Vaikka siitä on jo aikaa 17 vuotta, niin aina se vaan säilyy mielessä...
Kesäinen, lämmin päivä, melkein helteinen... tai ainakin minulla oli kuuma, kun lykkäsin rattaita kylänraitilla kukkakauppaa kohti ja valitsin ison kukkapuskan ja ruusukortin miehen isotädille 80-vuotissyntymäpäivien vuoksi.
Rattaissa istui 1v6kk ikäinen poika polleana lippis päässään ja hoki: Äiti kovaa, äiti pian, äiti kovaa... vaatien vauhtia rattaisiin. Pojalla oli kiirus leikkimään kotipihaan, jossa kuormuri odotti hiekkalaatikon vierellä.
Kuormuri sai vielä odottaa, sillä kotiin päästyämme piti vaihtaa hiostuneet vaatteet toisiin ja valmistautua matkaan.
Samassa mies olikin jo kotona, vaihtoi vaatteensa hänkin ja hyppäsimme autoon - kaksiovisen automme takapenkille olikin vaikea saada kuormurin perään haikailevaa pojankoltiaista, koska vatsani (rv38) oli pahasti tiellä yrittäessäni kurkotella pojan istuimen vöitä kiinni.
Perillä isotädillä sitten ensin piti oikoa jo 20 kilometrin matkalla puutuneita jalkoja ja sitten mentiin kahville. Kahvileipää oli sitä sen seitsemää sorttia... vaikka isotäti sanoikin, ettei nyt ole sen kummemmin edes vieraita odottanut.
Hymähti vielä minulle, ettei varsinkaan minua. Minun piti isotädin toiveen mukaan olla laitoksella hakemassa isotädille sitä kaikkein mieluisinta syntymäpäivälahjaa, mitä toivoa saattaa.
Katsahdin kelloon, n. 17.30 ja totesin, että: No vielähän tässä ehtii, kunhan ollaan kahvit juotu.
Tuo sanonta osuikin oikeaan, sillä puoli tuntia siitä eteenpäin, kun istuimme kahvilla pöydässä, jolle oli levitetty pellavaliinat ja kaikki, minusta alkoi tuntua hyvin epämukavalta.
Isotäti kysyikin, jotta siihenkös mie meinaan sen lapsen päästää ja mie sopersin nolona, että En kai sentään... mutta pissit mie taisin lirauttaa alleni.
Isotäti siihen rempseänä naisena iästään huolimatta totesi, että No jos tässä ei lapsia ole ennen päästettykään, niin tokkopa ne lemänvasikoita kummoisempia on, jos hätä iskee ja alkoi siinä samalla opastaa miestäni, jotta sairaalaan tuo äiti on kuskattava tai se poikii tuohon kaffepöydän ääreen.
Niinhän myö siitä lähdettiin, kodin kautta haettiin esikoiselle vähän varavermettä ja pudotettiin esikoinen mummolle ja jatkettiin sairaalaan... ja klo 20.57, juuri kun kätilö tuli kertomaan vuoronvaihdosta ja kotiinlähdöstään ja että yövuorolainen tulisi ihan kohta tervehtimään, niin pieni tyttö, 3320g ja 47cm tulla putkahti maailmaan rääkäisten niin, että kätilökin tuumas, jotta oopperalaulajatarko se sieltä tuli. :heart:
Ja isotäti oli niin mielissään, kun tyttö ehti samalle syntymäpäivälle hänen kanssaan - oli kuulemma paras lahja, mitä saada voi.
Muutama vuosi ehdittiin sitten isotädin ja pikku-neidin synttäreitä yhdessä juhlistella, kunnes isotäti lähti jonnekin tuonpuoleiseen... mutta jos siellä tuonpuoleisessa jotain elämää on, niin varmasti isotätikin sieltä tänään (tai siis nyt jo eilen, 13.6.) pienen tuulenvireen mukana lähetti terveisiä ja onnitteluita nyt jo 17-vuotiaalle pikkuneidille, josta ei kyllä ainakaan vielä ole oopperalaulajatarta kasvatettu, mutta muuten kyllä ainakin hyvät puhelahjat omaava nuori neitonen.
Kesäinen, lämmin päivä, melkein helteinen... tai ainakin minulla oli kuuma, kun lykkäsin rattaita kylänraitilla kukkakauppaa kohti ja valitsin ison kukkapuskan ja ruusukortin miehen isotädille 80-vuotissyntymäpäivien vuoksi.
Rattaissa istui 1v6kk ikäinen poika polleana lippis päässään ja hoki: Äiti kovaa, äiti pian, äiti kovaa... vaatien vauhtia rattaisiin. Pojalla oli kiirus leikkimään kotipihaan, jossa kuormuri odotti hiekkalaatikon vierellä.
Kuormuri sai vielä odottaa, sillä kotiin päästyämme piti vaihtaa hiostuneet vaatteet toisiin ja valmistautua matkaan.
Samassa mies olikin jo kotona, vaihtoi vaatteensa hänkin ja hyppäsimme autoon - kaksiovisen automme takapenkille olikin vaikea saada kuormurin perään haikailevaa pojankoltiaista, koska vatsani (rv38) oli pahasti tiellä yrittäessäni kurkotella pojan istuimen vöitä kiinni.
Perillä isotädillä sitten ensin piti oikoa jo 20 kilometrin matkalla puutuneita jalkoja ja sitten mentiin kahville. Kahvileipää oli sitä sen seitsemää sorttia... vaikka isotäti sanoikin, ettei nyt ole sen kummemmin edes vieraita odottanut.
Hymähti vielä minulle, ettei varsinkaan minua. Minun piti isotädin toiveen mukaan olla laitoksella hakemassa isotädille sitä kaikkein mieluisinta syntymäpäivälahjaa, mitä toivoa saattaa.
Katsahdin kelloon, n. 17.30 ja totesin, että: No vielähän tässä ehtii, kunhan ollaan kahvit juotu.
Tuo sanonta osuikin oikeaan, sillä puoli tuntia siitä eteenpäin, kun istuimme kahvilla pöydässä, jolle oli levitetty pellavaliinat ja kaikki, minusta alkoi tuntua hyvin epämukavalta.
Isotäti kysyikin, jotta siihenkös mie meinaan sen lapsen päästää ja mie sopersin nolona, että En kai sentään... mutta pissit mie taisin lirauttaa alleni.
Isotäti siihen rempseänä naisena iästään huolimatta totesi, että No jos tässä ei lapsia ole ennen päästettykään, niin tokkopa ne lemänvasikoita kummoisempia on, jos hätä iskee ja alkoi siinä samalla opastaa miestäni, jotta sairaalaan tuo äiti on kuskattava tai se poikii tuohon kaffepöydän ääreen.
Niinhän myö siitä lähdettiin, kodin kautta haettiin esikoiselle vähän varavermettä ja pudotettiin esikoinen mummolle ja jatkettiin sairaalaan... ja klo 20.57, juuri kun kätilö tuli kertomaan vuoronvaihdosta ja kotiinlähdöstään ja että yövuorolainen tulisi ihan kohta tervehtimään, niin pieni tyttö, 3320g ja 47cm tulla putkahti maailmaan rääkäisten niin, että kätilökin tuumas, jotta oopperalaulajatarko se sieltä tuli. :heart:
Ja isotäti oli niin mielissään, kun tyttö ehti samalle syntymäpäivälle hänen kanssaan - oli kuulemma paras lahja, mitä saada voi.
Muutama vuosi ehdittiin sitten isotädin ja pikku-neidin synttäreitä yhdessä juhlistella, kunnes isotäti lähti jonnekin tuonpuoleiseen... mutta jos siellä tuonpuoleisessa jotain elämää on, niin varmasti isotätikin sieltä tänään (tai siis nyt jo eilen, 13.6.) pienen tuulenvireen mukana lähetti terveisiä ja onnitteluita nyt jo 17-vuotiaalle pikkuneidille, josta ei kyllä ainakaan vielä ole oopperalaulajatarta kasvatettu, mutta muuten kyllä ainakin hyvät puhelahjat omaava nuori neitonen.
