Muhku rinnassa

...ei voi olla... eka ajatus kun SEN taas löysin.Muhku.Ollut jo pari kuukautta.Ei muutosta.Pelottaa.Varasin ajan lääkärille.Kumpa olisi vain joku isompi rauhanen.Pelottaa.Hiki nousee pintaa.Pitäisi miehellekin kertoa.Miksi?Huolestuu ehkä turhasta.Mutta yksin on niin raskasta miettiä,entä jos...Jo SE on mitä pelkään,kuinka minun käy?Entä mieheni,lasteni?Apua...

 

Suuri osa muhkuista on muuta kuin syöpää.

Rintasyöpään sairastuu noin 3700 naista vuodessa Suomessa. Heistä noin 80 prosenttia on elossa vielä 5 vuoden kuluttua.

Hae oikeita suhteita pelollesi sivuilta www.cancer.fi

Kerro miehellesi pelostasi. Se on teidän yhteinen asianne. Kertominen huojentaa sinua ja antaa miehellesi mahdollisuuden jo tässä vaiheessa tukea sinua.

Päättäkää lastenne iän mukaan, kerrotteko asiasta, kun tietoa muhkun laadusta ei ole.

 

Kävin keväällä ihan vaan vuosikontrollissa gynekologilla. Löysi kaksi kyhymyä, joista sanoi, että nuo on kyllä tutkittava. Julkisen puolen kautta olisi mennyt kuukausi-toista mammografiaan, joten menin yksityiselle ja sain päivän päähän ajan. Sain vapauttavan tuomion, se oli vain epätasaista rasvakudoskertymää..mutta ymmärrään kyllä vm -75, jos hermostuttaaa..ehdin jo niiden parin päivän aikana käydä läpi mielessäni lapsille kertomisen ja syöpähoidot ja miten mies pärjää jne jne. Jälkikäteen hyvä viisastella, että ymmärsin taas terveyden arvon ja osaan arvostaa sitä mitä on. (mutta päätin kanssa, että heti tutkimuksiin jos jotain löydän vastaisuudessa itse).

 

Turha yleensä etukäteen on stressata asioita. Sitten kun tulee diagnoosi voi ruveta oikeasti jo miettimään asiaa.

 

Mäkin löysin pari vuotta sitten selkeän muhkun/kyhmyn oikeassa rinnassani ja hätääntyneenä kerkesin myös miettiä kaiken mahdollisen. Lääkärikin tunsi muhkun ja lähetti minut mammoon ja ultraan. Muhku osoittautui vain tiheäksi rintakudokseksi. Mielestäni onkin vaikeaa tietää koska kyseessä on tiheä rasvakudos tai rasvapatti tai jotain muuta. Oman mielenrauhan takia kannattaa kuitenkin aina käydä asia tarkistamassa. Jos jonain päivänä muhku olisikin jotain pahempaa ei ainakaan tarvitse syyllistää itseään "Kunpa olisin silloin mennyt.." Sitä paitsi huonolaatuisten kasvainten löytäminen ajoissa on aina parempi ja kuten tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa parantumisprosentit ovat aika korkeaa luokkaa.

Itse kerroin miehelleni omasta muhkusta silloin pari vuotta sitten ja hän sai jalkani taas maahan. Miehet harvemmin murehtivat asioita ennenkuin niistä tulee asioita mikä voi olla aika järkevää. Myös toisen ihmisen tuki antaa pistää asiat monesti tärkeysjärjestykseen.

Kaikkea hyvää, myös vm-75