Muisto

Vilkaisin, ja jäin kiinni, silmiisi. Se katse värisytti. Monta muistoa. Tukahdettuja tunteita. Häpeä, petoksesta. Se ei enää saanut tapahtua. Vaikkei siitä kukaan tiennyt.
Hipaisu, kun tarjosit tulta. Hymy.
Mä olin kaukana, menneessä, keskellä kesää. Istuttiin takapihallasi, ilma oli, kesäisen yön lämmin, painostava. Juteltiin, ei aavistustakaan mistä, molemmat tiesimme, mihin ilta päättyisi.
Ilta hidasteli, tunne oli, odottava. Ei siitä puhuttu. Mutta, selvästi se oli tiedossa. Aika mennä nukkumaa, totesit. Kiipesimme yläkertaan, makuuhuoneeseen. Riisuuduin. Katseesi seurasi. Riisuuduit. Hämärässä ruskettunut ihosi oli hunajan värinen. Housuistasi oli jäänyt raja, alavatsan pehmeään nukkaan, toiselta puolelta ruskeaan, toiselta, niin vaaleaan. Maistuit suolalta, elämältä, kesältä. Mä imin sua, kaikilla aisteillani, piti saada kaikki, kerralla. Menetyksen tuska, tieto tulevasta, sai epätoivoiseksi. Tämä jäisi, tähän. Ei olisi enempää.
Kosketin, hivelin, nyppäisin karvoista, raavin, nuolaisin, näykin, puristin, liimauduin kiinni, tunsin, kaiken.

Jatkan, kunhan ehdin. ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.09.2005 klo 16:53 Iida kirjoitti:
Vilkaisin, ja jäin kiinni, silmiisi. Se katse värisytti. Monta muistoa. Tukahdettuja tunteita. Häpeä, petoksesta. Se ei enää saanut tapahtua. Vaikkei siitä kukaan tiennyt.
Hipaisu, kun tarjosit tulta. Hymy.
Mä olin kaukana, menneessä, keskellä kesää. Istuttiin takapihallasi, ilma oli, kesäisen yön lämmin, painostava. Juteltiin, ei aavistustakaan mistä, molemmat tiesimme, mihin ilta päättyisi.
Ilta hidasteli, tunne oli, odottava. Ei siitä puhuttu. Mutta, selvästi se oli tiedossa. Aika mennä nukkumaa, totesit. Kiipesimme yläkertaan, makuuhuoneeseen. Riisuuduin. Katseesi seurasi. Riisuuduit. Hämärässä ruskettunut ihosi oli hunajan värinen. Housuistasi oli jäänyt raja, alavatsan pehmeään nukkaan, toiselta puolelta ruskeaan, toiselta, niin vaaleaan. Maistuit suolalta, elämältä, kesältä. Mä imin sua, kaikilla aisteillani, piti saada kaikki, kerralla. Menetyksen tuska, tieto tulevasta, sai epätoivoiseksi. Tämä jäisi, tähän. Ei olisi enempää.
Kosketin, hivelin, nyppäisin karvoista, raavin, nuolaisin, näykin, puristin, liimauduin kiinni, tunsin, kaiken.

Sä nostit leukaani, katsoit, pyyhit kyyneleeni kädenselkämykselläsi, "hss. ei meillä ole kiirettä". Varovasti työnsit mut sängylle, selälleni, tyynyjen varaan. Värisytti, ilma oli viilennyt, kätesi tuntui kuumalta hivutessaan nilkoista kohti reisiä. Nilkka, polvitaive, hitaasti ylöspäin. Saavuttaessasi reiden alun, käytit molempia käsiäsi, levitit jalkojani, kummarruit, sänkesi raapaisi sisäpintaa, karheana, hengityksesi hiveli, kielesi piirsi viivaa. Liikahdin kärsimättömänä, "ei, rauhallisesti", totesit. Varovasti käänsit minut, ja aloitit hivelyn uudelleen, nilkoista, ylöspäin.
Tiesin, mitä näit. Ujostutti. Teki mieli peittää pakarat käsilläni. Estit, otit käteni kiinni. Toinen kätesi hipaisi pakaran alapoimua, kosketti jalkoväliä, tunsit, miten märkä jo olin. Yritin puristaa pakaroita yhteen, mutta, sormesi vaativat ne erilleen, raotit, tunsin katseesi, mulla ei ollut vaihtoehtoja, olin, sinun, kokonaan. Tutkit rauhassa, jalkovälissäni sykki, sormesi tunkeutivat sisään, hieman vain, liukas sormesi hipaisi klitorista, viivyit siinä, hetken, kiusoitellen. Päinvastoin kuin hetki sitten, tunsin valtavaa halua kohottaa takamustani, tarjosin sitä, nähtäväksi, koskettavaksi, vaadin lisää.
Vaan ei. Irrottauduit, ja käskit mua istumaan. Itse nousit, pystyssä seisova miehuutesi lähellä kasvojani. Tarjosit sitä hyväiltäväksi. Koskin, hivelin, otin kiinni, varresta, ja kevyesti nuolaisin päätä. Kiersin kielelläni kokonaan sen ympäri, lipaisin välillä keskeltä, painoin sen vasten poskeani. Se vastasi, nyökkäämällä. puristin huuleni sen ympärille, kielelläni kiersin, livoin välillä taas keskustaa, kunnes tunsin pienen tipan, makusi, ja sä vetäydyit huoaten pois. "Ei vielä".

Jatkuu taas... ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.09.2005 klo 10:04 Iida kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.09.2005 klo 16:53 Iida kirjoitti:
Vilkaisin, ja jäin kiinni, silmiisi. Se katse värisytti. Monta muistoa. Tukahdettuja tunteita. Häpeä, petoksesta. Se ei enää saanut tapahtua. Vaikkei siitä kukaan tiennyt.
Hipaisu, kun tarjosit tulta. Hymy.
Mä olin kaukana, menneessä, keskellä kesää. Istuttiin takapihallasi, ilma oli, kesäisen yön lämmin, painostava. Juteltiin, ei aavistustakaan mistä, molemmat tiesimme, mihin ilta päättyisi.
Ilta hidasteli, tunne oli, odottava. Ei siitä puhuttu. Mutta, selvästi se oli tiedossa. Aika mennä nukkumaa, totesit. Kiipesimme yläkertaan, makuuhuoneeseen. Riisuuduin. Katseesi seurasi. Riisuuduit. Hämärässä ruskettunut ihosi oli hunajan värinen. Housuistasi oli jäänyt raja, alavatsan pehmeään nukkaan, toiselta puolelta ruskeaan, toiselta, niin vaaleaan. Maistuit suolalta, elämältä, kesältä. Mä imin sua, kaikilla aisteillani, piti saada kaikki, kerralla. Menetyksen tuska, tieto tulevasta, sai epätoivoiseksi. Tämä jäisi, tähän. Ei olisi enempää.
Kosketin, hivelin, nyppäisin karvoista, raavin, nuolaisin, näykin, puristin, liimauduin kiinni, tunsin, kaiken.

