Toggle sidebar

Muilla kotiäideillä samanlaisia mietteitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *ap*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

*ap*

Vieras
Olen 1v. esikoisen kanssa kotona. Vauvavuosi oli helppo, mutta nyt on alkanut välillä ideat ja puuhat loppumaan kesken.
Mm. seuraavanlaisia ajatuksia on nyt tullut mieleen:
- Osaanko tukea lapsen kasvua ja kehitystä oikeanmoisilla puuhilla?
- Koska lapsi alkaa tarvitsemaan muista lapsista seuraa?
- Osaanko opettaa lapselle "oikeat asiat oikeaan aikaan" ?

Onko muilla kotiäideillä samanlaisia mietteitä? Vai murehdinko mä nyt turhaan ja stressaan itteeni noilla mietteillä? :D

Mahdollisimman pitkään haluan lapsen kanssa olla kotona.
Meillä ei montaa tuttavaa / ystävää ole, jolla olisi lapsia. Perhekerhossa yritetään käydä, mutta kun se tahtoo mennä vähä päällekkäin päiväunien kanssa.
Täällä ei avointa päiväkotia tms. ole, puistoissa ei koskaan ketään.

Ajatuksia, mietteitä ja niihin mahdollisia vastauksia nyt pinoon! :)
 
Turhaan stressaat! 1-vuotiaalle riittää ihan tavallinen kotielämä, välillä jossain kyläillen yms. Vähän isompana sitten voi alkaa kerhoilla,niin oppii olemaan enemmän muiden lasten kanssa ja vieraan aikuisenkin kanssa. Vietä nyt vaan niitä huolettomia päiviä pikkuisen kanssa, kun mahdollisuus on!
 
äh älä murehdi. ton ikäselle riittää hyvin sun seura ja sun opettamat asia. käykää jossain kerhossa tai perhekahvilas leikkimäs. sieltä saa hyvää vertaistukea.

meiöllä vauvavuosi oli helpo mut pakko sanoa et se toinen vuosi 1-2 oli paljon haastavampi. aloin itse kaipaamaan muutakin puuhaa. mulla ei ollut oikein aikuiskontakteja elämässäni, ystäviä. aloin olla todella lopu viime kesänä. sit mä sain osa-aika duunia ja laps osa-aika hoidon niin nyt elämä taas hymyilee.
 
[QUOTE="viima";28036254]äh älä murehdi. ton ikäselle riittää hyvin sun seura ja sun opettamat asia. käykää jossain kerhossa tai perhekahvilas leikkimäs. sieltä saa hyvää vertaistukea.

meiöllä vauvavuosi oli helpo mut pakko sanoa et se toinen vuosi 1-2 oli paljon haastavampi. aloin itse kaipaamaan muutakin puuhaa. mulla ei ollut oikein aikuiskontakteja elämässäni, ystäviä. aloin olla todella lopu viime kesänä. sit mä sain osa-aika duunia ja laps osa-aika hoidon niin nyt elämä taas hymyilee.[/QUOTE]

Mutta minkä ikäiselle ei enään riitä? :)

Musta tuntuu kans, just että toi vauvavuosi oli helppo, ja nyt on paljon "vaikeampaa". Aikuiskontakteja minäkin välillä kaipaan.
 
[QUOTE="terttu";28036249]Turhaan stressaat! 1-vuotiaalle riittää ihan tavallinen kotielämä, välillä jossain kyläillen yms. Vähän isompana sitten voi alkaa kerhoilla,niin oppii olemaan enemmän muiden lasten kanssa ja vieraan aikuisenkin kanssa. Vietä nyt vaan niitä huolettomia päiviä pikkuisen kanssa, kun mahdollisuus on![/QUOTE]

Mitä tarkoittaa vähän isompana? :)
 
Itse viiden lapsen kokemuksella sanoisin että 3-4v voi kaivata ikäistään leikkiseuraa muutaman tunnin viikossa (huom, ei kaikki!)
5v tarvitsee jo eskariakin varten "harjoittelua" eli joku päiväkerho muutamana päivänä viikossa on ihan sopiva ettei pudotus jokapäiväiseen eskariin ole liian suuri. Nämä siis mikäli lapsi on kotihoidossa, kuten itselläni ovat kaikki olleet.
 
