Muistaako teidän kummit vielä teitä näin aikuusiällä?

Scarlett O Harava

Tunnettu jäsen
17.08.2004
61 304
187
63
Eli siis vaikka olette päässeet jo ripille ja ootte aikuusia niin muistaako teidän kummit teitä synttäripäivänä ja jouluna?

Mä oon päässy ripille vuonna -94 ja edelleen mun kummit muistaa lahjalla. Lahja tosin ollu jo monta vuotta rahalahja, mutta kortti tulee aina lisäksi. Omia lapsenlapsia mun kummeilla ei oo joten varsinki kummitäti pitää tärkiänä muistaa myös mun likkaa. Mä oon joskus teininä saanu kummitädiltä jonku nuorille tarkootetun rukouskirjan jota ei oo kyllä tullu luettua, mutta en mä sitä pysty poiskaa laittamaan. Talles se kirja on edelleen.

Mä laitan todella harvoolle joulukortin, mutta mun kummit on yks niistä jotka kortin saa.
 
Toinen kummitäti on muistanut tähän asti, täytin kesällä 30. :D Sain kylläkin syntymäpäivänä niin ihanan lahjan (korun josta olen haaveillut pitkään )että siitä on iloa mulle loppuelämäni ajaksi, joten nyt ei ole tulossa paketteja sieltäkään enää.

Vien kummitädille aina jouluksi joulukukan ja jotain pientä kivaa, hän on minulle tärkeä ihminen.
 
Minulla on kaksi kummia, ja toinen lähettää joka syntymäpäiväksi kortin ja pienen setelin, jolla pyytää ostamaan itselleni kukkia tai vaikka paketin lempikahvia, ja niin joka synttäreillä teenkin. Yleensä ostan liljoja. Jouluna hän lähettää kortin.

Toinen kummi muistaa kortilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Itse laitan molemmille kortit jouluisin ja toisen kanssa jutellaan sähköpostitse silloin tällöin.

Miehen kummit laittaa miehelle lahjan joka joulu, joka on yleensä koko perheelle. Kuten uunivuoka Pentikiltä tai muuta mukavaa. Ei kyllä tarvitsisi.
 
Eipä ole kummeista kuulunut 11v mitään. Sillon kun pääsin ripille, niin paikalle ihme kyllä saapuivat. Sitä ennen en ollut moneen, moneen vuoteen ollut missään tekemisissä heidän kanssaan. Eikä oikein heistä ole lapsuusajalta mitään muistoja, joten tyhjää on ollut heidän osalta.

Lähetin jopa heille minun ja nyk. ex:n vihkikuvan (v. 2008), kun naimisiin mentiin, mutta sillonkaan eivät sitten vaivaantuneet mitään yhteyttä ottamaan, joten heille en minkäänlaista arvoa aseta.
 
Kummini ovat kuolleet kauan aikaa sitten, viimeisen kerran he "muistivat" minua, kun pääsin ylioppilaaksi. Toinen kummini oli tätini, joten hänen kanssaan olin kyllä tekemisissä hänen kuolemaansa asti muutoin, kummisetään menetin yhteyden aikuistuttuani, tarkoitan, etten itsekään pitänyt yhteyttä, ei se hänen syynsä ollut mitenkään.
 
Kummitätini muisti minua kuolemaansa asti, vielä yli 80-vuotiaana. Kummisetä ei enää muista, koska on dementoitunut.

Toinen kummisetä ei ole koskaan muistanut mitenkään, paitsi ihan pikkutyttönä. Kun sai omia lapsia, muistaminen loppui.
Vanhemmat riitaantuivat hänen kanssaan myöhemmin.

Muistakaapa muuten, että kyllä kummejakin voi muistaa. Ei se muistaminen saa olla yksisuuntaista!
 
En ole ihan varma ketkä on mun kummeja. Toinen vissiin on äidin joku lapsuudenystävä joka ei koskaan ole ollut yhteyksissä. Toinen lienee sukulainen, joskus lapsena olen kai vaimonsa valitseman lahjan saanut. Mutta joo, en ole varma. Kyllähän se joskus on kateeksi käynyt, kun sisarukset ovat kummeiltaan isoja rahalahjoja saaneet.
 

Yhteistyössä