Muistatko, mikä oli ensimmäinen kommenttisi lapsesi syntymän jälkeen?

ekasta ajattelin "synnytinko mä oikeasti"
toisesta "miksei se huuda"
kolmannesta en sanonut mitään,kattelin vaan...

 

Ekasta sanoin, että "vihdoin se on ohi!" (Johon kätilö vastasi, että ei kun nyt se vasta alkaa. )
Toisesta sanoin sellaisella hyvin epäuskoisella ja hämmentyneellä äänellä, että "POIKA???" Olin ollut ihan varma tytöstä, mutta pettynyt en ollut ollenkaan. <3

 

Isin poika.

Eipäs ollutkaan, ekat sanat synnytyksen jälkeen olikin miehelle suunnatut "paljonko kello on." Olin kovin huolissani ettei kätilöt tajua kattoa kelloa eikä kukaan tiedä mihin aikaan poika synty Sitten kun sain pojan syliin niin sanoin että isin poika

 

Ekasta en kyllä muista ollenkaan. Tokasta "Onpa se pieni" ja olikin, 2495

 

Heippa! Ei mitään hätää muru! Ekalleni taisin tokaista, kuinka paljon häntä on odotettu.

 

Onko se terve ? Tosin ei mitään erityistä epäilystä ollut, mutta tuli vaan ekana =) Sukupuolik oli jo tiedossa etukäteen, niin ei tarvinnut sitä kysyä. Detaljina vielä, että kysyin nimen omaan onko SE terve, vaikka muuten en ikinä puhu ihmisistä se =)

 

Ekasta hoin vaan poika, poika, poika (vaikka tiesin kyllä että poika on tulossa) ponnistus oli niin kamala että se oli niin helpotuskun oli ohi ettei muuta irronnut vissiin.

Tokasta (hätäsektio) kun heräsin nukutuksesta muistan sanoneeni että paljonko kello on, miten vauva..?

 

1) Tunnustetaanko se isyys nyt tässä heti?
2) Kumpi tuli?
3) Ompas sillä vaimea huuto, eihän tuota ees kuule.

 

Se on tallentuneena videolle, tosin muistaisin muutenkin. "Onkse poika" oli eka kommenttini- poikaa oli lääkäri ultrassa arvellut. Ja poikahan se, eli oikein oli lääkäri nähnyt. =)

 

1. kauhia ku pieni (syntyi keskosena)
2. miksi se ei sano mitään? (syöksysynnytys ja lapsi oli hetken ihan vain hiljaa)
3. Äitin pieni kulta.
4. voi kulta pieni, voi rakas kultapieni

=D

 

En pystynyt sanomaan mitään olin niin järkyttynyt koko hommasta kun kaikki kävi niin äkkiä. Mies sanoi kulta sil oli viis sormea ja varvasta muistan et mietin vihaisena toivottavasti niit on kymmenen!!!

 

Minä: Miksi se ei itke?
Heti perään isä: Nyt se pissaa sun jalalle!

(Poika oli ihan kunnossa, oli vaan ilmeisen hämmentynyt syntymästä kun ei aluksi sanonut mitään.)

 

Vauvakirjaa äsken täyttelin, ja piti ihan tosissaan muistilokeroita kaivella ennen kuin tuli mieleen.

"On sillä tukkaa!"

Mies kun oli kovasti ollut huolissaan, että mitä jos hänen poikansa onkin kalju...

"Montako varvasta"

 

Ekasta: Onkse hengis?! (sektio)
Tokasta: No sepäs tuli muikkuna! (6min ponnistus)

 

Ekasta taisin kysyä että "hengittääkö se? miksi se ei itke?"

Tokasta taas ennen kuin oli ulkona ja sanoivat mustan tukan näkyvän sanoin että "eikä! onko sillä oikeasti tukkaa? Tummaa tukkaa?" ja kun oli ulkona en muista.. Järkytyin niin paljon siitä napanuoran pyörittämisestä pois kaulan ympäriltä ja lapsiveden putsauksesta rööreistä Énsimmäinen mitä muistan sanoneeni on että "eikö isä voisi ottaa vauvan nyt?" kun työnsivät käärön rinnalleni, painoivat vatsaa kipeästi ja käskiät ponnistaa... Ei oikein onnistunut kun keskityin siinä sumussa pitämään vauvasta kiinni... Sittenhän sitä verta tulikin jo niin paljon että vauva annettiin sinne isälleen ja mut vietiin leikkuriin. Siellä herätessäni taas ensimmäiseksi lirkuttelin puolihorteissani pojalleni, luulin olevani olohuoneessa ja kuulin miten poika tepsuttaa ympäriinsä. Nolotti vähän kun tajusin olevani haarat levällään siinä ja lääkäri on ties miten kauan kuunnellut kun höpötän itsekseni

 

Hätäsektion jälkeen heti nukutuksesta herättyäni ainoa mitä sain tokkurassa sanottua oli vain "vauvat" ja saman tien kerrottiin että molemmat ovat hengissä ja kunnossa. Valtavin helpotuksen tunne koskaan.

 

"Ompa se puhdas!" Lapsi oli kuin kylvystä tullut: ei ollut kinaa eikä vertakaan. Elokuvissa ja telkkarissa näkee aina sellasia vastasyntyneitä ja niille aina naureskellut, että ompa aito

 

Kahden pojan jälkeen kun syntyi tyttö, tokasin vain miehelle että "siinä on sulle SE tyttö"!

 

mä en tainnu sanoa mitään.. itkin vaan ja nauroin samaan aikaan. olin niin hämmentyny, helpottunu ja iloinen pikkuisesta <3 taisin mä sitten jossain vaiheessa tokaista että "kuinka joku voi olla noin pieni ja kaunis!" ja sit mä jo ihmettelinki kuinka pienellä on isänsä kulmakarvat kätilökin tätä naureskeli ja tuli myös kommentoimaan siihen viereen, että "kyllä. on muuten ihan isänsä kulmakarvat!". lapsella siis oli ihan syntyessään tummat kulmakarvat niinkun mullakin jo heti vauvana. mutta näin myöhemmin oon kyl tullu siihen tulokseen, että ne on kyllä samanlaiset kulmakarvat kun mulla

 

[QUOTE="eka";25994078]"Ompa se puhdas!" Lapsi oli kuin kylvystä tullut: ei ollut kinaa eikä vertakaan. Elokuvissa ja telkkarissa näkee aina sellasia vastasyntyneitä ja niille aina naureskellut, että ompa aito [/QUOTE]

Meiän vitonen kun syntyi, niin oli myös niin puhdas ja hienoihoinen, että ekan kylvyn sai vasta kotona!

 

Mä onnistuin!

 

Esikoisesta nukutuksesta herättyäni kysyin, kumpi tuli ja onko elossa. Kuopuksesta ei mitään hajua mitä oon sanonut, oli aika tunteikas hetki saada verhon takaa syliin.

 

1."moi"
2."moi"

En oo kauheen supliikki-ihme noiden synnytysten jälkeen :ashamed:

 

Noin pieni.
Kätilö naureskeli, ettei tää nyt mikään ihan pieni ole. (54cm, 3690g)

 

!Miten se on noin pieni" (2270g, 47cm)