Muistuipa mieleen kaverin sanat...

Lueskellessa nuita "hyvin meni" -kommentteja OYS:sta, tuli mieleen, kun kerroin kaverille eka kertaa miten itellä meni. Hänelle tehtiin sektio, ja sanoi, ettei ollut mitään häikkää. Mutta mainitsi myös, että kaikki alateitse synnyttäneet kaverit ovat haukkuneet OYS:in alimpaan h:iin. Miten on, pitääkö paikkansa?

Eli, te, jotka olette saaneet asiallista kohtelua OYS:ssa, miten ootte synnyttäneet? Jos alakautta, nii tikeillä vai ilman, ja menikö muuten "teknisesti ajateltuna" hyvin?

(mulla oli tikit persauksissa, nii eiköhän yks huomautellu, että etkö sinäki vois syödä tuolla muiden kans ettei tarvis huoneeseen eväitä kanniskella... pitihän se sitten "testata", ja tulos oli 2 revennyttä tikkiä...)

 

Oon synnyttäny Oys:ssa -02 kuopuksen. Normaali alatiesynnytys, nopeasti eteni, kaikki meni hyvin, sekä synnytys että toipuminen. Esikoisen synnytin KAKS:ssa (Kajaanissa), myös silloin meni kaikki ok, vaikka persaus olikin ompeleita täynnä Antakaa hyvät ihmiset palautetta hoidostanne, ja käykää kokemuksenne läpi joko synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa/pelkopolilla/psykologilla, jos on jääny traumoja, niin ei tarvi loppuikää niitä vatvoa ja niistä kärsiä. Tsemppiä!

 

Minä synnytin sektiolla ja positiiviset hyvät lämpimät on muistot sairaalasta. Tosin synnytin sektiolla sen takia että pelkäsin henkeni edestä vuorovaikutusta hoitohenkilökunnan kanssa. Ja tarkoitan todella että henkeni ja mielenterveyteni edestä.

 

Olen synnyttänyt eri sairaalassa, mutta olen myös vähän miettinyt tätä asiaa (jos tämä nyt siihen liittyy...).

Eli luulisin, että alatiesynnytyksen jälkeen oletetaan olevan hyvässä kunnossa. Sektiosta "kuuluu" toipua hitaammin, sektiosta ei kuulukaan kävellä heti suihkuun yms. Ja yksinkertaisesti, henkilökunta ei ole vilkaissut potilaan papereita.

Itselläni oli vaikea synnytys. Osastolla oloaika oli myös aika "mielenkiintoinen".

Osastolla en saanut mitään apua ylösnousemiseen tai kävelyyn. Pyörrytti ja hoitajat käski reipastua. Joka kerta kun vauva itki jouduin painamaan napista hoitajan paikalle ja pyytämään apua vauvan nostamisessa. Sain todella tuntea olevani hankala potilas joka vaatii erikoiskohtelua...

Pyysin verikoetta, kolmantena päivänä se otettiin, lukuisten anelujen jälkeen ("no katsotaan nyt sitten"). Hb80 ja pari pussia lisäverta, olo koheni kummasti ja pääsin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen suihkuun (siis kolme päivää synnytyksestä!).

Joku hoitaja kävi kerran sanomassa, että luin juuri synnytystarinasi, ei ihme ettet istu tai kävele :\| . Yksi ihmetteli sitä, että vauva oli ylipäätään alakautta tullut...

 

No just tuota mä tarkoitin...

 

kehuin tuossa jo aiemmin osastoa 13. synnytin lokakuun lopulla menneenä syksynä toisen lapseni. (edellisestä synnytyksestä oli 1v10kk) että oli tuoreessa muistissa. kuulin neuvolassa oys:in tavoista (karvojen ajelu, peräruiske, yms.) ja onneksi kuulin. olisin hämmästynyt niistä kun niitä ei eka synnytyksessä eri sairaalassa tehty. nyt homma ok kun tiesi jotain jo etukäteen sairaalan tavoista.

