Muiden oletukset siitä...

[milloin oikea aika...]

Moikka!

Olemme naimisissa oleva pariskunta. Itse olen 25 ja mieheni 29. Molemmilla on kova halu saada lapsia. Mutta mutta... Minulla on vielä opiskelut kesken (jäljellä n. 1,5v). Olemme punninneet monet kerrat sitä, voisiko lapsen kanssa opiskella (tehdä gradu loppuun ja käydä muutamilla demoilla+luennoilla). Voisi kenties onnistuakin, riippuu tietysti vauvasta ja omasta jaksamisestani. Mutta isälläni ja siskollani on hyvinkin vankat mielipiteet (äitini on kuollut) siitä, milloin lapsi olisi hyvä laittaa aluillensa. ja sehän tarkoittaa tietysti sitä, että opiskelut on opiskeltu jne. Jos ajattelsin/ajattelisimme näin, saisimme odotella melkein ""ikuisuuden"" ennen kuin ""sopiva"" ajankohta tulisi kyseeseen...
Isäni ja vanhemman siskoni (hänellä jo 2v lapsi) mielipiteet ovat kuitenkin minulle tärkeitä ja nyt pelkäänkin (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin), että he tuomitsisivat minut ja mieheni, jos aloittaisimme lapsen yrityksen kesken opiskelun. Mieheni onkin alkanut empimään, mahdanko valmistua ajallaan, jos lapsi tulisi tähän väliin. Itse olen täysin kyllästynyt pillereiden popsimiseen (olen tehnyt sitä jo yli 7 vuotta) ja ajatukset omasta lapsesta häiritsevät jo suhtautumistani seksiin. Lähes aina kun aloitamme rakastelun, ajatukseni menee siihen, että miksi hitossa ei tämäkin kerta voisi olla uuden elämän yritystä. Jopa miehni on todennut rakastelujen jälkeen (aivan kuin lukien ajatuksiani) että olisipa ihanaa yrittää jo sitä omaa pienokaista...

Pointtini siis oli se (jos saitte mitään selvää), että emme oikein uskalla alkaaa yrittämään lapsen tekoa, koska minulla opiskelu kesken ja muidenkin mielipiteet rassaavat. Silti tuntuu siltä, että oikea aika olisi nyt... Mitä mieltä olette? Onko joku (tai ollut) samassa tilanteessa?

Asiallisia vastauksia pyytäen,

ahdistunut uneksija.

 

[minimii]

Lasta kannattaa yrittää silloin kun itsestäsi ja miehestäsi tuntuu siltä.
Opiskella voi lapsenkin kanssa ja töissä ehtii kyllä käydä eläkeikään asti. Voihan olla ettei heti tulekaan raskaaksi. Kuitenkin elätte omaa elämäänne ja joillekin vauva saattaa antaa uutta puhtia. Mielestäni kyseessä on teidän yhteinen ratkaisu ilman, että siihen antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa. . .
Itse innostuin opisekelemaan vasta esikoisen syntymän jälkeen ja valmistuinkin. Nyt kun on kiinni työelämässä niin haaveilen vielä siitä kolmannesta. Aika kotona pienen lapsen kanssa on sopinut minulle hyvin (viimeksi 3 vuotta)ja toivon että pääsisin siitä vielä kerran jo ensi vuonna nauttimaan : )

 

[viivi]

Minä sain esikoiseni kesken opiskelun, eli olin opiskellut vuoden ja jäljellä oli 2,5 vuotta. Olin kotona 1,5 vuotta ja jatkoin sitten. Kyllähän se oli tosi raskasta välillä mutta hetkeäkään en ole katunut että annoimme vauvan tulla juuri silloin kun se meistä tuntui oikealta ajankohdalta. Kun valmistuu on tietysti ensin saatava vakituinen työpaikka ja ostettava koti ja sitten maksaa sitä jonkin aikaa ja... aina on jokin ""syy"" miksi perheenperustamista ""pitäisi"" lykätä!

Minä pelkäsin myös että vanhempani ajattelevat että on huono aika saada vauva tuossa vaiheessa, mutta sain yllättyä iloisesti, he olivat ihan tajuttoman onnellisia ensimmäisen lapsenlapsensa tulemisesta, eivätkä ollenkaan suhtautuneet pelkäämälläni tavalla. Ymmärrän sinun jännityksesi, mutta saatat yllättyä perheesi mielipiteistä. Ymmärrän hvyin senkin että heidän mielipiteensä on sinulle tärkeä mutta toisaalta olette jo ihan aikuisia ihmisiä ja päätätte toki itse tästäkin asiasta. Jos tosiaan molemmat noin kovasti toivotte lasta niin MINUN mielestäni kannattaa jo unohtaa koko asian miettiminen ja heittää ne pillerit pois. Ei sillä että sinänsä kukaan vieras voi toista sinänsä neuvoa, mutta neuvon kuitenkin... =)

 

[Ja...]

Elämää on turha niin pirusti suunnitella voi olla ettei tule koskaan raskaaksi, nih !!!!!!

 

[Sansku]

Se, milloin yritätte lasta on vain ja ainoastaan teidän asianne, ei suvun tai kenenkään mielipiteillä ole väliä, itsellennehän lapsen teette, ette suvulle tai ystäville. Etenkin jos tulette omillanne toimeen ettekä ole rahallisessa suhteessa sukuun. Itse tulin eka kerran äidiksi 26v, minulla oli silloin oma yritys, tiesin että kun lapsen saan, se täytyy ennen lopettaa. Nyt siitä on reilu 5v, kotiäitinä olen vielä kahden lapsen äitinä. Sun tilanteesta olen mieltä että kun sulla on 1,5v jäljellä niin opiskele loppuun, ajottakaa ""alullelaitto"" (olettaen tässä että aika pian tärppää) niin että lask.Aika olisi vasta valmistumisen jälk. Eipä sitä jaksamista ja motivaatiota varm. Löydy kun on pieni lapsi. Kun sullakin on noin vähän jälj. Vaan kun aina ei käy suunnitelmien mukaan. Suuria elämän päätöksiä, jaksamisia.

 

[ap]

Kiitos kaikille vastanneille rohkaisevista ja ajatuksia selkeyttävistä mietteistä!

Vielä on siis ""mietintämyssy"" päässä... On varmasti turhaa jännittää läheisten suhtautumista, olemmehan täysin itsenäisiä päättämään omista asioistamme... Miehelläni on tosiaan hyväpalkkainen vakityö, joten ainakaan taloudellisesti emme joutuisi olemaan pulassa (vaikka eihän sitäkään koskaan tiedä). Opiskelut nyt kuitenkin vielä mietityttää jonkin verran, kun niitä on kuitenkin ""vain"" 1,5v jäljellä. Ehkä olisi kuitenkin järkevintä ajoittaa yrittäminen siten, että opiskelut olisivat jokseenkin loppusuoralla (jos nyt sattuisi käymään niin hyvä tuuri, että lapsi saisi heti alkunsa, tosin aika ep.tod.näk.). Tämä tarkoittaisi siis sitä, että ensi kesän korvalla alkaisivat ""tosipuuhat""...

No katsotaan ja ihmetellään, mitä tapahtuu...
On vaan niin hämmentynyt olo kaiken tämän tunnemyllerryksen keskellä. Tunteet sanoo JOO! ja järki (mitä sekin sitten tarkoittaa ) sanoo ""ei ihan vielä"".

Kiitokset vielä kerran vastauksistanne ja mukavaa joulun odotusta! (meikäläinen ainakin jo odottaa kovasti joulua)