muikkunen!

Hei,

Luin toisesta ketjusta Sinun yrittävän mola-diagnoosin jälkeen. Mahdammekohan olla tuttuja jonkun muunkin keskustelupalstan kautta?

Meillä esikoisen odotus keskeytettiin 12/05 moladiagnoosin vuoksi: istukka oli hyperplastista ja olisi tullut tukahduttamaan sikiön. Imukaavinnan jälkeen hCG-arvo lähti taas nousuun ja parin kuukauden kuluttua tehtiin sitten mekaaninen kaavinta. Arvot laski ensin, mutta lähti taas nousuun, joten aloitettiin sytostaatit. Niitä meni kovalla annostuksella, muistaakseni neljän piston sarjoja neljä kertaa.

Raskauskielto päättyi 12 kk viimeisestä syto-annoksesta ja nyt on viides yrityskierto menossa. Raskaudesta ei ole merkkiäkään. Pelkään ihan hirveästi, että sytot teki tehtävänsä enkä enää voi tulla raskaaksi... Lääkäreiden mukaan niiden ei kyllä olisi pitänyt vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Meidän olisi alkukesästä pitänyt juhlia esikoisemme yksivuotissynttäreitä, vaan eipä ollut mitä juhlia. Tuntuu surulliselle, että olemme yhä samassa pisteessä kuin yli kaksi vuotta sitten: vauvaa toivomassa.

Millaisin aatoksin Sinä/ te olette yrittämässä raskautta mola-karenssin jälkeen?

 

Hei aaprotti!
Huomasin vasta nyt viestisti, siksi vastan näin myöhässä. Olin lomailemassa, enkä ollut juurikaan tietsikalla. Nyt aloin selaamaan viestiketjuja ja huomasin oman "nimeni" ruudulta. =)

Kiva kuulla muistakin, jotka ovat rr-kokemuksen jälkeen yrittämässä raskautta. Saatuani tiedon rypäleraskaudesta hain aika paljon tukea netistä (mm. suomi24), joten voi olla, että olemme jollakin palstalla tavanneetkin. Viime aikoina en ole juurikaan molasta kirjoitellutkaan, mutta nyt kun vauvanyritys alkoi, niin vertaistuki tuntuu hyvältä!

mulle tuli vuosi (12kk) karenssia 05/07. Kesäkuussa päätimme aloittaa yrityksen. Nyt on siis kulunut kaksi kiertoa ilman merkkiäkään raskaudesta.Tiedän, että kaksi kiertoa on vähäinen määrä, mutta kkuume on niin kova, että jokainen yli määräinen kuukausi tuntuu pitkältä. Tiedät varmaan,mitä tarkoitan...

Toisaalta tulee paha olo kun tässä valitan, kun huomaan, että sinulla rr-kokemus on ollut paljon rankempi. mulla mola todettiin ekassa ultrassa. HCG-arvot laskivat mulla nopeasti alas, eikä tarvinnut käyttää lääkitystä. Raskauskieltoajaksi määrättiin 12 kk. Lääkityksen vaikutuksesta raskaaksi tulemiseen mulla ei ole mitään tietoa, mutta luulisin lääkäreiden puhuvan totta. Minun kolmella ystävällä raskaaksi tuleminen on vienyt yli puoli vuotta, joten toki raskaus voi viipyä muutenkin kuin rr:n jälkeen. tosin tällaisen rankan kokemuksen jälkeen on enemmän tuntosarvet pystyssä.


Meillä ensimmäinen raskaus onnistui ekalla yrittämälä ja sekin varmaan vaikuttaa siihen, miksi olen nyt niin kärsimätön. Yritän välillä muistaa senkin, että joka kuukausihan ei ovulaatiota edes tapahdu. Ehkä se eka kerralla oli ihan vaan hyvää tuuria. Olen tässä miettinyt, että pitäisikä ostaa ovulaatiotikkuja, jotta näkisi milloin olisi paras aika heilutella lakanoita. Oletko sinä kokeillut ovis-tikkuja?

Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle! :wave: Kyllä se raskaus varmasti onnistuu niin sinulla kuin minullakin. Yritetään olla stressaamatta (kunpa onnsituisikin!)!

 

Hei Muikkunen!

Olipa mukava, että huomasit viestini =) Pahoitteluni, että vastaan näin myöhään, mutta vietin loppukesälomani poissa sähköpostin ääreltä. Nyt on taas palattu arkeen.

Älä suotta pohdi minun molani olleen "rankempi" kuin Sinun -ihan varmasti kävimme molemmat diagnoosimme kanssa syvemmällä epätoivossa ja surussa kuin koskaan aikaisemmin. Minä vain kuljin vähän pidemmän kaavan kautta. Iloitse minun puolestani ihan reilusti siitä, ettet joutunut useisiin kaavinoihin ja sytostaateille! Siitä onkin syytä olla kiitollinen, oli se sen verran kauheaa aikaa. Sen lisäksi, että karenssin alku pitkittyi puolella vuodella, sain sytostaateista ilkeitä sivuoireitakin, esimerkiksi epilepsiakohtauksen, vuotavan munasarjakystan sekä ruuansulatuselinten tulehduksen. Yöks.

Mutta juuri kun vihdoinkin saan iloita vertaistuen löytymisestä, meillepä kuuluu aivan ihmeellisiä: raskaustesti näyttää plussaa. En vielä tohdi uskoa koko asiaa enkä etenkään rohkene kovasti iloita, mutta ehkä sekin aika tulee. Nyt olotilaa voisi ennenkaikkea kuvata epätodelliseksi. Nähtävästi pakotan itseni varautumaan siihen, että tämä voi mennä kesken. Mutta voihan se myös olla menemättä

Meni kesken tai ei, mielenterveyteni kannalta tärkeintä on nyt se, että sain todistuksen siitä, että ylipäänsä voin tulla raskaaksi. Sinäkin olet varmasti kuullut väitteen, että jokainen raskaus tekee seuraavan raskautumisen todennäköisemmäksi. Tämän yritin pitää mielessä kaikkina niin synkkinä hetkinä, kun pelkäsin, etten enää tule raskaaksi. Ehkä väitteessä on jotain perää -odottaminen vaan on ollut niin kovin rankkaa.

Ensimmäinen raskautemme (siis mola) alkoi muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen ja nyt tosiaan tärppäsi kierrosta viisi. Ensimmäisestä raskaudesta kiitän ovulaatiotestejä, mieheni lisäksi tietenkin

Käytin nyt kolmessa kierrossa ovistikkuja ja löysin niillä selvästi ovulaation. Sitten ennen, aikana ja jälkeen pöllyteltiin lakanoita niin, että yrityksessä oli usein ikävä pakon maku. Vaan kuinka ollakaan, nyt viidennellä kierrolla unohdin tikut kotiin, kun lähdimme mökille. Olen kolmesti saanut tikkuun positiivisen tuloksen kp 17, eli ovulaatio on sitten ollut 12-36 tunnin sisällä. Vaikka yleensä ovulaation jälkeinen luteaalivaihe on aina samanmittainen, minulla jostain syystä tuo positiivinen tulos tuli säännönmukaisesti kp 17 ja loppukierron pituus vaihteli. Kiertoni on ollut välillä 28-33 päivää. No, nyt kuitenkin tikkujen puutteessa arvelin ovulaation olleen vasta kp 20. Yritystä oli kp 17 ja 19, ja olin varmaakin varmempi, että nyt ei voi tärpätä.

Luulen, että omalla kohdallani käänteentekevä asia oli stressin helpottaminen. Olen psyykkisesti erittäin kuormittavassa työssä (jota on lisäksi liikaa), ja kesälomalla huomasin stressivatsavaivojenkin helpottaneen. Ovistikuttelustakaan ei tällä kertaa tullut stressiä.

Näin tämä elämä heittelee. Olen jo lähempänä 30 kuin 25 ikävuotta, ja vasta nyt EHKÄ esikoisestamme voi tulla totta. Mutta kun olemme miettineet mitä hyvää tuli elämäämme ilostuttamaan, kun jouduimme luopumaan esikoisestamme, löytyihän niitäkin asioita.

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä töihin. Kirjoittelen mielelläni jatkossakin kanssasi, jos haluat. Ajattele minua oikean elämän todisteena siitä, että Sinullakin kaiken kokemasi jälkeen on mahdollista raskautua! Plussatuulia ja suuren suuri halaus kohtalotoverilta!

 

Voi miten ihana uutinen, aaprotti! :flower: Olen todella iloinen puolestanne! Ei ihme, että olo on epätodellinen. Aikaa on kuitenkin kulunut paljon siitä kun aloititte vauvanyrityksen. Ja niinkun kirjoitit, uskon, että merkittävää on havainto siitä että raskaus onnistuu. Aivan mahtava juttu! Nauti raskaudesta eläkä turhaa pelkää vastoin käymisiä. Eiköhän kaikki mene hyvin ja teillä on keväällä 2008 pienokainen sylissä!

Minäkin tilasin ovismittareita. Olen nyt ekan kierron ajan niitiä käyttänyt, mutta en ole oikein ovista löytänyt. Testi näyttää milloin negaa, milloin haamua, vaikka mielestäni muiden oireiden ja luteaali vaiheen laskemisen avulla olen bongannut oviksen. No, pitää vaan jatkaa yrittämistä.

TEidän onnistuminen tuo valoa omaankin yrittämiseen, rr ei ole elämänloppu vaan uusi alku. Kirjoittelehan kuulumisianne jatkossakin! Ensimmäinen ultra sulla on varmaan piakkoin?

 

Heippa,

Varasin ensimmäisen ultran yksityiselle, sillä vaikka naistentautien ylilääkärin ohje oli aloittaa varhainen seuranta ja kotikuntani neuvolalääkäri teki siitä lähetteen, keskussairaalan äitiyspoli ei suostu antamaan aikaa ennen lokakuun puoliväliä. Se on ihan ihme pulju, en ole kuullut siitä tutuiltakaan mitenkään järin mairittelevia kertomuksia. Oma kokemuksenihan tulee myös sieltä molan ajoilta, kun ambulanssilla minut sinne kiidätettiin; en ole koskaan saanut lääkäriltä niin huonoa kohtelua kuin tuolloin siellä äitiyspolilla. Täytyy varmaan olla kylässä jossain lasketun ajan aikaan, jotta saisi synnyttää toisessa sairaalassa...

Suurkiitos onnitteluistasi! Miten osaatkin noin ihanasti iloita toisen puolesta -itselläni se ainakin usein vaati melkoisia ponnisteluja... Nyt vaan valitettavasti näyttääpi sille, että ilo muuttuu TÄLLÄKIN KERTAA suruksi. Aamulla alkoi verivuoto, joten kesken taitaa mennä.

Neuvolalääkärin puhelua tässä odottelen. Tulen kertomaan kuinka kävi.

:'(

 

Apua aaprotti! Kyllä harmittaa,kun en ole aiemmin käynyt katsomassa tätä sivua! Mitä sinulle kuuluu? Mitä verenvuoto merkitsi? Toivottavasti kaikki on hyvin! Toivottavasti et loukkaannu mutta haluaisin kuitenkin sanoa, että JOS tilanne meni huonoimman vaihtoehdon kautta, niin silti olet saanut todisteen siitä, että pystyt raskautumaan rankan rr-kokmeuksen jälkeenkin! Toivon kuitenkin erittäin paljon, että sinulla olisi hyviä uutisia kerrottavava!
Olet ajatuksissani!! :hug:

 

Saanko kysyä mitä tarkoittaa rypäleraskaus?