Muita "alkutaipaleella" olevia?

Eli siis oma tilanne se että ite oon 25v ja mies 26v. Mulla ennestään kohta 7vuotias lapsi ja miehellä ei lapsia. Marraskuussa 2010 jätettiin ehkäsy pois(kumi) ja raskaaksi en ole tullut.
Viime kuun lopussa käytiin terveyskeskuslääkärillä. Mies kävi siemennesteanalyysissä ja minä papassa, veri- ja pissanäytteen antamassa. Mulla pissa oli puhas ja veressäki kaikki arvot ok. Papaa ja miehen tuloksia ootellaan vielä pari viikkoa ja sitte on puhelinaika lääkärille.

Onko muita jotka vasta näin alussa ns.tutkimuksissa?

Juttuseura ois jees ja ois kiva seurata muita samassa tilanteessa jännäilijöitä =)

 

Heipä hei!

Me ollaan jo hiukan teitä "pidemmällä", mutta koska mitään ei vielä ole tapahtunut niin alkutaipaletta tämä vielä on

Meidän taustaa:
Ollaan kolmekymppinen pariskunta. Minulla on edellisestä suhteesta syntynyt luomulapsi(06). Miehellä taustalla syöpähoidot, joiden vuoksi meidän diagnoosi on azoospermia, eli ei lainkaan siittiöitä. Diagnoosi saatiin alkusyksystä ja oli kyllä aivan mahdottoman kova isku. Tuolla diagnoosillahan ei luomulapsi ole mitenkään mahdollinen. Lapsen yritys aloitettiin kesällä 2010.

Lapsettomuuspolille saatiin ensi käynti mielestäni aika nopeasti, eli alle kahdessa kuukaudessa diagnoosista (meillä oli välissä vielä paikkakunnan vaihdos) ja nyt on ensimmäinen käynti takana.

Reilun viikon päästä mulla on edessä aukiolotutkimus ja se tutkimus sitten määrittää onko meidän hoito inssi vai ivf. Ivf.ään olen jo henkisesti valmistautunut.

Mieheltä otettiin ennen syöpähoitoja talteen spermaa, joka onneksi on hyvänlaatuista. Tätä talletusta nyt sitten lähdemme käyttämään... sitten joskus kun sinne asti päästään. Spermaa on kymmeneen käyttökertaan, joten meillä on vain kymmenen mahdollisuutta.

Tällä hetkellä mieliala on ihan positiivinen. Diagnoosi oli ensin musertava, mutta nyt ainakaan ei tarvitse enää stressta raskautta.

Hoidot ei tällä hetkellä jännitä mitenkään. Oon kai jo jotenkin hyväksynyt sen asian, että meidän lapsi tehdään laboratoriossa

Ja tässä kun lapsiperhearkea kuitenkin elellään niin en tunne itseäni sanan varsinaisessa merkityksessä lapsettomaksi. Oon nyt kuitenkin tän prosessin aikana ollut päivä päivältä kiitollisempi tosta yhdestä lapsesta... Olis todella kauheeta olla tässä tilanteessa, jos olisi täysin lapseton.

 

Hei

Ootteko käyneet siis yksityisellä tutkimuksissa vai ihan kunnallisella?

Meilläki menny suht hyvän ajan sisällä asiat eteenpäin, kuukauden sisään kuitenki tuo eka käynti ja nyt uus aika on 24.päivä. Siellä tulokset sit papasta ja miehen siemenneste.. niitten perusteella sitte katotaan miten eteenpäin. Pelottaa ja kauhistuttaa että mitä jos miehessä se vika..? siittiöitä ku on aika mahoton taikoa lisää jos ei niitä ole :ashamed:

Hieno homma että teillä on kuitenkin olemassa vielä mahdollisuus, huonoista tuloksista huolimatta voin vaan kuvitella miten tuo diagnoosi on vieny jalat alta, toivon niin todella etten joudu kokemaan samaa.
Kaveri just tänään kerto miehensä veljen ja hänen vaimon saaneen plussan testiin keinohedelmöityksen jälkeen taispa vielä olla ihan eka yritys! Eli toivoa on!

Ajattelen niin samanlai tuon etten mielestäni ole lapseton, lapsihan mulla on jo ja todellaki oppinu arvostaan tuota ainokaista(toistaseksi, hope so) aivan eritavalla. Tärkeähän se on aina ollu, tottakai mutta jollaki sanalla tätäki on kuvattava nii mikä se sitte ois jos ei se lapsettomuus.. ?