Ei oo samanlaisia mietteitä. Olen pk:ssa töissä, joten tiedän ettei ne siellä osaa opettaa mun lapselle mitään mitä minä en osaisi, taikka tarjota jotain sellaista mitä itse en kykenisi tarjoamaan. Me ei kyllä kykitä kotona, vaan käydään kerhossa kerran viikossa, päivittäin ulkona ja puistoissa ja sillon tällön nähdään mammakavereita.

Mun mietteet on lähinnä päinvastaisia, jos joudun laittamaan pojan 3 veenä hoitoon, miten se siellä pärjää ja saako asianmukaista hoitoa ja kasvatusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
Mutta minkä ikäiselle ei enään riitä? :)

Musta tuntuu kans, just että toi vauvavuosi oli helppo, ja nyt on paljon "vaikeampaa". Aikuiskontakteja minäkin välillä kaipaan.
Click to expand...

toi mein nappula tykkäs käydä perhekahvilas ja naapuris leikkimäs jo ihan pienenä. eli semmoista aktiviteettia teillekin suosittelen. sielt saa hyviä vinkkejä et mitä muut puuhaa omiensa kanssa. alla yks vee nyt ei sinänsä seuraa kaipaa mut kyl kaiken ikäsiet tykkää seurata muita lapsia ja oppivat toisiltaan.

mein meni kaks vuotiaana osa-aikahoitoon jossa vain kaks lasta ja hyvin viihtyvät ja välil oikein odottaa sinne pääsyä. ja edelleen tykkää kyläillä naapureissa, niin lapsia olevissa kuin pelkkiä aikuisia. mä luulen et tost on tullu kyläluuta koska mä olen sellainen.

loppujen lopuks se kotielä voi riittääsinne eskariin asti jos vain onb sosiaalisia kontakteja muuten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
Mutta minkä ikäiselle ei enään riitä? :)

Musta tuntuu kans, just että toi vauvavuosi oli helppo, ja nyt on paljon "vaikeampaa". Aikuiskontakteja minäkin välillä kaipaan.
Click to expand...

Mielestäni heti siinä jo vuoden täytettyään alkaa tarvitsemaan muuta lapsiseuraa. Lapsi nauttii ihan toisella tavalla toisen lapsen seurasta kuin mitä aikuisten. Meillä onneksi samassa talossa on asunut molempien lasten kanssa samaa ikäryhmää olevia lapsia, ja jos ei naapureista ole seuraa, menemme leikkipuistoon tai perhekahvilaan tms, jossa muitakin lapsia.
 
en lukenut muita vastauksia mutta se, että pohdit noita asioita kertoo siitä että varmasti lapsi saa tarpeeksi eväitä elämäänsä. eli et ole siis välinpitämätön joka lapsen siivellä lusmua kotona, vaan kunnon kotiäiti.
 
Ennenvanhaan lapset on kasvatettu kotona kotitöiden ohessa ja silti opineet kaikki tarvittavat taidot. Tämä jojhtuu sitä, että lapsi alkaa ihan itsestään etsimään sellaisia virikkeitä, joista on hyötyä juuri sillä hetkellä ja jotka on lapsen opittavissa. Jos lapsi saa olla vaapasti eikä häntä kahlita esim. sitteriin koko päiväksi, niin lapsi alkaa liikkumaan, konttaamaan ja kävelemään ihan itsekseen.

1-vuotiaan voi ottaa jo ihan hyvin avuksi erilaisiin kotihommiin ja lapsi keksii myös itekseen leikkejä ja tekemistä. 1v. ei vielä kovasti seuraa kaipaa ainakaan koko päiväksi ja joka päivä, mutta tietenkin sosiaaliset taidot alkavat kehittyä paremmin jos saa leikkiä välillä yhdessä muiden lasten kanssa.
 
Vuoden ikäiselle riittää aivan varmasti kodin ja äidin sekä muiden tuttujen ihmisten tarjoamat virikkeet. Itse kun olin tuossa vaiheessa (n. 1-vuotiaan esikoisen kanssa kotona), käytiin juurikin perhekerhoissa ja leikkipuistoissa ja kyläiltiin kavereillani.

Kolmas lapseni on nyt 1-vuotias ja nauttii kovasti isompien sisarustensa seurasta, osallistuu innolla piiloleikkiin ja tekee siskojen kanssa torneja palikoista, mutta eihän hän toisten lasten seuraa osaisi ikänsä mukaan kaivata ellei olisi siihen tottunut :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa