mua vituttaa kun mun pitää olla tällainen

[mitä tapahtui]

Pelkään paljon kaikenlaista.. mm lääkkeitä, e-pillereitä, kipua, kuolemaa, autolla ajokin jännittää pirusti joka kerta. En tykkää sosiaalisista tilanteista. En mä nyt itteni kotiin lukitse ja eristäydy mutta joskus voin jättää menemättä johonkin juhlaan menemättä kun koen itseni jotenkin muita huonommaksi. Joskus tuntuu siltä että mieskin halveksii mua, en tiedä onko se vaan mun oma kuvitelma koska mä ehkä halveksin itseäni?
Päälle päin mä oon aivan tavallinen ihminen eikä kukaan muu tiedäkään millanen myllerrys mun pään sisällä käy.

Älkäö pliis haukkuko hulluks heti :/

 

[no joo]

en hauku hulluksi mut suosittenen psykologia ja mahd psykiatria.

 

["vieras"]

Kuulostaa vähän yleiseltä ahdistuneisuushäiriöltä.

 

["vieras"]

Ootko kauan syöny pillereitä? Niistä voi tulla sivuvaikutuksena mm. nuo mielenmyllerrykset. Tai sitten käyt vaan läpi aikuistumiskriisiä. Ite koin sellasen siinä 25v paikkeilla, mutta sen jälkeen entistä vahvempana ihmisenä.

 

["Vieras"]

Tee tietoinen päätös ajatella positiivisemmin. Me olemme kaikki yhtä hyviä. Yksikään meistä ei ole toista parempi.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28264561]Ootko kauan syöny pillereitä? Niistä voi tulla sivuvaikutuksena mm. nuo mielenmyllerrykset. Tai sitten käyt vaan läpi aikuistumiskriisiä. Ite koin sellasen siinä 25v paikkeilla, mutta sen jälkeen entistä vahvempana ihmisenä.[/QUOTE]

En syö pillereitä, en ole koskaan syönyt muuta kuin minipillereitä ja nekin lopetin jo pari vuotta sitten. Ikää on pian 28v. Joku ikäkriisikin pukkaa päälle kun 30 lähenee uhkaavasti. Tosin nämä ahdistavat jutut alkoi oikeastaan vaivaamaan sen jälkeen kun sain kuopuksen. Kuopuskin jo 4-vuotias.

 

[heipps]

en hauku mutta kokemuksesta tiedän että voit saada apua ja nuo merkit viittaavat ahdistushäiriöön tai masennukseen, hae apua jotta et hukkaa aikaa turhaan, kun voit elää tätä elämää kevyemmilläkin ajatuksilla. itsekin odotin liian kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

 

[ap.]

Nämä jutut on kuitenkin sellaisia että joskus ne vaivaa enemmän ja sitten taas joskus ei ollenkaan.
Esim ennen oon ollu sitä mieltä että ei hormonaalista ehkäisyä mulle ja oon ollu tyytyväinen siihen päätökseen. Mutta nyt sitten moni asia elämässä muuttunut ja olis ehkä syytä pohtia hormonaalisen ehkäisyn käyttöä.

Ennen en ole tarvinnut autoa mihinkään joten eipä ole tarvinnut pelätäkään autolla ajamista. Nyt asumme sen verran syrjällä että jos mielii lähteä kauppaan tai käydä töissä on pakko käyttää autoa.

kai mulla joku häiriö on... oon vaan elänyt tämän kanssa niin kauan että tuntuu melkeen normaalilta..

tai ehkä mun elämä on ollu niin tapahtuma köyhää ja riskitöntä että sitte ku tulee jotain niin ei meinaa osata kestää sitä...

 

[ap.]

nosto

 

["tsemppi"]

se on todellakin aaltoilevaa, monea juuri hämää se että aina ei tunnu ns. yhtä pahalta ja siihen oloon ns. tottuu. sitten kun saa apua ja elämä tuntuu "helpommalta" tajuaa vasta koko asian!

 

[ap.]

Joskus pelon kohtaaminen on auttanut jos on jotenkin päässyt sellaiseen tiettyyn mielentilaan. Joskus se ei sitten onnistu ollenkaan.

Esim oon jo kesästä asti yrittänyt e-pillereitä aloittaa mutta en ole uskaltanut. Aikoinaan kesti kanssa kauan että uskalsin kokeilla minipillereitä. Mutta sitten pääsin jonkinlaiseen tiettyyn mielentilaan ja kiskaisin vaan alas sen eka pillerin. Jälkeen päin toki heti iski paniikki että ei hitto mitä hemmettiä mä menin tekemään kun sen pillerin nielaisin... Tietysti parin tunnin kuluttua kuvittelin itselleni kaikenmaailman oireita... tosin lääkäri kyllä osasi niistä minipillereistä kertoa sen että ne on turvallisia lähes kaikille että jos niistä jotain saa niin se on ku lottovoitto eli yhtä epätodennäköinen. Sellasta vakuuttelua en oo saanu yhdistelmäpillereiden kohdalla tosin fakta on toki se ettei niissä on riskinsä eikä lääkäri voi siitä valehdella. Riippuu sitten ihmisestä varmaan kuinka suurena sen riskin kokee.

 

["vieras"]

Oletko provoillut täällä? Vaikutat nimittäin oireinesi "tutulta".

Hae apua, sitä on saatavilla. Et ole ainoa, joka tällaisten ongelmien kanssa kamppailee. Voimia!

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28265448]Oletko provoillut täällä? Vaikutat nimittäin oireinesi "tutulta".

Hae apua, sitä on saatavilla. Et ole ainoa, joka tällaisten ongelmien kanssa kamppailee. Voimia![/QUOTE]

En kyllä koe että olisin ikinä provoillut täällä. Olen kyllä kysynyt neuvoa täältä aikaisemmin lääkepelkoihin/luulotautiin...

 

[toinen samanlainen]

Saatat olla "vain" herkkä. Olen itsekkin. Kaikki asiat tuntuvat potenssiin 10. Menetän yöunet jos on tulossa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, esim. lapsen koulu alkaakin tuntia aiemmin ja hänellä on hiihtoa. Saatan jännittää muistanko ottaa hänelle sukset mukaan. Tunnen itseni lähes joka seurassa poikkeavaksi ja muita huonommaksi. Se on seurausta koulukiusaamisesta. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kaikkea mitä en voi kontrolloida. Olen huomannut kuitenkin että ikä helpottaa näitä oireita.

 

[ap.]

Saatat olla "vain" herkkä. Olen itsekkin. Kaikki asiat tuntuvat potenssiin 10. Menetän yöunet jos on tulossa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, esim. lapsen koulu alkaakin tuntia aiemmin ja hänellä on hiihtoa. Saatan jännittää muistanko ottaa hänelle sukset mukaan. Tunnen itseni lähes joka seurassa poikkeavaksi ja muita huonommaksi. Se on seurausta koulukiusaamisesta. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kaikkea mitä en voi kontrolloida. Olen huomannut kuitenkin että ikä helpottaa näitä oireita.

Ikävä kuulla että sinuakin on koulukiusattu. Nuo tilanteet joita ei voi kontrolloida ne todellakin on yks ongelma alue mullakin.

 

[ap.]

mä oon ihmeellinen tyyppi ja just nyt tuntuu et elämässä ei oo mitään muuta ku ongelmia joihin mä en näe järkeviä ratkaisuja.

 

[ei mitään hätää]

"Herra on minun turvani ja linnani. Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Psalmi 91:2
Monet ihmiset voivat pahoin, koska elävät holtitonta, päihteiden täyttämää elämää, eivätkä halua ottaa Jeesusta vastaan. Googleta "koe muutos".

 

[ap.]

voi ku sais elämän taas hymyilemään ilman että tarvis mitään ulkopuolista apua...