 

Me ollaan hoidossa julkisella puolella.

Olihan meillä jo hiukan epäilys siitä, että miehen simpoissa on vikaa, kun ei lasta alkanut kuulua ja tosiaan tuo syöpätausta on. Toivottiin kuitenkin parasta ja myös miehen hoitava syöpälääkäri oli sanonut, että todennäköisesti hoidot eivät ole hedelmällisyyteen vaikuttaneet... Toisin kuitenkin nyt on ja näillä mennään.

Minusta ei ainakaan alkutesteissä ole "vikaa" löytynyt, mutta aukkarihan sitten paljon kertoo. Tosin kun jo yksi lapsi on niin ilmeisesti hoidoissa onnistumisprosentti on parempi.

 

Hei. Ajattelin kirjoitella tähän ketjuun, kun on sellanen 'kutina', että jonkinmoinen taival tästä vauvan 'tekemisestä' tulee. Me ollaan niinkin alkutaipaleella, että odottelen AMH testin tuloksia. Jouduin tuohon testiin, kun ultrassa lääkäri huomasi, että mulla ei ole kauheasti munarakkuloita. Mulla oli siis tuulimuna raskaus ja siinä samalla lääkäri huomasi munarakkuloiden vähyyden. Tein tän viikon alussa lääkkeellisen tyhjennyksen. Oltiin tätä raskautta vuosi jo yritetty eikä lapsia ole ennestään. Olen 35 -vuotias, joten aikaa ei ole kauheasti tuhlattavana, varsinkaan jos noita munarakkuloitakaan ei enää paljoakaan kehity.
Vähän tässä jänskättää, että mikä tuo arvo tulee olemaan. Oishan varmaan viisasta käydä muissakin testeissä. Yritetään nyt päästä yli tästä keskenmenosta ekaksi ja sitten pitäs varmaan lääkärin kanssa yhdessä tehdä joku toimintasuunnitelma. Oon jo googlannu yksityisiä klinikoita ja niiden hintoja, eikä meillä taida olla varaa niihin, jos luomusti ei näytä onnistuvan. Mitenköhän helposti ja mitä kautta täällä Helsingissä pääsee julkiselle puolelle testeihin ja hoitoihin? Onko kokemuksia?

 

Jaahas pahoittelut tuulimunasta! Mun käsityksen mukaan Helsingissä jono julkisella puolella lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin on kohtalaisen pitkä. En tosin tiedä asiaa varmasti. Kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen terveyskeskukseen, sieltä sitten ohjataan eteenpäin ja varmaan osaavat jotain noista jonoistakin sanoa.

Yksityisellä puolella hinnat on aika korkeet, etenkin jos joutuu menemään ivf- tai icsi-hoitoon. Meillä edessä on hyvin todennäköisesti ivf, joten ensin ainakin käytetään julkisen puolen hoitokerrat.

Mulla on aukiolotutkimus edessä 14. päivä, jos menkat on silloin ohi... Oon tässä (kerrankin) odotellut menkkoja kuin kuuta nousevaa, että ehtisivät alkaa ja loppua ettei aikaa tarttis siirtää. No kuinka ollakkaan tässä onkin sitten menkat myöhässä jo kolme päivää... ei paljon naurata. Yleensä kun ovat kellon tarkat. Jos meidän diagnoosi ei ois noin totaalisen lohduton niin oisin jo ajat sitten kipittänyt hakemaan raskaustestin

 

Ja tilanne muuuttumaton, eli menkat nyt 5-6 päivää myöhässä. Ei helvata! Tulis nyt sieltä äkkiä, ettei se hemmetin aukiolotutkimus peruuntuis! Muutenkin ihan ihmeellisesti kierto viime aikoina pidentynyt... Keväällä vielä kierto oli 21 päivää ja sitten yhtäkkiä alkoi pidetä niin, että jokainen kierto oli päivän edellistä pidempi ja nyt sitten tää. Mistähän tääkin nyt sitten johtuu... eihän tässä nyt vielä vaihdevuodet voi olla... eihän... oon 30 vee.

