Muistatteko kun koulussa aina liikkatunnilla tehtiin "huutopuolet"?

[vieras]

Mun mielestä arpapeli ois kaikkein paras. Kaikkien nimet vaan hattuun ja vuoron perään nostetaan sieltä nimet.

Tai sitten vanhanaikainen rivinmuodostus (pituus-, aakkos-, tms järjestykseen) ja jako kahteen 1-2-1-2...jne... muodostuu ykkös ja kakkosjoukkue.

 

[moi]

Mun mielestä arpapeli ois kaikkein paras. Kaikkien nimet vaan hattuun ja vuoron perään nostetaan sieltä nimet.

Tai sitten vanhanaikainen rivinmuodostus (pituus-, aakkos-, tms järjestykseen) ja jako kahteen 1-2-1-2...jne... muodostuu ykkös ja kakkosjoukkue.

Minusta se, että juostaan alkuun esim. viivoja ja puhallan pilliin että muodostakaa jono NYT! ja siitä sitten jako on ollut ok..

T. nykyisin valkku

 

[vieras]

Mun mielestäni taas jatkuvalle osallistumiselle joukkuepeleihin (meillä liikuntatunnit aikanaan olivat lähes pelkästään näitä) pitäisi olla jokin vaihtoehto. Itse olin koulukiusattu, enkä tuntenut minkäänlaista iloa yrittäessäni pelata kiusaajieni joukossa. Piti vain yrittää näyttää opettajan silmissä siltä, että koitan osallistua. Joukkueisiin jako oli aina yhtä raastavaa, olin viimeisenä lähes poikkeuksetta. Istuin vaihtopenkillä aina kun mahdollista, koskaan ei minulle syötetty, kannustettu... olin kuin näkymätön muille. Yksi kaveri minulla luokallani oli ja joskus opettaja lupasi että saimme ryhmäliikunnnan sijasta käydä hiihtämässä tai uimassa, silloin pystyin nauttimaan liikunnasta.

 

[ap]

Mun mielestäni taas jatkuvalle osallistumiselle joukkuepeleihin (meillä liikuntatunnit aikanaan olivat lähes pelkästään näitä) pitäisi olla jokin vaihtoehto. Itse olin koulukiusattu, enkä tuntenut minkäänlaista iloa yrittäessäni pelata kiusaajieni joukossa. Piti vain yrittää näyttää opettajan silmissä siltä, että koitan osallistua. Joukkueisiin jako oli aina yhtä raastavaa, olin viimeisenä lähes poikkeuksetta. Istuin vaihtopenkillä aina kun mahdollista, koskaan ei minulle syötetty, kannustettu... olin kuin näkymätön muille. Yksi kaveri minulla luokallani oli ja joskus opettaja lupasi että saimme ryhmäliikunnnan sijasta käydä hiihtämässä tai uimassa, silloin pystyin nauttimaan liikunnasta.

Voi itku, mitä olet joutunut kokemaan. Sais ne kiusaajat mennä kyllä itteensä, että ottaa päähän!

 

[HUH]

Eihän tuota voi olla muistamatta. Olin aina viimeisimpiä, jotka valittiin. Usein viimeinen. Yksi kerta on jäänyt mieleen erityisesti. Mua ei meinattu huolia kumpaankaan joukkueeseen, ja työnnettiin vuoron perään (siis oikein käsillä ) puolelta toiselle. (Sijais )opettaja seisoi vieressä ja seurasi tilannetta, mutta ei sanonut mitään.

Olin ujo ja hiljainen, eikä minusta kai pidetty siksi. Liikunnallinen kuitenkin olin, hiihdin ja ratsastin aktiivisesti. Ihana muisto... Toivottavasti tuo kauhea tapa ei ole enää yleinen!

 

[voi huokaus!]

Ahdistaa jo lukeminenkin niin että pomppasin ekojen viestien jälkene jo kirjoittamaan. Olin aina toisiksiviimeinen. Viimeinen oli "luokan lihava tyttö". Minä olin arka ja ujo, enkä joukkuepeleissä siksi pärjännyt.

Huoh!! Lukiossa en ottanutkaan ollenkaan liikuntaa, kun oli mahdollisuus olla ottamatta.

Minusta tuli liikunnallinen joskun ehkä 22-vuotiaana. Ujouskin on karissut, mutta kamalat muistot jäi. Olen 32v ja muistan edelleen joitakin yläasteaikojen valintatilaisuuksia. Ihan turhaa tommonen!!!