Kyllä. Olin 16-vuotias, muutama kk päälle. Tapahtui peruskoulun päättäjäispäivänä. Suudelman antaja oli 24-vuotias überrenttu (asianhaara, jota en tiennyt tuolloin).
Koulun päättymistä juhlimme rannalla. Naapurin pojan piti tulla hakemaan mua moottoriveneellään ja meidän piti yhdessä mennä sinne rantsuun. Kaikki luulivat meitä pariksi, koska hän oli vihjaillut jatkuvasti siihen suuntaan, vaikka todellisuudessa meidän välillämme ei ollut mitään. Sitä en tiennyt silloin, mutta ko. poika oli ja on omaan sukupuoleensa päin kallellaan. Poika ei tullut, lähdin maantietä pitkin fillarilla paikan päälle.
Matkaa oli toistakymmentä kilometriä. Jäin odottamaan kavereit, koska en osannut perille. Auto pysähtyi keskelle tietä ja ikkuna avautui. Jätkä autosta huikkasi minun olevan maailman kaunein tyttö ja pyysi kyytiin. En lähtenyt, vaan sanoin odottavani kavereita. Kaverit tulivat, yksi heistä kävellen. Lainasin sitten kävelijälle pyörääni ja menin auton kyytiin.
Pääsimme rannalle asti. Sitten suutelimme. Äijä olisi tahtonut mennä huomattavasti pidemmälle, mutta minun suunnitelmiini ei moinen sopinut lainkaan. Juhlat olivat tylsät. Aamuyöstä häiskä heitti minut ja pyöräni kotiin. Autossa hän tunnusti olleensa kourallisen verran kertoja lusimassa. Oli aika kireä ilmapiiri autossa.
Iltapäivällä seuraavana aamuna kaveri soitti minulle ja pyysi luokseen, hän kertoi itkeneensä, sillä ensisuudelmani antaja oli mm. pahoinpidellyt ottoperheensä pahoin ja ollut useita kertoja linnassa. En enää tavannut ko. tyyppiä, mitä nyt juhannuksena satuin näkemään hänen autonsa ja hieman piilottelin, ettei hän minua huomaisi. Joskus joulun alla samana vuonna hänet murhattiin. Se oli todella kumma tunne, porukat istuttivat minut olkkariin ja kertoivat asiasta. Pienessä "kaupungissa" kaikki tunsivat toisensa.