 

Moi. Amalia Kuinka pitkä se sun kierto sit nyt on ollu? 21 päivää kuulostaa kauheen lyhyeltä. Ja ajatteles, jos oisitki raskaana!
Mua jännittää, et millon mun seuraavat menkat tulee. Tää lääkkeellinen tyhjennys oli periaatteessa mun normaalien kuukautisten aikaan. Toivottavasti ei mee kierrot ihan metsään, ku mul on ollut ennen tätä tuulimunaraskautta tosi säännölliset eli 28-29 päivää kierto. Saan vasta ens viikolla sen AMH tuloksen, mut ei kai tässä mitään voi muutenkaan tehdä ennenku ekat menkat on tullu. Mul on jotenki valmiiks semmonen luovuttanut olo, mut se varmaan johtuu vaan tästä tilanteesta ja varmaan taas tulee vähän positiivisempi mieli, ku aikaa kuluu.
Miten te muut ootte selviytynyt niinku henkisesti? Onko teillä jotain hyviä psyykkausohjeita? Mä en haluis hurahtaa sellaseks hulluks lapsenhaluujaks, joka ei pysty ajattelemaan eikä nauttimaan mistään muusta.

 

Amalia aika jännä tilanne kyllä että ne menkat just nyt päättää lykätä tuloansa ettet vaan oo ressannu sitä tutkimusta ja ne sen takia ois myöhässä? meinaatko tehä testiä vai joko tilanne muuttunu? toivottavasti pääset sinne tutkimukseen kuitenki!

hei sullekki jaahas :wave:
Pahottelut multakin tuulimunasta.. ei oo mukavia tuommoset, varmasti raskasta ku vuosi jo yritystäki takana ollu. Pöljänä ja tietämättömänä kysyn et mikä tuo AMH on?
Mulla oli tuo "masennuskausi" tuossa alku syksystä, varmaan sataan kertaan miehellekki totesin että ihan sama ko ei enää jaksa.. Aina sitä kuitenki ittensä nosti sieltä suosta ja yritys jatku. Nyt ku menkat alkaa nii osaan sen ottaa jo vastaan ilman katkeria kyyneliä ja kauheaa vitutusta.
Ajan kans kaikki on tuntunu helpommalta ja oppinu ottamaan sen vastaan mitä annetaan.

Kaikista paras "neuvo" oli ku systeri sano että lapsia ei tehä, ne saadaan :heart: Se autto ainaki minua jaksamaan aina uuestaan ja uuestaan

Mulla menosa nyt kp6, ovista ootellessa. Lääkäri kehotti ovista testaan ja se häätyy sitte tehhä mietin vaan että ko kaapista löytyy 5testiä että pärjäänköhän niillä vai tilaisko varalta muutaman lisää? mulla kyllä oireet on aina ollu aika selvät että saisin sen ehkä pongattua nuilla kaapissa olevillaki.. hmm.

 

Hei. AMH on anti mullerian hormone (en tiedä mikä alkuperänen tai suomalainen nimi) eli hormoni, jonka tasosta voi määritellä paljonko munarakkuloita on syntymässä tai voi syntyä, eli munarakkuloiden esiasteita. Tää hormoonitaso laskee iänmyötä ja reippaasti ennen vaihdevuosia. On uusi testi, joten se on vähän niinku suuntaa antava ja ainakin lääkärit voi käyttää tietoa hyväkseen hormooneita määrätessään. Alhainen AMH taso ei yksistään kerro hedelmättömyydestä, mutta hedelmällisyyden laskusta. Saa nyt nähdä, että oliko tuosta kokeesta hyötyä vai joudunko tutkimuksiin ikäni puolesta joka tapauksessa.
Oon mäkin vähän ajatellut asennoitua tähän hommaan vähän noin, että saadaan lapsi, jos saadaan, eikä laiteta harteillemme hirveää painolastia siitä, että tää ois jotenki meidän käsissä. Tulee, jos onni suo. Täytyy keksiä kaikkea muuta kivaa elämään. Kävin kavereiden ja miehen kanssa ulkona lauantaina ja teki tosi hyvää. Join siideriä ja poltin tupakkaa ja nautin elämästä.

 

Jaahas mulla on myös joku hormoonitesti edessä... Heti kun vaan ne menkat ilmaantuu, se testi on tehtävä alkukierrossa.

Mulla tosiaan oli ihan tosi lyhyt kierto. Alussa ajettelinkin, että se olis ollut lapsettomuuden syy. Nyt siis kierto on kokoajan pidentynyt... Tosin kun tässä laskeskelin, niin ei tuo vika kiertokaan ollu kuin 24 päivää. Tämä onkin nyt sitten jo kp30. Siis miten mulla voi olla tällanen tuuri... aina ollut kierto suht koht säännöllinen ja yhtäkkiä näin. Arvatenkin menkat alkaa just niin, etten pääse siihen tutkimukseen. En oo mielestäni mitenkään stressanu mitään.. varsinkaan sitä tutkimusta. Sen tulos on kuitenkin aika sama, koska anyway meillä on tod näk ivf edessä.

Menkkatuntemuksia on ollut jo yli viikon. argh argh.

Tietty mielen pohjalla on ajatus, että jospa oisin raskaana... Mutta se taitas kyllä olla maailman kahdeksas ihme. Mieheltä kun ei siis simppatesteissä löytynyt yhtä ainutta siittiötä, ei elävää eikä kuollutta.
Heh... oonkin miettiny, ett jos ihme olis tapahtunut niin saisin varmaan aika tavalla selitellä miehelle, että en tosiaankaan oo käyny vieraissa...

Tosta hurahtamisesta... Mä olin viime syksynä sellanen hullu vauvantekoon hurahtanut. Se oli ihan kamalaa, vauvakuume oli valtava ja jokainen pikkunenkin muutos olotilassa oli heti muka raskausoire.
Olin ihan sairas kateudesta kun sain kuulla tuttavien vauva- ja raskausuutisia... No oon kyllä hiukan vieläkin kade

Pikkuhiljaa hulluus väheni ja lopullisesti se katosi, kun saatiin toi diagnoosi. Se oli sellanen järkytys, että selvitti pään. Alettiin sitten vaan odottaa näitä hoitoja. Oon myös aika avoimesti kertonut läheisille meidän tilanteesta. Eipähän ainkaan tule enää vauvakyselyitä

 

Moi. Etkö sä voi [/B]Amalia[/B]siirtää vähän sitä tutkimusta vai onko niitä aikoja tosi harvoin? Mäki olin tätä raskautta ennen ajoittain aika obsessoitunut ja kehitin kaikki raskaus oireet joka kierrossa ja välillä tein ihan huvikseen raskaustestejä, koska olin ihan varma, et oon raskaana. Olin myös kateellinen ja katkera kaikille maha pystyssä kulkeville. Tää vaihteli aina riippuen, et mitä muuta mun elämässä oli meneillään. Musta tuntuu hassulta, että sillon vähän yli vuosi sitten, kun jätettiin ehkäisy pois, niin kuvittelin tulevani heti raskaaksi. Nyt oon tosiaan hieman realistisempi ja tajuan , että miten pienestä se onnistunut raskaus on kiinni. Tän keskenmenon jälkeen en oo ollut yhtään niin kateellinen, vaan toivon, että muiden raskaudet onnistuu. Tunnen olevani jotenkin etäällä muista, enkä koe enää muiden onnen olevan poissa itseltäni. Mä luulen, et munki fiilikset taas muuttuu, ku menkat taas lähtee käyntiin ja lääkäri antaa tuomionsa. Oon nyt vielä jotenki turta. Oon kauheesti miettiny sitä, et mitä jos me ei saadakaan lasta, ja oon tullut siihen tulokseen, et kyl me selvitään. Mä oon ajatellut, et en mä tarvitse lasta, vaan haluan lapsen, ja jos en saa niin me keksitään muita kivoja asioita meidän elämään. Mies lupas, et jos näyttää siltä, et lapsi ei helpolla tuu, ni saan kissan. Kaikesta pienestä pitää löytää lohtua.

 

Jaahas aina oppii jotaki uutta nuista lyhenteistäki aika vähän loppujen lopuksi tullu tutustuttua nuihin lyhenteisiin että välillä pitää kyllä kurkata googlesta että tietää mistä puhutaan vissii sitä haluaa piettää vielä nuo hoitomuodot ym muut mysteerinä itelle ku elää vielä siinä toivossa ettei niihin asti tarvi mennä..

