Muita joiden lapsilla ei ole eikä tule ainuttakaan serkkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

-

Vieras
Moni tuntuu pienenä leikkivän paljon serkkujensa kanssa kuin myös minä itse pienenä. Meidän lapsilla ei kuitenkaan tule koskaan olemaan serkkuja.

Kenen kanssa lapset on leikkineet, onko naapurissa paljon lapsiperheitä? vai onko lapsi joutunut olemaan paljon ilman ikäistään seuraa.
 
Ei ole serkkuja enkä tiedä tuleeko. Mieheni sisko on tällä hetkellä vasta 19v joten toivottavasti ei ihan heti ole tekemässä lapsillemme serkkuja... Lapsilla on koulukavereita, tarhakavereita ja kavereita naapurustosta.
 
meidän lapsella ei tuu olemaan serkkuja koska kummallakaan meistä ei oo sisaruksia. Me kuulutaan aktiiviseen seurakuntaan joten siletä löytyy saman ikästä leikkiseuraa. Myös yhdellä kaverilla on lapsi. Mutta jos ei kuuluttais tähän seurakuntaan niin en sitten tiedä mistä niitä kavereita olis. Varmaan jos lapsi on päiväkodissa niin kannattais tutustua muihin vanhempiin siellä ja sitä kautta hankkia leikkiseuraa. Naapurista yks tyttö käy välillä leikkimässä myös meillä vaikka ei ihan saman ikäinen olekaan
 
Meidän lapsilla on serkkuja ainoastaan miehen suvun puolelta, mutta omassa suvussani ei yhtään. Tietysti vähän harmittaa, kun omat sukulaiseni ovat kaikki niin iäkkäitä. Ei ole edes pikkuserkkuja minun suvun puolelta, koska minullakin on vain 2 serkkua, ja heistä ei kyllä taida olla perhettä perustamaan.
 
No jopas on traagista. Ei meidänkään lapsilla ole serkkuja, tuskin tuleekaan kun mulla ei ole sisaruksia ja miehen sinkkusisko ei taida olla vakiintuvaa tyyppiä. Mutta ei ollut mullakaan pienenä. Tai oli kaksikin, mutta ne asui toisella puolella suomea ja oli 10v vanhempia.

Onhan sitä nyt hyvänen aika muitakin kavereita, tarhakaverit, koulukaverit, naapuruston lapset, tuttavien lapset...
 
No... Lapsella on kyllä serkkuja isänsä puolelta, mutta kaikki hänen serkkunsa ovat jo niin paljon vanhempia, että niistä ei todellakaan meidän mukulalle ole seuraa. Vähän surullista. Mutta ollaan molemmat tekemisissä omien serkkujemme kanssa, joilla puolestaan on lapsia (=serkusten lapset on keskenään pikkuserkkuja) ja heillä ikäerot eivät ole suuria. Seuraa toisista on, ja yhteyttä pidetään tiiviisti. Välimatkaa korkeintaan ~200 km.
 
Meidän lapsella ei ole serkkuja eikä mahdollista koskaan tullakaan. En ole koskaan ajatellut tämän haittaavan,itseasiassa melkein hämmästyin kysymystäsi,koska aika vähän olin lapsena omien serkkujeni kanssa tekemisessä jo välimatkojen takiakin.
Omalla lapsellani on seuraa pihapiiristä,perhekerhosta ja omien kavereiden lapsista.
 
Mä sain ekan serkun kun olin 11 tai 12 ja asuivat toisella puolella Suomea. Myöhemmin siihen perheeseen tuli toinenkin lapsi. Muita serkkuja ei ole. Nykyään 11-vuotiaalle pikkusiskolleni heistä on seuraa kesälomilla mummolareissuilla, itse en ole noin vanhana siellä enää viettänyt pitkiä aikoja. Mulla oli kolme vuotta nuorempi pikkuveli leikkikaverina ja naapurustossa oli paljon lapsia, joiden kanssa leikittiin.

Omalla lapsella ei ole serkkuja eikä varmaan pitkään aikaan ole tulossakaan. Mieheni on ainoa lapsi ja pikkusiskoni vasta 11-vuotias, veli 18 mutta ei seurustelekaan vielä. Lisäksi mun sisarukset asuu satojen kilometrien päässä. Asutaan maalla ja viiden kilometrin säteellä on pari lapsiperhettä, joita en hyvin tunne kun ei olla täällä asuttu kauan. Pitäisi koittaa tutustua heihin, jotta lapsella olisi leikkikavereita kunhan vähän kasvaa, nyt vauva on vasta 5kk :) Toiveissa olisi että saatais pienempi sisarus tuolle ainokaiselle parin vuoden sisällä.
 
Mä ymmärään tämän huolen. Mä oon ollu tosi läheinen mun serkkujen kanssa, ja nyt aikuisenakin nähdään paljon. Jotenkin me vaan ymmärretään toisiamme tosi hyvin. Ja oma lapseni ei (todennäköisesti) tule saamaan serkkuja. Suren tätä aina aika ajoin. Mutta elämä on jne. :) Lapsi on päiväkodissa, ja ystäväpiirissä sekä naapurustossa jonkin verran lapsia.
 
Serkkuja on, mutta ei ainoaakaan Suomessa, eivätkä lapset tunne serkkujaan.

Suomessa ei tule serkkuja olemaan, mun veli tuskin ikinä haluaa lapsia.

Ystäviä ja kavereita heillä on paljon. Koulussa ja päiväkodissa on kamuja, pihapiirissä myös. Ja lisäksi on läheinen ystäväperheemme, jonka isä on samasta "kylästä" kotoisin kuin mieheni, ja näitä lapsia kutsutaan serkuiksi vaikka he eivät sitä ihan oikeasti olekaan.
 
Meidän kahdella teinillä ei ole yhtään serkkua. Miehelläni oli ainoastaan yksi veli, joka kuoli lapsettomana. Itselläni on 4 sisarusta, joista miespuoliset tuskin koskaan hankkivat lapsia (ellei jotain ihmettä satu!) ja siskoistani toisella on todettu sellainen sairaus, ettei luultavasti koskaan kykene saamaan lapsia ja toinenkaan ei vuosien yrittämisen jälkeen ole raskaaksi tullut, eikä mitään syytä tähän ole tutkimuksista huolimatta löytynyt.
Harmittaa kovasti, ettei meidän lapsilla ole koskaan ollut ikäisiään serkkuja. (Ja itsekin toivoisin kovasti tulevani tädiksi.)
Kavereita lapsilla on ollut muuten, ovat mm. kerhossa, eskarissa ja koulussa niitä saaneet. Mutta kun itse muistelen omaa lapsuuttani, niin oli jotenkin erilaista ja ihanaa viettää esim. kesälomalla aikaa serkkujen kanssa. Mutta tätä ei omat lapset ole sitten päässeet kokemaan. Pikkuserkkuja on paljonkin, mutta heidänkään kanssa eivät ole oikeastaan lainkaan tekemisissä.
 
Meillä ei tule lapsille olemaan yhtään serkkua, mulla ei ole sisaruksia ja miehen veli ja vaimonsa eivät saaneet lasta edes hoidoilla. Mutta onhan noita muita lapsia maailmassa :)
 
Meillä on kolme lasta ja heillä on ainostaan yksi serkku, enenpää ei tule. Ja tämän yhdinkin serkun näkeminen on vähäistä elämäntilanteiden vuoksi:(
 

Yhteistyössä