Mua vaan itkettää ja väsyttää koko ajan, en jaksa enää

[väsynyt]

Meillä kaksi lasta, vanhemmalla kova uhma päällä. Kaikki on nykyään yhtä tappelua ja huutoa. Molemminpuolin. Oon ollut kohta kolme vuotta kotona yhteen kyytiin. Nyt on ensimmäistä kertaa tullut tunne etten jaksa enää!!! Inhoan tätä kotiäitinä oloa!!! En jaksa nauttia ja iloita lapsistani ja tästä arjen pyörittämisestä. Tuntuu vaan että mitä vähemmän tarvii lasten kans olla, sen parempi kaikille. Tätä oloa on jatkunut nyt muutamia viikkoja, en sitte tiedä voiko imetyksen lopetteleminen tälläistä aiheuttaa? Enää imetän kuopusta iltaisin. Toki niitä ilon ja onnen hetkiäkin päivään mahtuu, mutta suurimmalta osalta tämä tuntuu yhdeltä taistelulta. Aamulla vaan jo oottaa että tulis jo ilta että muksut menis nukkumaan. Olen niin surullinen ja mulla on niin paha olla. En todellakaan haluaisi olla tällainen paska äiti.

 

[äimäläinen]

Meillä kaksi lasta, vanhemmalla kova uhma päällä. Kaikki on nykyään yhtä tappelua ja huutoa. Molemminpuolin. Oon ollut kohta kolme vuotta kotona yhteen kyytiin. Nyt on ensimmäistä kertaa tullut tunne etten jaksa enää!!! Inhoan tätä kotiäitinä oloa!!! En jaksa nauttia ja iloita lapsistani ja tästä arjen pyörittämisestä. Tuntuu vaan että mitä vähemmän tarvii lasten kans olla, sen parempi kaikille. Tätä oloa on jatkunut nyt muutamia viikkoja, en sitte tiedä voiko imetyksen lopetteleminen tälläistä aiheuttaa? Enää imetän kuopusta iltaisin. Toki niitä ilon ja onnen hetkiäkin päivään mahtuu, mutta suurimmalta osalta tämä tuntuu yhdeltä taistelulta. Aamulla vaan jo oottaa että tulis jo ilta että muksut menis nukkumaan. Olen niin surullinen ja mulla on niin paha olla. En todellakaan haluaisi olla tällainen paska äiti.

Otapa yhteys neuvolaan, voi olla, että sinulla hormonit heittelee ja on vaikka synnytyksen jälkeinen masennus. Molempiin on olemassa hoito ja lääkkeet, ei kannata yksin kärvistellä.

 

[triplamama]

etkä oo paska. nukutko tarpeeksi? onko sulla omia harrastuksia? liikutko? itse tulisin kotona hulluksi, ellen pääsisi 3-4 kertaa viikossa urheilemaan.

 

[Ennariina]

:hug: . Äidilläkin on oikeus väsyä. Ei se sinusta huonoa äitiä silti tee. Oletko miettinyt töihin paluuta, ei se välttämättä sitä arjen sujumista helpota, mutta saisit ehkä jotain muutakin ajteltavaa kuin perhe ja lapset. Onhan sinulla mies tukenasi, että saat välillä ihan omaa aikaa, ja irtiottoa lapsista? Voimia toivon sinulle suuresti!!!

 

[vieras]

Niin. on se kumma, että naiset kadehtivat kotiäitiyttä, mutta monikin on tuskissaan jo lomalla lastensa kanssa. Naapurien pihoihin ja naapureille sisälle tai mummoloihin ja kummiloihin pitää lapset saada pois tieltä.

Imetys varmaan jonkin verran suojaa pahalta mieleltä. Ainakin itse olin virkeä ja iloinen ja jaksavainen kun imetin. Ehkä siinä syy, miten suurperheelliset jaksavat sen työmäärän kanssa?

Lapsistahan on valtava työ vielä isonakin. Kun lapsia on kotona, on työtä koko ajan, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

 

[Tammikuu]

Ensinnäkin: Noissa tunteissa sinällään EI ole mitään väärää. Kotiäitiys on puuduttava, joskin rakas "laji". Samaa toistoa päivästä toiseen. Kun siihen lisätään uhmaa/huutoa/ ehkäpä sitä, että on yksin sitä arkea vetämässä (jos puoliso töissä, pitkät päivät)... Olenkin tätä eloani täällä kuvannut sanalla "taisteluväsymys". Nimitääin se minuunkin tuntuu iskeneen, kun moni päivä on ollut tässä pelkkää huutoa ja hammastenkiristystä... Mutta uskon, että kun tätä suota vaan tallaa menemään, aurinkokin alkaa näkyä. Musta huumori auttaa jaksamaan, sekä se, että ottaa sen oman, vaikka pienenkin hiljaisen hetken, jostakin kohtaa.

Imetys ja sen lopettaminen myös nostaa tunteita pintaan. Toivon päiviisi aurinkoa. Jos tuntuu, että tilanne jatkuu ja jatkuu, sitten vasta ehkä on aika tehdä jotain... sitä saa olla väsynyt/vihainen ja ärtynyt. Kun niitä hyviäkin hetkiä edes hetkittäin tulee.

Miten on unesi laita? Eli kärsitkö ehkä univajeesta? Sekin "vie värejä elämästä".

 

[vieras]

Niin. on se kumma, että naiset kadehtivat kotiäitiyttä, mutta monikin on tuskissaan jo lomalla lastensa kanssa. Naapurien pihoihin ja naapureille sisälle tai mummoloihin ja kummiloihin pitää lapset saada pois tieltä.

Imetys varmaan jonkin verran suojaa pahalta mieleltä. Ainakin itse olin virkeä ja iloinen ja jaksavainen kun imetin. Ehkä siinä syy, miten suurperheelliset jaksavat sen työmäärän kanssa?

Lapsistahan on valtava työ vielä isonakin. Kun lapsia on kotona, on työtä koko ajan, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

Illalla kun mies tulee, lähdet lenkille tai katselemaan näyteikkunoita. Auttaisiko?

Jos ei voisitko lähteä viikonlopuksi kun olet lopettanut imettämisen?

Itse ehdotin samaa miehelle kun olin stressaantunut. Hän sanoi, että hyvä kun tunnistat tarpeesi. Lähde vain pääkaupunkiin viikonlopuksi. No, en lähtenyt mutta helpottaa tietää että on siihen mahdollisuus jos ei jaksa lapsia kun heidän kanssa on koko ajan.

 

[väsynyt (ap)]

etkä oo paska. nukutko tarpeeksi? onko sulla omia harrastuksia? liikutko? itse tulisin kotona hulluksi, ellen pääsisi 3-4 kertaa viikossa urheilemaan.

Ei ole mitään omia harrastuksia, joskus käyn kaupassa yksin (n.2kertaa kuukaudessa). Ennen liikuin lähes joka päivä, mutta nyt sekin on jäänyt. Tai kyllähän minä lasten kans käyn kahdesti joskus kolmestikin päivässä pienellä vaunulenkillä. Mutta kun sekin nykyään yhtä tappelua, isompi lyö nuorempaa ja nuorempi yrittää purra ym. Univelkaakin on kertynyt kun nuorempi ei vieläkään nuku (kohta vuoden) öitä hyvin. Viime yönäkin valvoi kaksi tuntia ja itkeskeli. Mies auttaa minkä joutaa. Paljon töissä ja sitten rakentaa meidän kotia kun ei ole töissä. Onneksi on mummulat lähellä jossa käydäänkin ahkeraan, Ilman heidän tukea en kyllä jaksaisikaan edes tätä vähää.

 

[vieras]

Rakennusaikana joutuu olla lasten kanssa yksin 24/7. ja sitä ei varmaan moni terveenä jaksa ilman isovanhempia tai muuta tukea. Ehkä töihin lähtö olisi sinun tilanteessa parasta? Tai osapäivähoito lapsille.

 

[väsynyt (ap)]

Rakennusaikana joutuu olla lasten kanssa yksin 24/7. ja sitä ei varmaan moni terveenä jaksa ilman isovanhempia tai muuta tukea. Ehkä töihin lähtö olisi sinun tilanteessa parasta? Tai osapäivähoito lapsille.

Itsekin olen miettinyt tuota töihin menoa, mutta olen jo työnantajalle ja Kelalle ilmoittanut olevani kotona vuoden loppuun. Ehkä se jotenkin onnistuisi aikaistaa tuota töihin menoa. Hoitopaikkaa ei vaan tahdo saada kovin pian.