Tuo kateellisuus ja katkeruus on kyllä nii tuttua.. Heinäkuussa kaveri tuli raskaaksi(toukokuussa jätti pillerit pois..) ja alussa se kyllä nii kirpas, nyt jo osaa olla ilonen toisen onnesta asiaa saattaa kyllä helpottaa seki että nähään aika harvoin ku asutaan 100kilsan säteellä toisista!

Mulla on persialainen kissa ihana otus, just ku pieni lapsi ko vaatii huomiota ja läheisyyttä. Ja reilun viikon päästä saa kisu kaverin, pieni maatiaiskissa saapuu mejän perheeseen! Kannatan siis kissan hankintaa

Mistähän kummasta Amalia niitten menkkojen myöhästely mahtaa johtua..? mullaki menkat kyllä ollu aina nii kellontarkat et hyppisin jo seinille jos ne ois myöhässä,hui. Nii pystykö sitä aikaa sit siirtään vai meneekö se heti jonnekki hamaan tulevaisuuteen jos et nyt sinne pääse?

 

Mä oon allegrinen kissoille, enkä muutenkaan oo koskaa halunnut lemmikkiä... Yhyy. Mun pitää sitten kai hankkia jukkapalmu, jos ei nämä hoidot onnistu
No onhan tuossa jo tuo yksi lapsi, joten asiat on kuitenkin siinä mielessä hyvin.

Menkat on edelleen poissa ja toivon että poissa pysyisivätkin, että tutkimus saataisiin maanantaina tehtyä. Tokihan tuota aikaa voi siirtää, enkä usko, että kauheen kauas edes aika menisi. Se on hyvä puoli, että kun on päässyt tähän "hoitoputkeen" niin kaikki ajat järjestyy melko nopeasti.

Uskon, että mulla vaan nyt on jostain syystä jäänyt tässä (viime) kierrossa menkat tulematta. Tämä kai on ihan mahdollista. Olihan mulla tuossa viime keväänä yksi sellanenkin kierto, jossa tuli kahdet menkat. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi tehdä ennen maanantaita raskaustestin, jos tilanne ei muutu. Negatiivinenhan se toki on, mutta asia pitää varmistaa, että voi sitten miettiä sen mukaan jatkoa.

Meillä on siis tilanne sellainen, että ollaan hoidossa Keski-Suomessa, mutta itse toimenpiteisiin (inssi, ivf) joudutaan menemään Helsinkiin naistenklinikalle, koska miehen simpat on siellä. Olin varautunut siiihen, että naikkarille joutuu jonottamaan kauan... mutta kuinkas kävikään! Tänään sain soiton naistenklinikalta, jossa pyydettiin lähettämään vanhoja lääkärikertomuksia ja samalla luvattiin antaa eka aika jo ensi tammikuulle! Tuo on sitten ilmeisesti ivf-suunnitteluaika ja siitä sitten varmaan aika pian päästään tosi toimiin. Jee. Jos hyvin käy niin meillä voi jo olla vauva ensi vuonna!
Siis, jos hyvin käy. Totuushan on, ettei näissä hoidoissa kauheen suuret onnistumisprosentit ole. Jotenkin vaan oon ihan luottavainen, että jollain konstilla meille vauva saadaan ja jos ei saada niin ei kai se maailma siihenkään lopu.

 

Hei hyvä, että pääsette noin nopeasti sinne Naistenklinikalle. Peukut pystyyn, et onnistuu!
Mä luulen, et musta tulee sit hullu kissanainen, jos niitä lapsia ei saada. ;D

 

Jaahas muistin tuossa juuri, että kyselit aiemmin Helsingin hoitojonotilannetta. Mulle naikkarin hoitaja sanoi soittaessaan, että jonotilanne on tällä hetkellä hyvä. Eli siis jono ei juuri nyt ole pitkä! Taitaa vaihdella aika paljon, oon kuullu, että jotkut on joutuneet Helsingissä jonottamaan yli puoli vuottakin.

Niin ja Tiny jos teillä sattuu tuo spermatestin tulos olemaan huono, niin yleensä kuitenkin ivf tai inssi voidaan tehdä omilla siittiöillä. Sperma pestään ennen pesua ja siinä valikoidaan parhaat yksilöt. Ja vaikka spermassa ei siittiöitä olisi yhtään niin kiveksistä niitä usein kuitenkin saadaan. Eli hoito YLEENSÄ onnistuu omilla soluilla anyway!

Täällä ollaan edelleen menkattomia.

