Minulla on pyörinyt mielessä laulu, jota tavataan joskus laulaa kun kuutosluokkalaiset siirtyvät seuraavaan kouluun:
"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. Sulle lausumme nyt näkemiin"
Meillä oli miehen äidin muistolauseena vain lyhyesti: "Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet"