Kaksi on ja valitettavasti näyttää siltä, että siihen jääkin. Itellä aina ollu sellanen olo, että kolme olis sopiva määrä lapsia, mut nyt, neljän raskaan ja vaikean keskenmenon jälkeen pitänee luopua haaveista. : /
Samoin olisin halunnu edes yhden "hyvän" synnytyksen noiden kahden repimällä, huutamalla ja imukupeilla hoidetun vastapainoksi, mutta ei mulla olis mitään takuita, että kolmannellakaan kerralla mun annettais viimein puskea asennossa, jonka koen hyväksi, eli tod. näk. tulis taas yksi ikävä muisto lisää.
Toisaalta nuo kaksi pirpanaa on nyt ihan loistavassa iässä, eikä elämä enää pyöri (pelkästään) eritteiden ympärillä ja siksikin kaiken alusta alottaminen kieltämättä alkaa jo tuntua aika kaukaselta ajatukselta. Se hiukan loiventaa unelmasta luopumisen haikeutta.