mun synnytys kesti alle kaks tuntia, sain spinaalin joka oli niin hyvin ajoitettu että vaikutus kesti repeämän ompelun ajankin. kätilö oli tosi kiva ja ammattitaitoinen. vaikka synnytysosastolla oli silloin ruuhkaa, ainakin minulle kätilöllä riitti aikaa juuri sen verran mitä tarvitsin. minut myös katetroitiin spinaalin jälkeen. edes puudutuksen laittaminen, eikä repeämän ompelu sattunut.

kun kävin tutustumassa saliin, siellä sanottiin että kannattaa kirjottaa niitä omia toivomuksia ja pelkoja paperille ja laittaa antaa ne kätilölle virallisten papereiden mukaan niin ei tule väärinkäsityksiä. tai jos joku on niin arka ettei saa suutaan auki synnytyksessä. tai on niin kipeä ettei pysty puhumaan. minulla se toimi, toiveitani noudatettiin.
tosin , minun toiveet ei olleet kummoisia tai mitenkään erikoisia.

toki kaikki synnytykset on erilaisia ja vaikka mitä kirjottas paperille voi olla että kaikki menee lopulta ihan erilailla kuin olis halunnu. eihän sitä ikinä tiedä mitä komplikaatioita voi tulla.


osastolla sain asiallista kohtelua, ei voi valittaa. onneksi hoitajia ehtii tulla ja mennä niiden sairaalapäivien aikana, mutta tietysti siellä ehtii jonkun kanssa olla eri mieltäkin asioista. kannattaa seurailla henkilökuntaa ja bongata sieltä joku jonka kans tulee oikeesti juttuun ja kysyä siltä kaikki asiat mitkä on mielessä.

mun synnytys sattui olemaan helppo ja toivuin tosi nopeasti. enkä aio pyydellä sitä "anteeksi". (ei kannata kenenkään vetää herneitä että taas joku leuhottaa helpolla synnytyksellä). kokemusta siitäkin.

 

\

mun synnytys sattui olemaan helppo ja toivuin tosi nopeasti. enkä aio pyydellä sitä "anteeksi". (ei kannata kenenkään vetää herneitä että taas joku leuhottaa helpolla synnytyksellä). kokemusta siitäkin.

Heh, ei tuo minusta ainakaan siltä kuulostanut. On kiva kuulla hyvistä kokemuksista!

Se, että synnytyksestä oletetaan toipuvan nopeasti tarkoittaa varmaan sitä, että useinmiten niin onkin. Tavallaan aika lohdullistakin, varsinkin näin toista odotellessa... (Vaikkei se omaa kokemusta miksikään muutakaan.)

 

\

Antakaa hyvät ihmiset palautetta hoidostanne, ja käykää kokemuksenne läpi joko synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa/pelkopolilla/psykologilla, jos on jääny traumoja, niin ei tarvi loppuikää niitä vatvoa ja niistä kärsiä. Tsemppiä!

Aina ei kokemuksia käydä läpi, eritoten silloin jos joku henkilökunnasta on tehnyt virheen. Silloin ei kyllä anneta mitään tukea tai ymmärrystä.

Pahimmassa ja vänkyrässä tapauksessa shokkihoitoa sen sijaan, tavoitteena että saadaan toinen niin pois tasapainosta että ei uskalla/voi puhua koko asiasta. Joskus todella törkeissä ja traagisissa tapauksissa sitä apuakaan ei löydy kun onnen kaupalla, muualtakaan...

 

\

Joka kerta kun vauva itki jouduin painamaan napista hoitajan paikalle ja pyytämään apua vauvan nostamisessa. Sain todella tuntea olevani hankala potilas joka vaatii erikoiskohtelua...

Joo, tuota erikoiskohteluahan kannattaa viimeiseen asti kirota ja välttää.
Kaikkienhan on pakko olla tässä Suomalaisessa yhteiskunnassa täysin tasapäisiä. Siis oletetaan että jokaisen p.e.r.s.us repeää samalla tavalla vaivattomasti ja jokainen jaksaa yhtä paljon ja nopeasti siitä huolimatta kuinka paljon vuoti verta ja jokainen nousee ylös sängystä samalla pillin soitolla.
Ei kun vaan kylmään veteen uimataidottomatkin. Siten ihmetellään noita uupuneita äitejä, noita masentuneita ja noita joiden pää ei kestänyt. Vähän voisi antaa erikoiskohtelua tarvitsevalle ja pitää sitä Perus tai ihmis OIKEUTENA.
Onneksi joillakin pelkopoleilla tehdään arvokasta työtä tämän edistämisen eteen. Ettei kaikkien ole pakko olla tietynlaisia ja kestää tietyn paljon siksi "joku" on päättänyt määrätä tietyn normin. Vaikka eihän sitä rajaa (joka antaisi oikeuden" erityiskohteluun") tulee missään vastaan kun lähdetään tasapäistämään kaikki. \|O

 

Onpa kyllä melko kirjavia kokemuksia, tässäpä omani vuodelta 2004. Synnytin siis esikoiseni normaalisti edenneellä alatiesynnytyksellä. Minulle sattui aivan ihanat kätilöt, synnärille mennessä minut ja mieheni otti huostaansa vanhempi kätilö, joka ohjasi ja neuvoi todella ihanasti avautumisvaiheessa - "voisit kokeilla tuota terapiapalloa.." .. "nyt voisit lähteä ammeeseen jos haluat". Hänen vuoronsa aikana sain vielä spinaalipuudutteenkin, jonka keston hän ajoitti juuri passelisti ponnistusvaiheen yli.

Hieman ennen ponnistusvaihetta vaihtui kätilöillä vuoro ja saimme taas mukavan, nuorehkon ja reippaan kätilön - lisäksi siihen tuli vielä toinenkin kätilö auttamaan mun aika erikoisen ponnistusasennon takia Homma toimi, puolen tunnin ponnistamisen jälkeen syntyi iso tyttö vauva, episiotomiaa ei tarvinut tehdä, mutta yksi II-asteen repeämä ommeltiin.

Tuolta synnäriltä on siis tosi hyvät muistot, osastolla (13/II) olikin sitten aika "villi" meininki, oltiin keskellä vilkasta heinäkuuta siellä ja puoli päivää makasin jossakin toimistohuoneessa kun ei ollut vapaata vuodepaikkaa. Sain "omahoitajaksi" todella tympeän naisen, joka oli minulta lupaa kysymättä syöttänyt tyttöä tuttipullosta (ja minä kun luulin että siitä keskustellaan aina erikseen!) ja oli muutenkin käytökseltään törkeä. No, sitä jatkui siihen asti kunnes tyttö sai 1 1/2 vuorokauden iässä yllättäen hengityskatkoksen tämän kyseisen hoitajan sylissä hänen antaessaan tytölle keittosuolatippoja tukkoiseen nenään.. Neiti kiikutettiin teholle tarkkailuun, ja niin kuin napista painamalla tän hoitajankin asenne muuttui meitä kohtaan.

Viiden päivän osastolla olon aikana sain siis loppuajasta jo ihan asiallista kohtelua, ja koko hoitajaporukka tsemppasi mua kovasti imetyksen opettelussa kun sain tyttöni takaisin osastolle - yhtäkkiä mulle löytyikin sen verran aikaa että saatiin opeteltua tissittelyn salat ja päästiin lopulta kotiinkin.


Tämmöisiä kokemuksia meillä!

 

\

Tuolta synnäriltä on siis tosi hyvät muistot, osastolla (13/II) olikin sitten aika "villi" meininki, oltiin keskellä vilkasta heinäkuuta siellä ja puoli päivää makasin jossakin toimistohuoneessa kun ei ollut vapaata vuodepaikkaa. Sain "omahoitajaksi" todella tympeän naisen, joka oli minulta lupaa kysymättä syöttänyt tyttöä tuttipullosta (ja minä kun luulin että siitä keskustellaan aina erikseen!) ja oli muutenkin käytökseltään törkeä. No, sitä jatkui siihen asti kunnes tyttö sai 1 1/2 vuorokauden iässä yllättäen hengityskatkoksen tämän kyseisen hoitajan sylissä hänen antaessaan tytölle keittosuolatippoja tukkoiseen nenään.. Neiti kiikutettiin teholle tarkkailuun, ja niin kuin napista painamalla tän hoitajankin asenne muuttui meitä kohtaan.

tais säikähtää että joutuu syytteeseen kun tyttö joutui tehoklle. ku asenne muuttui.

 

Hyvä pointti, lisäsin esitietolomakkeeseen toimenpiteiden kohdalle, että lupa pitää kysyä jos ei ole niin hengenhätä ettei kertakaikkiaan ehdi.

 

Nosto...

 

minulla 1 ihana synnytys kokemus oys:ssa ja 2 vähemmän ihanaa....sain 1. epiduraalin joka auttoi tosi hyvin. kätilö oli ihanan kannustava ja neuvoi koko ajan ja kuunteli toivomuksia....
2. synnytyksessä mulla meni veet salissa ja hoitaja tuli paikalle ja passitti vessaan. aikani siinä sanoin etten ehdi sielä enää käyä kun 1. synnytyskin oli nopea että lapsi syntyy pyttyyn....ei antanu hoitaja perix joten mentävä oli ja pika pikaa...käskin miehen avux auttaan puhtaat housut joita hoitaja käski vaihtaa kun vaihtoi sillä aikaa sänkyyn puhtaat lakanat...(niin ku synnytys muutenkin olisi "puhasta" touhua) just ehin sitte sänkyyn ja aloin ponnistaan...
3. synnytyksessä kalvot puhkaistiin ja toivoin spinaalia...lääkäri sanoi että lapsella liian heikot sydänäänet ettei voi vielä laittaa....sanoi että ootellaan kun kovenevat....sanoi käyvänsä juomassa kupin kahvia...sanoin ettei nyt voi lähtä kun kohta syntyy....no, ei uskonu vaan paineli kahville....kaikki hoitajat ehti poistua huoneesta kun soitin kelloa että nyt ponnistuttaa....opiskelija tuli...otti asian vakavasti ja neuvoi miten ponnistan....käski soittaa kelloa että kätilö tulee ja kätilö ehti just ottaaan vauvan vastaan!!!!!!!!!!!! :kieh:
kerroin nla:ssa nyt heti ootuksen alussa että ni pelottaa synnytys ja kerroin nuo kokemukset ni oli aivan kauhuissaan että miten on hoitajat käyttäytyneet. 2. synnytyksessä oli ite kätilö yx LUOMU!!!!!!!ylisti niin mun synnytystä ihanaksi kun olin luomuna synnyttäny...tuumas vain että moni äiti siihen pyrkii mutta harva siihen pääsee....heh heh.......kun ois ollu kaulin ni oisin motannu että äidin voinnilla kun ei sitten ole mittää väliä kuhan luomuna vaan on synnyttäny...........otti kyllä niin miestäkin se kätilö päähän!!!!!!!!!!

 

Itsellä 2 synnytystä oysissa ensimmäisestä jäi osittain paskan maku suuhun toinen oli tosi hyvä reissu. Ensimmäinen sujui muuten hyvin mutta pitkän synnytyksen vuoksi kätilöt vaihtui ja tottakai viimeinen kätilö oli tosi #&%£$!*. En olisi halunnut olla sängyssä ei sopinut kätilölle vaan sänkyyn selälleen. Sisätutkimus oli pakko tehdä tosi kivuliaan supistuksen aikana taisin lyödäkkin sitä siinä vaiheessa :ashamed: pyysin puudutuksia mutten niitä sitten saanut ajoissa kun kätilön mielestä ei ollut tarpeen lopuksi en saanut kuin kohdunkaula puudutuksen eikä se mitään tehonnut. Ponnistamaan jouduin selälläni ja kun änkesin itseäni ylös kätilö pukkasi takaisin loppujen lopuksi ärähdin sille ja sain olla puoli istuvassa asennossa niin että mies tuki selästä ja tulihan se poika vihdoin ulos. Toisesta synnytyksestä ei ole yhtään pahaa sanaa olin tosin niin paljon auki sairaalan mennessä ettei puudutuksia taaskaan saanut. Kätilö oli aivan unelma ehdotteli kaikkea mistä olisi apua avautumisessa ja sanoi että jos ei välttämättä sängyssä halua olla niin ei tarvi ponnistusvaiheessa kysyi haluanko kokeilla tandemjakkaraa joka oli mielestäni tosi hyvä jäi oikein positiivinen muisto siitä. Saa nähdä millainen kolmannen synnytys tulee sitten olemaan, toivotaan parasta!