Sä nostit leukaani, katsoit, pyyhit kyyneleeni kädenselkämykselläsi, "hss. ei meillä ole kiirettä". Varovasti työnsit mut sängylle, selälleni, tyynyjen varaan. Värisytti, ilma oli viilennyt, kätesi tuntui kuumalta hivutessaan nilkoista kohti reisiä. Nilkka, polvitaive, hitaasti ylöspäin. Saavuttaessasi reiden alun, käytit molempia käsiäsi, levitit jalkojani, kummarruit, sänkesi raapaisi sisäpintaa, karheana, hengityksesi hiveli, kielesi piirsi viivaa. Liikahdin kärsimättömänä, "ei, rauhallisesti", totesit. Varovasti käänsit minut, ja aloitit hivelyn uudelleen, nilkoista, ylöspäin.
Tiesin, mitä näit. Ujostutti. Teki mieli peittää pakarat käsilläni. Estit, otit käteni kiinni. Toinen kätesi hipaisi pakaran alapoimua, kosketti jalkoväliä, tunsit, miten märkä jo olin. Yritin puristaa pakaroita yhteen, mutta, sormesi vaativat ne erilleen, raotit, tunsin katseesi, mulla ei ollut vaihtoehtoja, olin, sinun, kokonaan. Tutkit rauhassa, jalkovälissäni sykki, sormesi tunkeutivat sisään, hieman vain, liukas sormesi hipaisi klitorista, viivyit siinä, hetken, kiusoitellen. Päinvastoin kuin hetki sitten, tunsin valtavaa halua kohottaa takamustani, tarjosin sitä, nähtäväksi, koskettavaksi, vaadin lisää.
Vaan ei. Irrottauduit, ja käskit mua istumaan. Itse nousit, pystyssä seisova miehuutesi lähellä kasvojani. Tarjosit sitä hyväiltäväksi. Koskin, hivelin, otin kiinni, varresta, ja kevyesti nuolaisin päätä. Kiersin kielelläni kokonaan sen ympäri, lipaisin välillä keskeltä, painoin sen vasten poskeani. Se vastasi, nyökkäämällä. puristin huuleni sen ympärille, kielelläni kiersin, livoin välillä taas keskustaa, kunnes tunsin pienen tipan, makusi, ja sä vetäydyit huoaten pois. "Ei vielä".

Katseemme kohtasivat, ujostelematta, suora tuijotus, mikään ei ollut epäselvää. Himo. Puhdas. Tulit kohti, otin kiinni sinusta, maistoin kaulaasi, purin. Sä hivelit rintojani, tarrasit kiinni, puristit. Huulemme, yhdessä, näykimme, maistoimme. Työnsit. Mä vedin. Se, oli, pieni taistelu vallasta, vaikka, kumpikin halusi samaa. Tulit päälle, levitin jalkani, nostin lantiotani, saadakseni nopeammin sisääni, sen, jota halusin, enemmän kuin mitään. Kärsivällisyys, varovaisuus, odottaminen oli ohi. Oli aika, yhteisen liikkeen, sulautumisen. Vartalomme sopivat toisiinsa, täydellisesti. Mä kiedoin jalat ympärillesi. Käteni pakaroillesi. Kätesi olivat allani, pakaroita puristaen, välillämme ei ollut, mitään turhaa. Liike, se hipaisi, syvässä tuntui kutitus, pieni, lepattava, uudestaan, joka työnnön päätteeksi. Ajatukset keskittyivät liikkeeseen, uudestaan, vielä, nautinnon hipaisu, se, voimistui, kerta kerralta, syvempään, sisällä. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei ympäröivää maailmaa, vain me, yhtyneinä, se hipaisi, aina uudestaan, kunnes, räjähdys, pysähdys, hetken tunnistamaton tila, kun kaikki keskittyi yhteen, joka hajosi, pieninä sirpaleina se levisi, koko mahaan, jalkojen sivuja, varpaisiin asti. Täydellinen, Uskomaton mielihyvän tunne. Samalla, vaikka sykin vielä itse, tunsin, kun, jäykistyit, hetkeksi pysähdyit, purkaus, tuntui, sisälläni. Varoen painauduit vielä kerran, toisen, ja, jäit päälleni, kiinni. Sykin yhä ympärilläsi, Täyttymys, oli, täydellinen.
Mä tajusin, missä olin. Baari. Hengitykseni oli nopea, poskeni kai punoittivat. Sä katsoit, kulmiesi alta, kiusoitellen. Mikä paikka jäädä ajattelemaan moista. Toivottavasti kukaan muu ei huomannut. Ei, ne keskustelivat, sä otit osaa, väitit. Minä myös, vastaan, ja siitä se taas alkoi, väittely. Sanoilla koettelimme toisiamme, pieni iva puri, vastaväite näykkäsi, myönnytys hiveli, ja jopa vihastus, kosketti lempeästi. Ulkopuolinen ei arvannut, miten intiimi oli suhteemme, mehän emme koskaan voineet edes sovussa keskustella. Mutta, siellä se oli, Muisto, yöstä, yhteisestä. Sitä ei koskaan voisi kukaan viedä. ei arvata, se, oli, meidän, Muisto.
 
Pilkkuja oli tosiaan paljon. Kannattaa vaikka ääneen itsekseen lukea niin huomaa paremmin mihin tulee pilkku tai piste ja mistä sen voi jättää kokonaan pois. Kappalejakoakaan ei pahemmin tarvitse korjailla, Selkeyttää kyllä kovasti jos laitat kunnolla välin uuteen kappaleeseen.
Tekstisi on todella maalailevaa, eli kuvailevaa. Sopii aiheeseen hyvin ja toimii joskus hyvänä tehokeinona, mutta kannattaa tosiaan lukea aina koko lause pisteeseen asti ja miettiä kuinka paljon erillisiä sanoja kannattaa erottaa pilkulla ilman että tekstin luettavuus kärsii. Tällä tyylillä ei romaania kirjoiteta, mutta tällaista tekstiä lukiessa voi melkein itse tuntea tapahtumat. Kyllä tällaisia mielellään lukee.

-------------------------------------------------------------------------------
Vilkaisin, ja jäin kiinni silmiisi. Se katse värisytti. Monta muistoa. Tukahdettuja tunteita. Häpeä, petoksesta. Se ei enää saanut tapahtua. Vaikkei siitä kukaan tiennyt.
Hipaisu, kun tarjosit tulta. Hymy.

Mä olin kaukana, menneessä, keskellä kesää. Istuttiin takapihallasi. Ilma oli kesäisen yön lämmin, painostava. Juteltiin, ei aavistustakaan mistä. Molemmat tiesimme, mihin ilta päättyisi.
Ilta hidasteli, tunne oli odottava. Ei siitä puhuttu. Mutta selvästi se oli tiedossa. Aika mennä nukkumaa, totesit. Kiipesimme yläkertaan, makuuhuoneeseen. Riisuuduin. Katseesi seurasi. Riisuuduit. Hämärässä ruskettunut ihosi oli hunajan värinen. Housuistasi oli jäänyt raja, alavatsan pehmeään nukkaan, toiselta puolelta ruskeaan, toiselta, niin vaaleaan. Maistuit suolalta, elämältä, kesältä. Mä imin sua, kaikilla aisteillani. Piti saada kaikki, kerralla. Menetyksen tuska, tieto tulevasta, sai epätoivoiseksi. Tämä jäisi tähän. Ei olisi enempää. Kosketin, hivelin, nyppäisin karvoista, raavin, nuolaisin, näykin, puristin, liimauduin kiinni, tunsin kaiken.

Sä nostit leukaani, katsoit, pyyhit kyyneleeni kädenselkämykselläsi, "hss. ei meillä ole kiirettä". Varovasti työnsit mut sängylle, selälleni, tyynyjen varaan. Värisytti, ilma oli viilennyt. Kätesi tuntui kuumalta hivutessaan nilkoista kohti reisiä. Nilkka, polvitaive, hitaasti ylöspäin. Saavuttaessasi reiden alun, käytit molempia käsiäsi, levitit jalkojani, kummarruit, sänkesi raapaisi sisäpintaa, karheana, hengityksesi hiveli, kielesi piirsi viivaa. Liikahdin kärsimättömänä, "ei, rauhallisesti", totesit. Varovasti käänsit minut, ja aloitit hivelyn uudelleen, nilkoista, ylöspäin.

Tiesin, mitä näit. Ujostutti. Teki mieli peittää pakarat käsilläni. Estit, otit käteni kiinni. Toinen kätesi hipaisi pakaran alapoimua, kosketti jalkoväliä, tunsit, miten märkä jo olin. Yritin puristaa pakaroita yhteen, mutta sormesi vaativat ne erilleen, raotit, tunsin katseesi, mulla ei ollut vaihtoehtoja, olin sinun, kokonaan. Tutkit rauhassa. Jalkovälissäni sykki, sormesi tunkeutivat sisään, hieman vain. Liukas sormesi hipaisi klitorista, viivyit siinä, hetken, kiusoitellen. Päinvastoin kuin hetki sitten, tunsin valtavaa halua kohottaa takamustani. Tarjosin sitä, nähtäväksi, koskettavaksi, vaadin lisää. Vaan ei. Irrottauduit, ja käskit mua istumaan. Itse nousit, pystyssä seisova miehuutesi lähellä kasvojani. Tarjosit sitä hyväiltäväksi. Koskin, hivelin, otin kiinni, varresta, ja kevyesti nuolaisin päätä. Kiersin kielelläni kokonaan sen ympäri. Lipaisin välillä keskeltä, painoin sen vasten poskeani. Se vastasi, nyökkäämällä. puristin huuleni sen ympärille, kielelläni kiersin, livoin välillä taas keskustaa, kunnes tunsin pienen tipan, makusi, ja sä vetäydyit huoaten pois. "Ei vielä".

Katseemme kohtasivat, ujostelematta, suora tuijotus. Mikään ei ollut epäselvää. Himo. Puhdas. Tulit kohti, otin kiinni sinusta. Maistoin kaulaasi, purin. Sä hivelit rintojani, tarrasit kiinni, puristit. Huulemme, yhdessä, näykimme, maistoimme. Työnsit. Mä vedin. Se oli pieni taistelu vallasta, vaikka, kumpikin halusi samaa. Tulit päälle, levitin jalkani, nostin lantiotani, saadakseni nopeammin sisääni sen jota halusin, enemmän kuin mitään. Kärsivällisyys, varovaisuus, odottaminen oli ohi. Oli aika, yhteisen liikkeen, sulautumisen. Vartalomme sopivat toisiinsa, täydellisesti. Mä kiedoin jalat ympärillesi, käteni pakaroillesi. Kätesi olivat allani, pakaroita puristaen. Välillämme ei ollut mitään turhaa. Liike, se hipaisi. Syvässä tuntui kutitus, pieni, lepattava, uudestaan, joka työnnön päätteeksi. Ajatukset keskittyivät liikkeeseen. Uudestaan, vielä, nautinnon hipaisu. Se voimistui, kerta kerralta, syvempään, sisällä. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei ympäröivää maailmaa, vain me, yhtyneinä, se hipaisi, aina uudestaan, kunnes, räjähdys, pysähdys, hetken tunnistamaton tila, kun kaikki keskittyi yhteen, joka hajosi. Pieninä sirpaleina se levisi, koko mahaan, jalkojen sivuja, varpaisiin asti. Täydellinen, Uskomaton mielihyvän tunne. Samalla, vaikka sykin vielä itse, tunsin, kun jäykistyit, hetkeksi pysähdyit, purkaus tuntui sisälläni. Varoen painauduit vielä kerran, toisen ja jäit päälleni, kiinni. Sykin yhä ympärilläsi, Täyttymys oli täydellinen.

Mä tajusin missä olin. Baari. Hengitykseni oli nopea, poskeni kai punoittivat. Sä katsoit, kulmiesi alta, kiusoitellen. Mikä paikka jäädä ajattelemaan moista. Toivottavasti kukaan muu ei huomannut. Ei, ne keskustelivat, sä otit osaa, väitit. Minä myös, vastaan, ja siitä se taas alkoi, väittely. Sanoilla koettelimme toisiamme. Pieni iva puri, vastaväite näykkäsi, myönnytys hiveli, ja jopa vihastus, kosketti lempeästi. Ulkopuolinen ei arvannut, miten intiimi oli suhteemme, mehän emme koskaan voineet edes sovussa keskustella. Mutta, siellä se oli, Muisto yöstä yhteisestä. Sitä ei koskaan voisi kukaan viedä. ei arvata, se oli meidän, Muisto.
 
niin no mitä tähän
Kirjoittamisen taitoa, älyä ja intoa viedä tarinaa, mutta liian lyhyet lauseet... töks töks töks... Jos haluat tehdä isomman jutun (mihin sitten vain), tarinan pitää hengittää. Se saa olla välillä kiivas, se saa kohota, mutta sen täytyy myös tasaantua, laantua, vähän niin kuin seksinkin.
 

Yhteistyössä