Muille kertominen?

Missä vaiheessa olette kertoneet vanhemmillenne tai muille läheisille ihmisille, että ette mahdollisesti koskaan voi saada lapsia (tai jos ennestään on lapsi, niin lisää lapsia)?

 

Meillä vauvan yritykset kesti vajaa 2-vuotta. Kerrottiin asiasta muutamalle tärkeälle/läheiselle ihmisille asiasta ettei me olla saatu luonnollisesti lasta ja aloitetaan hoidot. Toisella hoitokerralla raskaus alkoi ja pikkuneiti tuhisee sängyssä. Toiset haluaa asiasta kertoa jokaiselle läheiselle, toiset ei halua kertoa kenellekään ja toiset haluaa taas kertoa jokaiselle tutulle. Jos haluaa saada tukea asiaan niin sitten on kiva kertoa asiasta jollekin läheiselle ihmisille.

 

Meillä muutama läheinen ystävä tietää tämän tilanteen joka meillä on, siis että käymme hoidoissa ym!! Mutta kummankaan vanhemmat eivät tiedä asiasta mitään, ja ainakin omille vanhemmilleni on ihan turha kertoa mitään, koska äidilläni on semmonen asenne jo, ettei hänen tyttäressään ole mitään vikaa..

 

Mun vanhemmille kerrottiin heti, miehen vanhemmille vasta ennen ekaa ivf:ää.( Mies sai pikkuveljen niin ei viittitty pilata sitä iloo omilla murheilla). Ollaan kyllä sanottu asiasta jos tilanne sitä vaatii, ettei niitä vauvoja taivaasta tipu, joka syliin. On se sillaa kivempi, et tutut tietää, eivät mölöyttele typeriä..Ja kun raskaus alkoi sitä ootettiin monen hengen voimalla ja kun meni kesken sitä myös surtiin samalla porukalla.

 

Me ollaan kyllä kerrottu melkein kaikille. Eipä tule sitten tyhmiä kysymyksiä. On ihanaa kun työpaikallani on eräs nainen joka aikoinaan odotti esikoistaan viisi vuotta, niin hän on täysillä mukana meidänkin ongelmissa. Muutenkin monet on ihanasti ja sydämellä tukemassa meitä.