Muita joilla äiti on alkoholisti?

[lasia särkyvää kaikki]

Äitini on jo juonut jonkun aikaa, mutta vasta tänään onnistuin sanomaan asian suoraan... Itselleni. Äidin kanssa asiasta ei olla puhuttu pitkään aikaan. Joskus teininä huusin hänelle hänen juovan liikaa. Jonkun aikaa meni paremmin, usean vuoden ajan, mutta viime vuosina alamäki on taas alkanut. Suvussamme on yksi "perinteinen" alkoholisti, isäni puolelta, joka oli jo kolmekymppisenä koditomassa spurgu vaiheessa, joten tämä äidin alkoholiongelma tuli jotenkin huomaamatta kuvaan. Tai toki huomasin ongelman, mutta en ymmärtänyt ollenkaan sen laajutta ennen kun vasta ihan lähiviikkoina. Äitini on siis korkeastikoulutettu, arvostetussa asemassa työelämässä ja kaikki hänen elämässään saattaa näyttää ulkopuolisin silmin erittäin hyvältä. Hän hoitaa mielellään lapsenlapsiaan ja hänellä on virkeä sosiaalinen elämä.

Arkisin hän juo 1-1,5 pullollista viiniä, vapaailtoina menee arviolta 2-4. Ennen hän joi pulloista, nykyään kaiken maailman pahvipakkaukset tekevät juomisen helpommaksi ja halvemmaksi, sekä hieman näkymättömämmäksi. Hän käväisee usein baarissa kauppareissun yhteydessä ja yrittää aina selitellä niitä pois, tai jättää kertomatta, jos joku huomaa. Ennen hän oli juomatta jos joku meistä hänen lapsistansa oli siellä lasten kanssa. Nykyään hän juo, vaikka hoitaisi lapsenlapsiaan yksin.

Oman lapsuuteni ajan hänellä ei ollut mitään alkoholismiin viittavia oireita. Erottuaan isästäni niitä alkoi tulla. Se saa minut pelkäämään, että minusta tulisi joku päivä samanlainen Käytän hyvin vähän alkoholia, mutta suojaako se minua tulevaisuudessa? Voiko minullekin puhjeta viiden kympin lähestyessä äitini ongelman kaltaista? Ja mitä nyt teen... En voi antaa lapsiani mummille hoitoon, joten asiasta lienee pakko puhua äidin kanssa. En halua nähdä häntä enää, tissuttelevana ja ärsyttävänä. Toivoisin vain kaiken alkoholin haihtuvan maailmasta pois.

 

[Joni Makkuusäkki]

Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Äitisi ei susta alkoholistia tee. Munkin perheessä alkoholisti, mutta itse en käytä kuin joskus harvoin. Itselleen asian myöntäminen on tärkeää siinä mielessä, että itse voi alkaa ns. parantumaan siitä pahasta olosta minkä läheisen juominen saa aikaan.

 

[ap]

Up

 

[Ristiinkulkija]

Oikeasti tämä ei ole sinun ongelmasi, vaan äitisi. Eikä mikään mitä sinä teet voi vaikuttaa hänen juomiseensa, siihen vaikuttaa vain hänen oma tahtonsa. Ikävä tosiasia.
Ja kyllä, minulla kokemusta tästä monien vuosien ajalta. Lapseni eivät mene mummille hoitoon, koska en voi luottaa hänen raittiiden hetkiensä kestävän. Hetkeksi/ muutamaksi tunniksi voin jättää tarpeeksi isot hänen kanssaan meille, kun tiedän ettei voi juopua meillä (eli ei alkoholia tarjolla eikä kulkuyhteyksiä baareihin ) .

 

[Kutistunut]

Älä nyt kuluta energiaasi murehtimalla koetko joskus äitisi kohtalon!

Oma äitini on alkoholisti enkä minä ainakaan jaksa murehtia tuleeko minusta joskus hänen kaltaisensa. Itse olen aikas perso alkoholille..Mutta en ota läheskään joka päivä, en edes joka viikko. Enkä koe, että minulla olisi mitään ongelmaa alkoholin suhteen. Otan kun otan, ja silloin lapseni on siltä "turvassa"

Omalle lapselleni en tahdo samanlaista lapsuutta kuin itselläni oli!