muisteleppa kun sinä aloitit koulun

Minä en kuulemma halunnut, että äiti saattaa kouluun. Äiti-parka joutui hiipimään mun takanani vahtimassa... Jossain vaiheessa menin jonnekin tutulle iltapäiväksi. Lisäksi muistan että ehkä kakkosen aikaan äiti vihdoin meni töihin ja minä sain olla kotona ihan yksin, se oli juhlaa. Kirjastosta kirjoja mukaan ja keittiönlattialle lukemaan.

Muistan olleeni katkera, kun en päässyt päiväkotiin (jossa olisi ollut kaikkea ihanaa ja rutosti leikkikavereita). Äiti kun oli piru vie kotona...

 

Eka luokalla äiti vei kouluun ja meni sit vasta töihin. Pappani haki minut mummolaan koulun jälkeen. Tokaluokalla lähdin yksin kouluun ja tulin yksin koulusta kotiin. Seurana oli dalmis ja joskus joku kaveri tuli koulusta leikkimään tai minä heille. Matkaa oli kouluun 2,5km jonka kuljin pyörällä, jalan tai potkurilla.

 

Mummu ja pappa asui naapurissa. Mummu tuli herättämään minut aamulla ja oli tehnyt puuroa. Siitä mummulta sitten lähdin kouluun, pappa usein saattoi, koska se oli hauskaa. Välillä menin yksin.

Iltapäivällä yleensä söin mummulla, mutta olin kyllä yksinkin kotona ja luvan kanssa sain mennä kaverillekin tien toiselle puolelle. Tie tosin ei ollut mikään pikkutie, mutta hyvin sen ylityskin aina sujui.

 

Lähdin alussa yksin kouluun, siskoilla alkoi usein aikasemmin koulu. Aluksi myös tulin tyhjään kotiin mutta myöhemmin koulun lähelle perustettiin iltap.kerho jossa viihdyin hyvin. Ei tarttenu yksin olla kotona.Jossain vaiheessa rupesin kulkemaan kouluun kaverin kanssa. En selvästi ollut yksin viihtyvää tyyppiä.

 

äiti ja isä oli töissä, 2 pikkuveljä oli hoidossa. koulun jälkeen menin kirjastoon, leikkipuistoihin, kavereille (jolla olin eniten niin hän oli yksin kotona) ja muistan miten onneton olin, kun joillakin kavereilla oli kotiäiti kotona. yksin en kotona uskaltanut olla, siellä oli liian hiljaista ja pelotti, että joku tulee (kerran joku huoltomies oli käynyt yleisavaimilla).

 

Yksin lähdin, yksin tulin (tosin koulukyydillä). Olin aamua iltaa monta tuntia yksin kotona ja pelotti aivan kamalasti. Ovet meillä oli aina auki ja mä istuin uunin päällä nurkassa kun mua pelotti. Aamulla ei ollu kukaan aamupuuroa laittamassa. Kellosta osasin katsoa, milloin se on 8 ja piti lähteä tienvarteen oottamaan. MAtkaa oli ekalle reilu 10 km, tokalle jo puolet pitemmästi. MAtkoihin meni tunti aamulla ja illalla kun auto kiersi kaikki peräkylän pikkutiet.

 

Kouluun oli n. 50m.Yksin läksin kouluun ja illtapäivät olin yksin kunnes vanhemmat tulivat töistä. 6v. kuljin yksin hoitoon.Joka oli parin kilsan päässä.

 

ennen koulua olin pph:lla hoidossa pikkuveljeni kanssa ja ekan luokan olin aamu- ja iltapäivät siellä, vaikka en olisi halunnut. Inhosin koko hoitajaa ja olin ikionnellinen kun tokalla sain olla kotona. (hoitaja pelotteli mua ennen koulun alkua ihan olemattomilla asioilla, mitä sitten kauhulla odotin koulussa)

Meidän lähellä oli avoin päiväkoti, jossa ekaluokkalaiset viettivät iltapäiviään ja tietääkseni sama paikka on pystyssä vieläkin. Pikkuveljeni kävi sitten siellä. Ja mua ketutti, kun olin joutunut sille inhottavalle hoitotädille

 

Kuljin edes takas yksin noin pari kilsaa per suunta ja pärjäsin seitsemään asti yksin himas... ei vaan nykyään pärjätä

 

Isä oli aamulla ku meni aina 9 töihin. Iltapäivät oltiin veljen kanssa. Äidille soitettiin aina töihin, kotiin tultua, ja anna olla jos et soittanu tiettyyn aikaan mennessä, kyllä tiesi taas soitella.