole hoitajia ns. omasta takaa.

 

Eipä noita hoitajia juuri meilläkään ole. Tähän asti lapseni olleet hoidossa vain äitini ja tätinsä luona. Reiluun puoleentoista vuoteen olemme mieheni kanssa saaneet kolme "lapsivapaata yötä".

 

Eipä ole meilläkään noita hoitajia oven takana jonossa....
Omat vanhempani ovat niin kiireisiä ja kaiken vapaa-ajan hoitavat sitten veljeni lapsia :\| En sitten millään viitsisi omiani siihen vielä tuputtaa....
Mieheni vanhemmat ovat eronneet. Äitinsä syö mielialalääkkeitä ja on aika kova ottamaan alkoholimaalia, joten jää pois laskuista.
Mieheni isä taasen voisi ehkäpä hyvinkin hoitaa, mutta asuu suhteellisen kaukana uuden naisystävänsä kanssa ja heillä tuntuu olevan koko ajan jotain "kissan ristiäisiä" ja viikonloppuisin sitten ovat aika hanakasti myös heti olusien kimpussa
Sitten taasen ei oikein muita sukulaisia ole semmoisia joita voisi edes ajatella pyytää katsomaan laspia, että päästäis miehen kanssa kahden joskus jonnekkin..... :snotty:
Nyt on mennyt semmonen 3 vuotta siitä kun viimeksi olimme yhdessä ulkona pariskuntana... yksitellen mennään sitten kavereiden kanssa mutta parisuhde jää hoitamatta, kun ei yhteistä kahden keskistä aikaa ole :snotty:

 

ei täälläkään ole. sukulaiset kaikki asuu tosi kaukana. ystävät katsoisivat mielellään pojan perään kun itsellä on asioita hoidettavana, mutta nekin on päivisin töissä, eikä pääse tulemaan. nyt ens viikollakin on ultra, ja miehen täytyy olla sen aikaa töistä poissa, että pääsen sinne. on se tympiää :\|
olen miettiny että mitenkähän niitä lapsenvahti-ilmoituksia, jotka on esim. kaupan seinällä, uskaltais ottaa vakavasti harkintaan... ei oo vielä ainakaan uskaltanu...

 

\

Eipä noita hoitajia juuri meilläkään ole. Tähän asti lapseni olleet hoidossa vain äitini ja tätinsä luona. Reiluun puoleentoista vuoteen olemme mieheni kanssa saaneet kolme "lapsivapaata yötä".

Meillä ei ole tainnut olla yhtään lapsivapaata yötä samanikäisen kanssa. Tää on ehkä vähän sellanen juttu että miten tärkeäksi sen oman vapaan kokee. Kivahan se olis jos olisi hoitajia lähellä.

Meillä elossa vaan yhdet isovanhemmat, jotka asuu kaukana. Yksi mun kaveri on hoitanut poikaa muutaman kerran ja vastaavasti hänen lapsensa on ollut meillä hoidossa, muttei siis yötä. Yksi kummitäti asuu aika lähellä, mutta on itse niin kiireinen ettei ole kerinnyt. Aina sanoo, että saa tulla ja kysellee milloin tulee, mutta käytännössä on aina jotain omia menoja miltä ei ehdi.

 

Voi eipä meilläkään lähistöllä ketään asu.
Kerran on nuorin ollut pari yötä mummilla ja sekin tapahtui yli 1,5-vuotiaana.

 

mun vanhemmat asuu 700km päässä ja miehen kauempana...
sisko perheineen samalla paikkakunnalla mut niilläkin 2 pientä joten ei hirveesti apuja kehtaa edes pyytää.
ainoa jolta pystynyt hätätapauksissa pyytää lapsenhoitoapua on siskoni anoppi =)

 

Meillä vain äitini. Hänkin kumminkin suhteellisen paljon sidottuna työhönsä jne. Ulkopuolista apua mietitty, mutta en raaski... Ei ole tarvetta mennä mihinkään, mutta välillä on menoja mitkä pitäis hoitaa ilman lasta... Tai ainakin olisi helpompaa mennä yksin...