 

OK. Toivotaan, et lekuri voi laittaa lähetteen ens viikolla, jos tarvetta!
Toivottavasti pääset testiin Amalia!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Niinhän siinä sitten kävi, että kauan odotetut menkat alkoivat tänään. Jipii....NOT.

Soitin klinikalle ja peruin aukkarin. Onneksi saivat tyrkättyä mut johonkin väliin, niin, että aika siirtyi vain viikolla. Maanantaina verikokeisiin selvittämään hormonitasot.

Tästä tämä homma taas nyt etenee.

Hyvät viikonloput!

 

Heippa,
täällä kans yks "alottelija" ilmoittautuu =)

Meillä on siis jo yksi lapsi, 3,5 vuotias - saanut alkunsa luomuna, mutta odotutti kyllä toista vuotta. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä esikoisen syntymän jälkeen, joten lopulta tänä syksynä päätimme aloittaa tutkimukset, ensikäynti oli syyskuun lopussa. Tutkmuksiin lähtiessä toivoin löytyvän jonkin selkeän syyn jota voisi jopa hoitaa. No, ensikäynnin tuloksena todettiin, että miehellä "siemenet hyppii ihan silmille, harvoin näin hyviä näytteitä täällä näkynyt", itsestäni ei ultralla löytynyt vikaa ja muutenkin "hyvältä näyttää". Hormonikokeista ei vielä lääkäri ole omaa analyysiaan antanut, joten saa nähdä mitä niissä - viitearvojen sisällä oli kyllä kaikki. Edelleen elän toiveessa, että jotakin hoidettavaa löytyisi.

Ensiviikolla lääkärille suunnittelemaan jatkoa.

*Toivoa ja jaksamista kaikille

 

Heissan taas
Viikonloput menee aina niin nopeaa ettei koneellakaan kauheasti tuu käytyä..

Mie sanoin miehelle joku aika sitten että jos meille ei vauvaa suoda nii mie haluan koiran ja ehkä toisenki minusta varmaan tulis sitte hullu kissa ja koira-nainen

Amalia no olipa se täti sitte reilu ku päätti tullakki, höh. No onneksi ei kuitenkaan siirtäny aika kovin kauas ja mahtavia uutisia ku pääsette uuden vuoden alottaan hyvissä merkeissä. Aatella että vuoden päästä tähän aikaan saatat olla jo maha pystyssä!
Luin ihan vasta tuosta jutusta että kiveksissä saattaa olla siittiöitä vaikka spermassa niitä ei olekkaan. Se antaa kyllä jonkulaista toivoa jos ois nii huonosti asiat ettei siellä spermassa ketään oliskaan. On nii paljon asioita mitä oo kuullu.. TAAS siis yhtä asiaa viisaampi

Unohin (vissiin?) sanoa että se ens viikon puhelintuntiaika muutettiin ihan "oikeaksi" ajaksi. Laitoin palautetta tk:hon sillon ku ekan kerran soitin sinne ko olivat niiiin tylyjä ym, nii joku terveydenhoitaja soitti sit ja anto vissii "korvaukseksi" oikean ajan meinas että mukavampi naamatusten puhua ja kuulla tulokset, niimpä!

Nii joo ja mietin tuossa että onko siis ivf ja inssi mahollista toteuttaa ihan terveyskeskuksessa? tai siis lähetteenhän ne laittaa varmaan sairaalaan mutta että kunnallisella puolellaki tekeekö ne nuita? onko ne arvokkaita sit? yksityisellähän kuitenki ainaki..

Ja heipat sullekki aamutorkku :wave: Aika samalla viivalla mennään, tosin te jo vähän pitemmällä.

 

Heips! Täällä kans uusi ilmoittautuu.. Oon 27 ja mies 26 ja yritetään ekaa lasta. Vuoden päivät ollaan yritelty ja mitään ei ole tapahtunut. Mulla on tosi epäsäännöllinen kierto ja epäilinkin pco:ta, mutta eipä onneks ollu. Gyne sanoi, että mulla vaan ei noita munasoluja irtoile joka kuukausi, niin siksi ei ole tärpännyt ja samasta syystä kierron pituudet heittelee. Mulle määrättiin nyt clomifen nimistä hormoonia jonka pitäis auttaa niitä munasoluja irtoamaan. Tällä mennään kuulemma puolisen vuotta. Toivotaan parasta!
Ja tsemppiä ja voimia teille kaikille yrityksiin ja tuleviin hoitoihin!

 

Tervetuloa uudet hoitolaiset!!!

Aamutorkku on kieltämättä kurjaa, jos ei mitään syytä lapsettomuudelle löydy. Mutta todennäköisesti jonkun vian löytävät ja varmaankaan se ei iso ole, kun teillä jo yksi yhteinen lapsi on! Ja hoitojahan voidaan antaa, vaikkei varsinaista syytä löytyisikään.

Tiny inssi- ja ivf-hoitoja tehdään myös julkisella puolella. Mutta saatte varmaan terveyskeskuksesta ajan lapsettomuuspolille ja hoidot toteutetaan sitten siellä. Tosin meidän kunnassa hoidot annetaan yksityisellä klinikalla, mutta julkisen lähetteellä ja siis julkisen palvelun hinnalla.
Meille tosin sanottiin, että lahjoitussoluja ei voi saada julkisella puolella... Siitä en siis tiedä, jos sinne joskus joutuu.... Meillähän se voi olla edessä, kun ollaan täysin miehen pakastetun sperman varassa ja sitä siis on kymmeneen käyttökertaan. Täytyy vaan toivoa, ettei sulatus epäonnistu montaa kertaa.

Kävin aamulla verikokeissa (hormonitasot) ja ensi viikolla aukkarin yhteydessä kuulen sitten tulokset. Sitten selviää myös se onko meidän hoito inssi vai ivf.

Iloista viikon alkua kaikille!

 

Hei kaikille! Sain tänään vihdoinkin sen AMH testin tuloksen. Arvo oli 2,2 eli ihan hyvä ja lääkäri sanoi, että voidaan alkaa yrittämään uudestaan heti. Sanoi, että jos en ole ensi vuoden alkupuolella vielä raskaana, niin voin soittaa hänelle ja hän laittaa lähetteen Naistenklinikalle. Mietin, että voikohan se pitää paikkaansa, että keskenmenon jälkeen saattaisi tulla helpommin raskaaksi, koska ei heti laittanut lähetettä...? Mutta nyt on taas vaihteeksi iloinen mieli Vaikka en tulisikaan luomusti raskaaksi, niin asia on saatu alkuun eikä tarvitse mietiskellä, että mitä tehdä.

 

Jaahas upea juttu, että lukema oli hyvä! Oon monestakin paikasta kuullut, etttä keskenmenon jälkeen raskaus alkaisi helpommin. Toivottavasti näin kävisi sullekkin!!!

Mulla taas on tässä tämän viikon ollut jotenkin apea mieliala. Ensinnäkin verikoe meni jotenkin pieleen ja käsitaipeessani on ihan hirvittävä mustelma ja kipeäkin se vielä on, vaikka koe otettiin maanantaina. Lisäksi sormet puutuvat tuosta kädestä, josta koe otettiin. Olisiko voinut osua johonkin hermoon... en tiedä näistä asioista kovin paljoa.

Ja toisekseen iski hirveä ahdistus tästä lapsettomuusasiasta. Oon jotenkin vasta nyt tiedostanut, että meillä on käytännöllisesti katsoen vain kuusi mahdollisuutta (kolme inssiä + kolme ivf.ää). Siis nämä, jotka kela korvaa. Ja sitten, jos niistä ei tärppää niin asia on sillä selvä. Enempiä mahdollisuuksia saada vauvaa ei ole... Tuntuu jotenkin karulta, ollaan kuitenkin vielä melko nuoria.

No eiköhän mieliala tästä taasen parane... Mies on ollut reilun viikon työmatkalla ja se ehkä vetää mielen matalaksi ja tietysti tämä synkeä vuodenaika. Yleensä olen peruspositiivinen ihminen, mutta jotenkin tämä lapsiasia nyt tuntuu taas niin epäreilulta.

Toivotan teille muille voimia!!!

 

Tänään kopsahti postiluukusta kutsu Naistenklinikalle 14.12.!!!!
Jee. Tollon vielä ei hoitoja tehdä, mutta suunnitellaan, joten alkuvuodesta päästään sitten varmaan heti inssiin/ivf.ään!

Olin varautunut siihen, että itse hoitoihin päästään aikasintaan maaliskuussa, eli tämä oli kyllä iloinen yllätys.